Lumikolalla sairaalaan
Kun keski-ikäisen miehen rinnassa alkaa puristaa kesken lumitöiden niin, että työ on pakko keskeyttää, pelastava enkeli on useimmiten hätäpuhelun soittava vaimo.
Kuva: Jarno Hämäläinen
Lumitalvien tyypillinen sydäninfarktipotilas on painavan lumen kimpussa rehkivä keski-ikäinen mies, sanoo lääkintäesimies Pekka Hietala. Yleensä potilas itse vähättelee oireitaan, mutta onnekkaissa tapauksissa huolestunut läheinen saa soitettua ambulanssin.
Viidessä minuutissa pitäisi soittaa hätänumeroon 112, mutta käytännössä usein odotetaan pari tuntia, toteaa osastonylilääkäri Mika Laine HYKSistä.
Ensihoidon haasteena on, että läheskään aina infarkti ei ole ennakoitavissa, se voi olla sepelvaltimotaudin ensimmäinen oire.
Ensihoidon hoitoketju
- hätäkeskus aktivoi ketjun
- riskinarvio
- ensiauttaja (omainen tai ohikulkija)
- ensivasteyksikkö (sammutusauto)
- perustaso (ambulanssi)
- hoitotaso (lääkkeellinen ensihoito alkaa ambulanssissa)
- lääkintäesimies (kenttäjohto)
- ensihoitolääkäri (esim. Medi Heli)
- sairaala (jatkohoito, pallolaajennus, lääkehoito, kuntoutus)
Ensihoidossa on useita sudenkuoppia, joista osa johtuu potilaasta ja osa ensihoitotilanteesta.
Potilas:
- ei tunnista oireita
- vitkastelee avun hälyttämisessä
- laiminlyö hoidon, kontrollit ja lääkityksen
Ensihoitaja:
- kiireellisten tapausten seulominen on vaikeaa hätäkeskuksen monenlaisista viesteistä
- rintakipuoireiden tunnistaminen ei ole aina helppoa
- kommunikaatio potilaan kanssa voi olla vaikeaa (ikä, sairaudet jne.)