Hildahille kuuluu hyvää
Kerroimme kolme vuotta sitten kenialaisesta Hildah-tytöstä, joka pääsi sydänleikkaukseen Suomen World Visionin käynnistämän keräyksen ansiosta. Kävimme viime syksynä kysymässä, mitä nyt jo 6-vuotiaalle, tomeralle koululaiselle kuuluu.
Kukot kiekuvat länsikenialaisen maaseudun rauhassa ja Hildah odottaa jo malttamattomana kotiportin pielessä. Koska ne valkoiset oikein tulevat? Olemme tavanneet jo monesti ennenkin, joten hymy on herkässä. Ja mitä tuliaisia! Ikiomat nuket, pehmeät ja värikkäästi puetut! Tällaisista aarteista pitkänhuiskea Hildah ja pikkuveli Ignatius eivät ole osanneet edes uneksia.
Mercy-äiti kutsuu vieraita peremmälle. Somalian rajalla sotilaana työskentelevä Joseph-isäkin sattuu olemana lomalla. Tärkein ensin: Hildah voi hyvin. Viimeinen kontrolli oli kuukausi sitten sydänsairaalassa Nairobissa.
– Ensin kauhistuin, kun he sanoivat, että Hildahin sydämessä on edelleen pieni reikä. Rauhoituin sitten, kun keuhkopaineet ovat kuulemma normaalit ja vasen kammio toimii hyvin. Seuraava tarkistus on vasta vuoden kuluttua, Mercy Jeruto Maiyo sanoo.
Matkat Nairobiin, yli 300 kilometrin päähän, tulevat kalliiksi ja vievät odotteluineen viikon. Reissuun kuluu kaikkiaan 300 euron verran rahaa. Se on kenialaisittain valtava summa, liki maanviljelijän vuosiansioiden verran. Siksi vanhemmat toivoisivatkin, että tarkastukset voitaisiin tehdä lähikaupunki Eldoretissa 80 kilometrin päässä.
– Ainakin vielä ensi vuonna meidän on mentävä Nairobiin.
Vaikka apua vuonna 2012 tehdyn leikkauksen kustannuksiin tuli monelta taholta, perheellä on edelleen lainoja maksettavana. Toiveissa on, että viimeinenkin lainaerä on kuitattu vuonna 2018.
Äidin haaveet
Tammikuussa koulun aloittava Hildah on kasvanut hyvin. Pituutta on jo 120 senttimetriä ja painoa 18 kilogrammaa. Ja suosikkiaine koulussa on matematiikka. Lukemaankin etevä tyttö oppi jo esikoulussa.
Koulunkäynti on myös ollut mukavaa. Ainoan kerran Hildah tuli itkien koulusta, kun opettaja oli kieltänyt häntä osallistumasta liikuntatunnille. Opettaja oli pelännyt, ettei Hildahin sydän kestäisi. Asia selvitettiin opettajan kanssa, ja siitä lähtien Hildah on saanut osallistua kaikkeen samaan kuin koulukaveritkin.
Kun kolme vuotta täyttävä pikkuvelikin aloittaa esikoulun vuoden alussa, äidillä on aikaa miettiä myös omaa työtään. Haaveena olisi pienen vaatekaupan perustaminen kotikylälle.
– Alkupääoman kerääminen saattaa viedä aikaa. Kaikkein tärkeintä on tietenkin, että lapset voivat hyvin, Mercy Jeruto Maiyo sanoo.
Isän ikävä
Joseph-isä pääsee kotiin vain muutaman kerran vuodessa, sillä matka Somalian rajalta on niin pitkä. Lyhyemmillä lomilla kerkiää käväistä Nairobissa, ja joskus pariskunta tapaa siellä. Sillä välin sukulaiset hoitavat lapsia.
Turvallisuustilanne Somalian rajalla on huono, joten Joseph ja Mercy soittavat toisilleen joka aamu ja ilta. Ikäväkin on raastava.
– Kaipaan perhettäni. Tänään lähden taas, enkä pääse kotiin edes jouluksi. Emme ole koskaan viettäneet joulua yhdessä koko perhe. Kun tulen maaliskuussa lomalle, lapset ovat taas kasvaneet vaikka kuinka, Joseph Kimaiyo sanoo.