Some teki ruuasta uskon asian

Itseoppineet ravitsemusbloggarit voivat saada tuhansia seuraajia, ja erilaisten ruokavalioiden nimeen vannovat keskusteluryhmät ovat monille tärkeä tietolähde. Valtamediassakin ravitsemukseen liittyvässä keskustelussa esiintyy usein ”tasapuolisesti” tohtoritason tutkija ja maallikko.

Sydänliiton ravitsemusasiantuntija Tuija Pusa pitää huolestuttavana, että osa ihmistä ei enää tiedä, mihin uskoa.

Kovaa taistoa nykyisiä virallisia ravitsemuslinjauksia kohtaan käyvät sivuillaan esimerkiksi lääkäri Antti Heikkilä sekä kirurgi Taija Somppi, jotka ovat saaneet paljon mediajulkisuutta. Kummatkin puhuvat kovien rasvojen puolesta ja viljojen epäterveellisyydestä.

– Julkisuudessa on paljon tieteellisesti heikkoja perusteluja, mutta paljon tunteeseen vetoamista. Omien kokemusten esilletuominen korostuu, sanoo Pusa. Tyypillinen tarina on, että kaikki vaivat ovat hävinneet, kun tietyt ruoka-aineet on karsittu ruokavaliosta. Oma tai tuttavan kokemus ei kuitenkaan vielä riitä tutkimusnäytöksi.

– Vaikea ei myy, toteaa psykologi, psykoterapeutti Annamari Heikkilä, jonka mukaan uskomukset vaikuttavat elämäämme merkittävästi. Hän kirjoitti äskettäin kirjan uskomuksista yhdessä Saku Tuomisen kanssa.

– Mitä raflaavampi otsikko, sitä enemmän klikkauksia. Halutaan helppoja, yksinkertaisia totuuksia. Tutkijoiden ”toisaalta–toisaalta” -argumentointi ei synnytä otsikoita.

Moni ravitsemustutkija on Heikkilän mukaan kyllästynyt antamaan haastatteluja, koska halutaan vain räikeitä yksinkertaistuksia. Ja moni asiantuntija ei halua julkisuutta jouduttuaan ruokakiihkoilijoiden uhriksi sosiaalisessa mediassa. Valitsemme tietoa, joka tukee aiempia käsityksiämme ja sopii yhteen kokemustemme kanssa, sanoo Heikkilä.

Tunteet ohittivat tiedon

Elämme kokemuksia painottavassa yhteiskunnassa, kuivahko tieteellinen tieto ei vaikuta tunteisiin. Oma olo, ”fiilis”, kelpaa argumentiksi minkä tahansa ruokavalion puolesta, faktoista riippumatta. Ruokavalio on yksi tapa rakentaa identiteettiä ja osallisuutta jostakin.

Pusan mielestä monet maallikkovalistajat lietsovat ehdottomuudellaan ahdistusta ja syyllisyyttä.

– Tämä ei ole ainakaan Sydänliiton ravitsemusviestinnän tavoitteena.

Heikkilä korostaa, että asioita ja elämää ei pidä ottaa liian vakavasti – ei myöskään ravitsemusasioita.

– Kohtuullisuus ja kultainen keskitie tuottavat kuitenkin pitkällä tähtäimellä parempia tuloksia kuin ehdottomat dieetit.

Usein ruokavaliomuodit lähtevät liikkeelle Hollywoodista, kun joku julkkis alkaa vannoa sen nimiin. Esimerkiksi nykyisin suosittu gluteenittomuus ei tee ruokaa terveelliseksi. Keliakia on hyvin harvinaista, eikä vatsavaivoja välttämättä aiheuta gluteeni vaan niin sanottu FODMAP-hiilihydraatit. Toinen toistaan oudompia ja yksipuolisempia dieettejä tulee tunnetuksi ja jokaisen suitsutetaan vuorollaan olevan lopullinen ratkaisu ylipaino-ongelmaan.

Internet on tehnyt informaation etsinnästä hyvin helppoa. Sosiaalisesta mediasta löytyy ryhmiä ja puolustajia kaikenlaisille opeille. Toisaalta ihmiset ovat entistä koulutetumpia ja kriittisempiä, mikä ei kuitenkaan välttämättä kuitenkaan näy lähdekriittisyytenä.

Viime vuosina julkisessa keskustelussa on kyseenalaistettu ravitsemussuositusten lähtökohtia. Kritiikkiä on herättänyt muun muassa kehotus leivän, perunan ja maidon runsaaseen käyttöön. 2014 uudistetuissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan vielä perunaa käytettäväksi ”nykyisellä tasolla”, vaikka todetaankin, ettei sillä ole havaittu terveyttä edistäviä, jos ei haittaaviakaan ominaisuuksia.

– Suositukset perustuvat laajaan tieteelliseen tutkimustietoon, toteaa Pusa.

– Oleellista on ymmärtää, mikä on luotettava ja relevantti tutkimus – vai poimitaanko vain omaa näkemystä tukevia asioita.

Virallisessa ravitsemusneuvonnassa vähärasvaisuuden korostaminen terveellisessä ruokavaliossa korostui ehkä liikaakin viime vuosiin asti. Hiilihydraattien ja proteiinien rooli ja suhde painonhallinnassa nousi keskusteluun vasta karppausbuumin myötä.

– Viestinnässä on aina korjaamisen varaa, toteaa Pusa.

Syömisestä tuli vaikeaa

Suomessa useimmilla on varaa valita, mitä syövät. Monet tekevät syömisestä vaikeaa tiukoilla ja turhilla rajoituksilla.

– Pitkä kiellettyjen ruokien lista kuulostaa tehokkaalta. Valmiit listat luovat illuusion syömisen hallinnasta, sanoo Pusa.

Heikkilän mukaan sorrumme helposti mustavalkoiseen joko–tai-ajatteluun. Teemme ”selviä” päätöksiä välttääksemme ahdistusta.

– Ehdottomat ruokavaliot tekevät elämästä näennäisesti helppoa, kun ruuat jaetaan hyviin ja pahoihin.

Pian syömisen joustamattomuus alkaa kuitenkin tökkiä ja valtaosa luopuukin erikoisesta dieetistään nopeasti.