Elämän pelissä – vai elämä pelissä?

Näytelmä pohjautuu Orvokki Aution eteläisen Pohjanmaan lakeuksille sijoittuvaan Pesärikko-romaanitrilogiaan. Romaanisarjaa voisi sielunmaisemaltaan ja osin tematiikaltaan verrata lähes sata vuotta aiemmin ilmestyneeseen Santeri Alkion Puukkojunkkarit -kansankuvaukseen. Tosin Autio tarkastelee eteläpohjalaisuutta – häpeää, tunteiden tukahduttamista, muille näyttämistä – naisten tarinan kautta.

Totta puhuen: ei mielen rikkova mustasukkaisuus tunne maakuntarajoja, ei myöskään perheensisäinen valtataistelu. Autio vain on asemoinut niiden käsittelyn ympäristöön, jonka tuntee itse niin hyvin, että se tulee todeksi hänen teoksissaan todeksi; lukija tai katsoja uppoutuu Pesärikon maailmaan.

Mikko Roihan dramatisointi on liioittelematta loistava. Kolmen komean, aikalaiskritiikin ylistämän romaanin ydinkohdat näyttämöllistetään tehokkaasti. Jäntevä ohjaus irrottaa näyttelijöistä hätkähdyttävän voimallista tulkintaa. Katse puhuu puolen luvun verran, ele kertoo siitä loput. Täyteläinen, harkittu replikointi kuohuu tunteita. Totta kai Veli-Matti Karén mustasukkaisena, kontrolloivana ja viimein psyykkisesti sairaana Olavina ja Jarkko Sarjanen hänen tylyhkönä kaverinaan Masana tekevät erinomaista työtä. Mutta nyt tekisi mieli julistaa, että kerrankin naiset saavat väkevät, haasteita ryöppyävät pääroolit; kerrankin naisnäyttelijät pääsevät osalliseksi tehtävistä, joiden kaltaisia – valitettavasti – sataa miehille ja joita naiset joutuvat jonottamaan.

Sara Melleri nuorena miniänä Armina, Taina Reponen hänen anoppinaan ja Eila Halonen anopin sisarena hallitsevat näyttämöä. Kolmikko näyttelee sydän näkyvillä, peittämättä hikeä ja kyyneleitä tai suupielestä valahtavaa hymyä. 

Riisuttu, liki paljas näyttämö on kuin pelilauta, mutta sen laidalla vuoroaan odottavat nappulat, isät ja äidit ja tädit ja sisarukset ja tuttavat, eivät enää tottelekaan pelin sääntöjä, sillä Armi rikkoo totutun kuvion. Kaikki murtuu, mutta miksi?

Pesärikko on yhä edelleen tärkeä ja ajankohtainen näytelmä. Ehkä sen käsittelemistä teemoista yksi, anopin miniäänsä kohdistama ilkeys tai suoranainen pahuus, on monestakin syystä mennyttä aikaa. Silti sukupolvi-, asenne- ja kulttuurierojen nostaminen näkyville on yhä merkityksellistä ja vapauttavaa. Erilaisuus ei ole aina rikastuttavaa tai sen hyväksyminen helppoa; me joudumme koville joutuessamme joustamaan yli oman minuuden rajojen.

Tämä produktio on haastava kokemus, mutta ehdottomasti elämys.  

Pesärikko. Orvokki Aution romaanitrilogian pohjalta näytelmäksi dramatisoinut Mikko Roiha. Ohjaus ja visualisointi Mikko Roiha, ääni- ja videosuunnittelu sekä graafinen suunnittelu Moe Mustafa. Rooleissa Sara Melleri, Veli-Matti Karen, Taina Reponen, Eila Halonen, Jarkko Sarjanen. Arvio kirjoitettu esityksen 12.10.2017 Kotkan Kaupunginteatterin Naapuri-näyttämö perusteella.

Esitykset jatkuvat: Kouvolan Teatteri 23.11.21017– 17.3.2018, Tanssiteatteri Minimi 1.– 9.12.2017, Turun kaupunginteatteri 25.1.–14.4.2018