Nuorisoseura on koko perheen harrastus
Vuoden 2017 nuorisoseuran puheenjohtaja Tanja Puustinen-Kiljunen: – Nuorisoseuratoiminnan avainsanat ovat yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen, suomalaisen kulttuurin vaaliminen ja sosiaalisten taitojen lisääminen.
– Kulttuurityössä Ristiinan nuorisoseurassa panostamme paljon näyttämötaiteeseen ja itsensä ilmaisemiseen ryhmässä ja yksilönä, Tanja Puustinen painottaa, ja korostaa myös onnistumisen kokemuksen merkitystä. Hän uskoo vankasti jokaisen ihmisen tarpeeseen kuulua yhteisöön, ”jossa hänet otetaan vastaan avosylin”.
Puustinen löysi nuorisoseuratoiminnan Ristiinaan muuton myötä. Hän lähti kokeilemaan teatteriharrastusta näytelmässä Pitkäjärveläiset ja jäi sille tielle.
– Ystävyys ja samanhenkiset ihmiset saivat minut jäämään. Puheenjohtajana olen nyt kolmatta vuotta, ja innostus seuratoimintaa kohtaan vain kasvaa. Uskon, että monipuolisuus ja se että tässä harrastuksessa koko perhe voi olla mukana, ovat meidän valttikorttejamme. Lisäksi tämä on todella edullista.
Puustisesta nuorisoseuroille on ehdottomasti tilausta myös kaupunkiyhteisöissä. Leikkaukset ja säästöt avaavat latua kolmannen sektorin toimijoiden kuten nuorisoseurojen uudelle nousulle. Nuorisoseura-aatteen mukaista ei ole tuottaa voittoa, joten toimintamaksumme ja pääsylipputulomme kanavoituvat lyhentämättöminä jäsenistön hyväksi.
Miksi valitsitte menneen kesän näytelmäksi juuri Tukkijoella?
– Se on osa suomalaisuutta ja vahvasti osa nuorisoseura-aatteen mukaista ajattelua; ”minulla on vapaus ja oikeus olla kuka minä olen, ja minut hyväksytään tällaisena”. Halusimme myös kappaleen, jossa varmasti riittää tehtävää kaikille.
– Näin iso teatteriprojekti on taloudellisesti valtava panostus, mutta se myös antaa seuroillemme pääomaa, jota ei voi rahalla korvata; uusia yhteistyökuvioita ja uusia kontakteja pelkästään jo näyttämöllä! Halusimme myös olla viitoittamassa tietä yhteistyölle, josta toivoisimme otettavan mallia. Pienet nuorisoseurat näivettyvät, jos ne eivät lähde rohkeasti hakemaan uusia mielekkäitä toimintamalleja jäsenilleen. Pelkästään tämän tuotannon aikana on syksyn lasten teatterileirille tullut ilmoittautuneita, sillä aina katsomossa istuu niitä isoja ja pieniä jotka haaveilevat: ”voi kunpa joskus minäkin olisin tuolla” – ja miksi ei?