Olipa kerran – mutta mitä?

Amsterdamin pormestarin perheidylliin kuuluu vaimon ja lapsen lisäksi iäkkäät vanhemmat ja vaimon suku. Mutta onko mikään siitä totta?

Robert on kuusikymppinen, tukevasti ja onnellisesti aviossa Sylvian kanssa, ja heillä on aikuistuva tytär Diana. Paitsi että erinäisistä syistä, kuten välttämättömän peittelyn vuoksi, Robert käyttää heistä eri nimiä ja salaa Sylvian kansallisuuden ja kotimaan.

Robert tapaa myös säännöllisesti iäkkäitä vanhempiaan, samoin tiedemiesystäväänsä Bernhardia aina tilaisuuden tullen, tekee antoisaa työuraa ja tapaa sen vuoksi maailmanluokan poliitikkoja.

Sitten Robert alkaa epäillä, että Sylvialla on suhde. Vanhemmat – tai käytännössä isä molempien puolesta – ilmoittavat aikovansa tehdä kaksoisitsemurhan, ja Bernhard paljastaa sairastuneensa niin vakavasti, että hänen elämänsä on loppumetreillä.

Me emme saa tietää, mikä on totuus. Saamme tietää faktoja, mutta pitävätkö ne paikkaansa? Entä Robertin päätelmät, mihin ne perustuvat, objektiivisiin havaintoihin vai epäluuloisen tai harhaisen mielen tuottamiin kuvitelmiin?

Koch käsittelee eutanasiaa, lopullisen ratkaisun tekemisen syitä, elämänhalun menetykseen liittyvää problematiikkaa, sitä, mille ihminen elämänsä perustaa. Hän tutkii ihmisen mielenterveyden ja todellisuudentajun huojahtelua ja liiteilmiöitä sekä nostaa esiin omaehtoiseen kuolemaan liittyvät yllätystekijät, manipuloinnin, mielenmuutokset ja epävakauden. Ihminen ei välttämättä toimi vakain toimin ja harkiten vaan hyvinkin kyseenalaisten yllykkeiden ajamana.

Pormestarissa Koch kirjoittaa varsin kepeästi aiheista, jotka ovat yksinkertaisesti liian tuskallisia käsiteltäväksi raskaammalla tyylillä. Amsterdamilainen arki polkupyöräilyineen (pormestari ajaa pyörällä työmatkansa kuten useimmat muutkin) ja roska-astioiden tyhjennyksineen rullaa samalla kuin muistot leikkaavat kerrontaa eri aikatasoille milloin kiusallisina, milloin taustoittavina tai jopa huojentavina.

Erityisen vilkkaasti Koch marssittaa tarinaan megaluokan poliitikkoja. Hollannin kuningashuoneeseen kohdistuvat nälväisyt jäävät suomalaisesta perspektiivistä yhtä merkityksellisiksi kuin puujalkavitsit. Ehkä ne kertovat hollantilaisille jotain Robertin luonteesta? Ja virke virkkeeltä lukijan alitajunnassa kasvaa paine. Mitä tapahtui todella? Eikä yksi kysymys riitä. Mieleen yrittää nousta kysymys siitä, voisiko tällaista tapahtua vaikka sinulle tai minulle.

Herman Koch: Pormestari. Romaani. Suom. Mari Janatuinen. Siltala 2017.