Tiilikkajärven kansallispuisto – retkeilijälle tarjolla soiden valtakuntaa

Tiilikkajärven kansallispuisto tarjoaa vaihtelua. Juuri kulkija vaelsi mäntyjen siimeksessä ja jonkin aikaa kuljettuaan saa astua suota ylittäville pitkospuille. Kun oikein lähelle katsoo pitkospuun viereen, tarkkasilmäinen näkee rahkasammaleen lomassa karpalon vanat.

Suota Tiilikkäjärven kansallispuistossa riittää, sillä kaksi kolmasosaa kansallispuiston pinta-alasta on suota. Kesä–heinäkuussa suopursun valkoiset kukat huumaavat tuoksullaan niin hyönteiset kuin ohikulkijat. Tupasvilla innostuu kukkaan jo toukokuussa. Joku onnekas nappaa lakan suuhunsa. Syksyllä pitkospuiden vierustoja seuraillessa saattaa osua silmiin tummanpunainen herkku, jota ei voi olla poimimatta. Maku palkitsee! Myös variksenmarjoja kannattaa maistaa.

Soiden laitamia rikkoo järvet ja hiljalleen etenevät virrat. Sanovat, että majavan saattaa nähdä rantatörmän lehtipuiden kimpussa. Toisinaan majava lymyilee ja kulkija saa tyytyä tikan naputukseen.

Venäjänhiekka on hieno uimapaikka ja sieltä löytyy myös tulentekopaikka ja kuivakäymälä. Kuva Tiina Eloranta

Tiilikkajärven kansallispuisto Savon ja Kainuun rajamailla

Tiilikkajärven kansallispuiston maisemat kertovat jääkauden kulusta. Alueen luonto on tarjonnut elantoa jo esi-isiemme ja -äitiemme aikoihin.

Nyt alue on kansallispuistoa, joka perustettiin 1982. Suojelulla haluttiin säilyttää erämaista järvi-, joki- ja harjuluontoa sekä aapasoita, jotka ympäröivät Tiilikka-järveä.

Tiilikkajärven kansallispuisto tarjoaa kulkijalle jääkauden muovaamat maisemat. Kuva Tiina Eloranta

Itä-Suomen kansallispuistot tutuiksi

Itä-Suomesta löytyy muistakin kansallispuistoja. Pepe Forsberg ja Mikko Sorsa esittelevät kirjassa Kansallispuistot tutuksi – Itä-Suomi myös Leivonmäen, Etelä-Konneveden, Linnansaaren, Koloveden, Kolin, Parvinsuon, Petkeljärven ja Hiidenportin kansallispuistot. Kirjailijat haluavat korostaa lähiluonnon ja kansallispuistojen tärkeyttä ihmisten virkistäytymiskohteina. Myös kansallispuistojen suojelu on heistä tärkeää.

”Suomi-neidon syleilyssä on hyvä olla paikkoja, joissa muutokset luonnossa ovat vähemmässä määrin ihmisten aikaansaamia”, Forsberg ja Sorsa kirjoittavat kirjan alkusanoissa.

Forsberg ja Sorsa nostavat esille myös Suomen kansainvälisen vastuun saimaannorpan säilymisestä lajina maapallolla: ”Ilmastonmuutos, verkkokalastus ja moni muu ihmistoiminnan seuraus uhkaa koko sen olemassaoloa.” Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistot ovat suojapaikkoja saimaannorpalle.

Kansallispuistot tarjoavat retkeilijälle myös haasteellisia reittejä. Kuva Tiina Eloranta

Lisätietoa Itä-Suomen kansallispuistoista löytyy Pepe Forsbergin ja Mikko Sorsan kirajsta Kansallispuistot tutuiksi – Itä-Suomi. Karttakeskus 2019.

Katso myös:

Värikallio kannattaa kokea Hossan kansallispuistossa

Retkipaikka-tarinat innostavat tutustumaan Suomen luontoon

Lammassaari tarjoaa merellistä raikkautta ja lintujen kevätkarkeloita