Täydellisen epätäydellistä
Ei anneta itsekriittisyyden ja epäonnistumisen pelon estää meitä kokeilemasta uusia asioita, oppia itsestämme ja löytää uusia pitkäaikaisia tapoja elämäämme, Eeva Hietalahti kirjoittaa blogissaan.
Vuoden alku on tyypillisesti aikaa, jolloin innostumme uusien asioiden kokeilemisesta. Aloitamme uuden harrastuksen tai vaikka ruokavalion. Uuden aloittaminen ei ole aina helppoa ja onnistuminen riippuu paljon itsellemme asettamista odotuksista.
Olemme myös ihmisinä kovin erilaisia. Yksi lähtee rohkeasti kokeilemaan ja hyväksyy, ettei kaikki heti onnistu. Toinen haluaisi varmistaa osaavansa asiat täydellisesti ennen kuin kokeilee. Hyvä esimerkki tästä on kielitaito. Moni suomalainen on hyvin itsekriittinen omista taidoista kokien, ettei voi puhua, koska ei osaa puhua riittävän hyvin. Moni eteläeurooppalainen taas heittää rohkeasti niitä muutamia sanoja, joita osaa. Tämä toki on yleistämistä eikä koske kaikkia.
Omat lapseni ovat hyvä esimerkki ihmisten erilaisuudesta. Esikoispoikani lähti jo vauvasta lähtien rohkeasti tekemään asioita ennen kuin taitoa oli kertynyt. Konttauskypärä päässään hän lähti jatkuvasti kaatuillen kävelemään jo 10 kuukauden ikäisestä lähtien. Tytär taas suhtautui varovaisemmin kokeilemiseen ja aloitti kävelyn lähempänä 1,5 vuotta siten, että kerralla osasi kävellä ja juosta ilman mitään ongelmaa. Kumpikaan näistä tavoista ei ole parempi kuin toinen, samaan lopputulemaan pääsivät.
Yleensä on helpompi sanoa kuin tehdä
Tunnistan itsestäni tämän itsekriittisen ihmisen. Urheilussa vanhana kilpaurheilijana haluaisin aina olla erinomainen ja voittaa. Aloitin tenniksen pitkän tauon jälkeen ja käyn valmennuksessa. Omat taitoni ovat vielä aika heikot ja usein huomaan ajattelevani, että ”onpa noloa, kun lyön näin huonosti”. Olen myös miettinyt lopettamista, koska laji on niin vaikeaa. Yritän kuitenkin olla itselleni armollinen ja hyväksyä sen, että voin nauttia lajista, vaikka en ole lähelläkään täydellinen.
Haluaisin kannustaa kaikkia laskemaan itsekriittisyyttä ja kokeilemaan rohkeasti jotain uutta. Kun ei suhtaudu kriittisesti omiin tuloksiin, on helpompi jatkaa uutta tapaa. On ainoastaan fiksua hyväksyä, ettei arabian kieli suju alkeiskurssilla kuin vettä vaan tai ettei kutominen heti aloittaessa suju. Ei anneta itsekriittisyyden ja epäonnistumisen pelon estää meitä kokeilemasta uusia asioita, oppia itsestämme ja löytää uusia pitkäaikaisia tapoja elämäämme.
Lue myös: