Suomenlinnassa näytellään voimalla seitsemän veljeksen

Jukolan talo jää taakse, kun veljesjoukko suuntaa hevosineen, koirineen ja pyssyineen kohti Impivaaran korpimaita. Heidän toiveenaan on elää rauhassa kaukana maailman menosta ja kiukkuisista ihmisistä.

Näin sen tarinan kirjoitti Aleksis Kivi, jonka Seitsemän veljestä julkaistiin vuonna 1870.

Ja näin se menee Kari Heiskasen ohjaamassa Ryhmäteatterin toteutuksessa.

Tutulta tuo tarina tuntuu ja tutulta se saakin tuntua. Aikoinaan Nurmijärvellä asuneena huomasin, että Seitsemän veljestä vaikuttaa Aleksis Kiven syntymäpitäjässä vahvasti. Kunnioitus kirjailijaa kohtaan elää. Ja tulipa Nurmijärvellä nähtyä Kai Lehtisen ohjaus Kiven Seitsemästä veljeksestä.

Mutta nyt siirrytään Helsinkiin ja Suomenlinnaan, jossa kesäinen aurinko hellii ensi-iltavieraita.

Muurien suojiin valo ei karkaa. Näyttämöllä Venlaa näyttelevä Pihla Pohjolainen keikistelee punaisen rukkinsa kanssa, veljekset kiehnäävät ympärillä. Ei suostu Venla heilaksi, ei kenellekään veljeksistä.

Esityksessä puhetta riittää ja kielen terävyys ilahduttaa. Myös vauhtia piisaa, kun hurjistuneita sonneja esittävät näyttelijät ryntäävät näyttämölle jakkarat sarvinaan ja ajavat veljekset hiidenkivelle. Tai kun sauna palaa. Tai kun muuten vain rymytään.

Erilaisuus kukoistaa veljesten keskuudessa. Juhanina Santtu Karvonen joutuu veljeksistä pahimpaan piinaan, kun aakkoset tarttuvat vallan vaivalloisesti päähän. Hiki virtaa ja jokunen kirosanakin kirpoaa.

Veljeksistä Tuomas eli Tommi Rantamäki joustaa tahtojen taisteluissa kun taas Aapona Eino Heiskanen säilyttää vakavamielisyyden.

Miro Lopperi vetää vahvan Laurin roolin ja Eero Ojala Simeonina sortuu uskonnon pauloihin. Mikko Virtanen eläytyy Timon rooliin ja saa veljeksiltä kunnon selkäsaunan kirjaimellisesti housut kintuissa. Elias Keräsen vilkkusilmäinen Eero erottuu veljessarjasta siinä, että hänelle aakkoset jäävät päähän ensimmäisenä.

Reilun kolmen tunnin esitykseen mahtuu savua, sonnien mylvintää, aseiden pauketta ja karttakepin viuhuntaa. Syntyy siinä Simeonin käsissä vastaleivottu leipäkin.

Naurun, raivon ja laulun hetket rytmittävät näytelmän tapahtumia.  Ryhmäteatterin esitys tekee tehtävänsä: veljesjoukon kasvutarina kuvaa samalla myös Suomen kansakunnan kasvutarinaa.

Lavastuksesta vastaa Janne Siltavuori, puvuista Tiina Kaukanen, valoista Ville Mäkelä, äänestä Jussi Kärkkäinen ja koreografiasta Kirsi Karlenius. Laulunopettajana on toiminut Jussi Tuurna.

Ensi-ilta 15.6., viimeinen näytös 25.8.2017. Esitys kestää noin 3 tuntia ja 15 minuuttia sisältäen väliajan.