Eteisvärinä ja muut rytmihäiriöt

Sydänliiton asiantuntijat vastaavat sydämen rytmihäiriöitä, niiden hoitoa ja lääkitystä koskeviin kysymyksiin.

Eteisvärinän lääkityksestä

Minulle tehtiin sähköinen rytminsiirto pari vuotta sitten. Eteisvärinä johtui mitä ilmeisimmin alkoholin käytöstä. Nyt olen ollut täysin raittiina vuoden päivät ja aion jatkaa täysraittiutta elämäni loppuun saakka. En tupakoi lainkaan. Ikäni on nyt 77 vuotta. Minulle määrättiin Xarelto-lääkitys veritulpan riskin vuoksi. Minulla on nykyisin silloin tällöin ns. muljahduksia, eli yksi lyönti jää väliin, ja sitten seuraava on voimakkaampi. Jos otan bisoprolol-lääkkeen 2,5 mg (Orloc), se yksinään ei lopeta näitä epämiellyttäviä muljahduksia. Mutta jos otan samanaikaisesti diazepam-lääkkeen 2,5 mg (Valium), rytmi asettuu kohdalleen hyvin nopeasti. Harrastan kaksi kertaa viikossa kovarasitteista sauvakävelyä jyrkillä rinteillä niin, että syke on 105-128. Rytmi asettuu hyvin nopeasti välille 75-85 lepotilassa kävelyn loputtua. Tätä lääkeparia joudun ottamaan 2-3 kertaa viikossa ja sydän toimii oikein hyvin. Mitä mieltä olette lääkityksestäni?

28.1.2018
Veku

Eteisvärinäpotilaan lääkitys koostuu kahdesta osasta: veren hyytymistä hidastavasta antikoagulantista sekä rytmihäiriötä estävästä ja lievittävästi lääkkeestä. Kysyjällä on käytössä Xarelto®-niminen antikoagulantti, joka otetaan säännöllisesti kerran päivässä.

Lisäksi on käytössä bisoprololi (Orloc®), jonka tarkoituksena on estää rytmihäiriöitä. Vaikutus ilmenee parhaiten, kun lääke otetaan säännöllisesti päivittäin. Silloin lääkettä voidaan kutsua rytmihäiriöitä estäväksi. Jos lääkkeen nauttii vasta rytmihäiriön jo alettua, vaikutus tulee vähän myöhässä. Toki lääke rauhoittaa sydämen lyöntiä ja rytmihäiriö voi ohittua helpommin. Vaikka diatsepaami ei olekaan varsinainen rytmihäiriölääke, saattaa se lievittää rytmihäiriön oireita, kun mieli ja keho rentoutuvat. Joillain potilailla rytmihäiriö voi siten päättyä helpommin.

Vaikka eteisvärinän alkamiseen liittyikin alkoholin käyttöä, joka sittemmin on onneksi loppunut, suosittelen lääkityksen jatkamista, sillä rytmihäiriötaipumus on todennäköisesti tullut jäädäkseen. Jos rytmihäiriöitä on useita kertoja viikossa, bisoprololilääke kannattaisi ottaa säännöllisesti, ennaltaehkäisyyn.

Ryppyilevät rytmit

Minulla on alkanut tänä syksynä rytmihäiriöitä, jotka saattavat kestää tunninkin yhteen menoon ja niitä on päivittäin, yleensä tunnistan kun asetun tiettyyn asentoon. Kävin sydänfilmissä ja lääkärissä, sydänfilmissä ei näkynyt sillon mitään.

Lääkäri sanoi, että lisälyönnit eivät ole vaarallisia. Miten ne voi tulkita vaarattomaksi, vaikka mitään ei sydänfilmissä näkynyt, eikä ole tullut lähetettä mihinkään tutkimuksiin?
Onko niitä tarvetta tutkia? Olen 62-vuotias ja minulla on sepelvaltimotauti.

27.1.2018
Rytmi sekaisin

Sydämen rytmin häiriöistä voi potilaan tarinan eli oireiden ja niiden ilmenemistavan perusteella tehdä pitkällekin meneviä päätelmiä. Lääkäri voi jo tarkoilla kysymyksillään saada käsityksen, mistä rytmihäiriöstä on kysymys. Tarkkaa diagnoosia ei kuitenkaan voi tehdä ilman EKG-dokumenttia. Rytmihäiriön metsästäminen voikin usein olla haastavaa, sillä nauhoitus pitäisi tehdä juuri silloin kun rytmihäiriö on meneillään. Osumistarkkuutta voi parantaa EKG:n pitkäaikaisnauhoituksella eli Holter-tutkimuksella, jossa sydämen rytmiä nauhoitetaan yksi tai kaksi vuorokautta.

Jos rytmihäiriö ilmenee selvästi tunnin tai muutaman tunnin kestoisina kohtauksina, kannattaa yrittää vielä selvittää sen nimeä. Lisälyöntisyys on pääasiassa hyvänlaatuista, mutta voi aiheuttaa epämiellyttäviä oireita. Yleensä diagnoosin varmistuminen ja tietoisuus oireen taustasta voi lievittää oireiluakin. Kuitenkin, jos kyseessä onkin eteisvärinä, diagnoosi vaikuttaa merkittävästi myös hoitoon. Eteisvärinä altistaa potilaan aivoverenkiertohäiriölle ja sen ehkäisemiseksi tarvitaan tehokasta veren hyytymistä estävää lääkitystä, antikoagulanttia

4.1.2018

Anna-Mari Hekkala
Anna-Mari Hekkala
Ylilääkäri

Rytmihäiriöt eteisvärinän katetriablaatiohoidon jälkeen

Hei

Minulla on eteisvärinää ja sitä on hoidettu n. kuukausi sitten ablaatiohoidolla. Hoidon jälkeen minulle määrättiin Pradaxaa (2*150 mg). Hoidon jälkeen minulla on ollut huimausta, pyörrytystä ja rasituksesta aiheutuvaa hengenahdistusta enemmän kuin ennen hoitoa. Rytmihäiriöitä on aika lailla nyt hoidon jälkeenkin ja olen ymmärtänyt, että se on aivan normaalia. Onko todennäköisempää, että oireeni johtuvat edelleen rytmihäiriöistä eikä Pradaxanista? Missä vaiheessa olisi syytä mennä rytminsiirtoon?

1.12.2017
leap

Pradaxa® (dabigatraani) on veren hyytymistä hidastava lääke, antikoagulantti, jota käytetään usein eteisvärinäpotilailla eteisvärinään liittyvän komplikaation, sydänperäisen verihyytymän ehkäisemiseksi. Lääkkeen tavallisin haitta on vatsan korvennus ja polttelu, eli ”närästys”. Lääke ei aiheuta huimausta, pyörrytystä tai hengenahdistusta. On uskottavampaa, että oireet aiheutuvat rytmihäiriöstä itsestään.

On erittäin tavallista, että eteisvärinää esiintyy vielä katetriablaatiohoidon jälkeenkin, ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana. Toimenpiteessä tehdään hoitolinjoja, eräänlaisia arpia, jotka kehittyvät lopulliseen muotoonsa vasta viikkojen kuluessa. Lopullinen hoitotulos, eli toimenpiteestä saatu hyöty nähdäänkin vasta noin 6-9 kuukauden kuluttua.

Katetrihoidon jälkeen eteisvärinäkohtaukset saattavat muuntautua toisenlaisiksi kuin ennen toimenpidettä. Kohtaukset ovat yleensä lyhyempiä pyrähtelyjä ja väistyvät itsestään ilman rytminsiirtoja. Jos kohtaus kuitenkin pitkittyy, esimerkiksi 1-2 vuorokauden kestoiseksi, kannattaa eteisvärinä hoitaa pois rytminsiirrolla. Koska käytössä on tehokas antikoagulantti (Pradaxa), ei rytminsiirron tekemiseen ole ehdotonta aikarajaa.  

5.12.2017

Anna-Mari Hekkala
Anna-Mari Hekkala
Ylilääkäri

Runsas kammiolisälyöntisyys

Olen perusterve 27-vuotias nainen, BMI 21. Harrastan kevyttä hölkkää 5-7 km ja harrastusmielessä palloilulajeja. Ongelmani ovat runsaat kammiolisälyönnit. Yksittäisiä lyöntejä en onnekseni tunne, bigemini-rytmin huomaan lähinnä yleisestä huonosta olosta. Bisoprolol ei vähentänyt lisälyöntejä. Olen nyt ollut vuoden kardiologin seurannassa ja Holter-tutkimuksessa lisälyöntien osuus oli kasvanut 14%->18%. Tänä vuonna kammiolisälyöntejä oli 24h Holterissa siis hieman yli 20 000. Muodoltaan ne sopivat tulemaan RVOT:sta ja ovat monomorfisia. Rasituksessa ne jäävät pois, mutta palaavat pian sykkeen laskiessa. Vuosi sitten tehtiin sydämen UÄ ja magneetti. Magneetissa ainoa löydös oli pullistuma, jonka merkitys jäi radiologille epäselväksi. Alkuselvittelyissä katsottu elektrolyytit ja diffi, näissä vain eosinofiilit yli viiterajan 0,67 x 10^9. Tänä vuonna kontrolloitiin UÄ, tässä ei muutoksia edellisvuoteen nähden.

Eittämättä lisälyöntien aiheuttama henkinen taakka on raskaampi, kuin varsinainen lisälyöntien aiheuttama oireisto. Olen lukenut paljon siitä, miten näin runsas lisälyöntisyys lisää äkkikuoleman riskiä ja sydämen vajaatoiminnan vaaraa. Mietin usein illalla, heräänkö enää aamulla, ja valitsen lenkkipolkuni niin, että sivullinen havaitsee, jos lyhistyn maahan. Vaikka sydän on tutkittu kattavasti, minua huolettavat harvinaiset aiheuttajat, kuten sarkoidoosi. Kokisin, että henkistä ahdistustani helpottaisi se, että kuulisin muillakin nuorilla aikuisilla on ollut runsasta lisälyöntisyyttä ja että he ovat eläneet ikäihmisiksi.

22.11.2017
Huolestunut

Sydämen lisälyöntejä esiintyy kaikilla ihmisillä. Tavallisesti ei voidakaan puhua varsinaisesta sairaudesta.

Lisälyönnit voivat saada alkunsa mistä tahansa puolelta sydäntä. Ne jaotellaan karkeasti eteisistä lähteviksi (eteislisälyönnit) tai kammioista alkaviksi (kammiolisälyönnit).

Kysymyksessä kerrottu RVOT-kirjainlyhenne tulee sanoista ”right ventricular outflow tract”, ja ”monomorfinen” tarkoittaa yhdenmuotoista eli käytännöstä sitä, että kaikki lisälyönnit saavat alkunsa yhdestä kohdasta sydäntä, tässä tapauksessa oikean kammion ulosvirtauskanavan seudusta. Tämä on tyypillisin anatominen alue oikeassa kammiossa, josta ns. terveen sydämen kammiolisälyönnit saavat alkunsa. Kysyjän sydämen rakenne on selvitetty tarkoin ultraäänitutkimuksella ja magneettitutkimuksella, eikä näissä todettu rytmihäiriölle altistavaa rakenteellista poikkeavuutta. Tällainen lisälyöntisyys ei liity sydänsarkoidoosiin.

Runsaskaan terveen sydämen lisälyöntisyys ei ole vaarallista, mutta saattaa vuosikausia jatkuessaan aiheuttaa sydämen laajenemista ja mahdollisesti vajaatoimintaakin. Kysyjän tapauksessa lisälyöntisyys on poikkeuksellisen runsasta, yli 20 000 kpl vuorokauden aikana. Beetasalpaajan (bisoprololi) teho on yleensä huono, mutta on mahdollista kokeilla vielä muitakin rytmihäiriölääkkeitä. Koska kyseessä on nuori nainen, jolla on ehkä myöhemmin raskaustoiveitakin, ei pitkäaikainen rytmihäiriölääkitys välttämättä ole paras vaihtoehto ja siksi tällaisissa tapauksissa voidaan harkita rytmihäiriön EFT-tutkimusta ja katetriablaatiohoitoa. Kajoavan katetrihoidon tarkoituksena on vaimentaa rytmihäiriömekanismi, ja siten hoitaa lisälyönnit pois kokonaan.

Paljon tavallisempaa on, että lisälyöntejä esiintyy maltillinen määrä, eivätkä ne silloin vaadi mitään erityistä hoitoa, vaikka oireet saattavatkin olla kiusallisia. Sydänyhdistyksistä löytyy henkilöitä, jotka ovat kokeneet samanlaisia rytmihäiriöongelmia. Voit myös löytää oman vertaistukihenkilön Etsi vertaistukihenkilö -palvelun kautta.

5.12.2017

Anna-Mari Hekkala
Anna-Mari Hekkala
Ylilääkäri

Sydänpotilaan lääkeongelmia

Voiko Seloken 47,5 aiheuttaa rytmihäiriöitä ja eteisvärinää? Lääkettä lisättiin 0,5 tablettia iltaisin. Ennen oli yksi tbl aamuisin. Verenpainelääkettä 8 mg 2 aamulla ja lisättiin yksi illalla. Marevan-lääkitys. Pallolaajendenus 2 vuotta sitten. Kolesteroli 4 ja LDL 2.5, rasvat 1.17. Lääkkeet nostaa verenpainetta usein yli 200. Nyt käytössä ezetroll, joka aiheuttaa verenpaineen nousua. Onko uusia lääkkeitä, millä ei olisi verenpaineen nousua? Ei oikein innosta kun lääkkeitä vaan lisätään. Verenpainelääke candexetti. Kiitos jos saan vähän tietoa. Viittä eri kolesterolilääkettä kokeiltu.

15.11.2017
Tellu

Seloken® (metoprololi) ei aiheuta rytmihäiriöitä, esimerkiksi eteisvärinää, vaan sitä käytetään rytmihäiriöiden ehkäisyyn. Lääke kuuluu beetasalpaajien ryhmään. Ne vähentävät rytmihäiriötaipumusta, ja alentavat myös verenpainetta riittävillä annoksilla. Metoprololin vaikutus saattaa vaihdella eri yksilöillä, sillä lääke voi metaboloitua (hajota) elimistössä eri tavoin riippuen kunkin ihmisen maksan toiminnasta. Geenit eli genetiikka vaikuttaa tähän. Monet suomalaiset ovat ns. nopeita metaboloijia, mikä tarkoittaa sitä että lääke häviää elimistöstä hyvin nopeasti eikä siis ehdi vaikuttaa toivotulla tavalla. Jos metoprololista ei tunnu olevan hyötyä, saattaa siis olla kyse tästä ilmiöstä ja lääke kannattaa vaihtaa johonkin toiseen beetasalpaajaan.

Kysyjä kertoo, että hänelle on tehty pallolaajennus. Kyseessä on ilmeisesti ollut sepelvaltimon pallolaajennus eli kysyjällä on sepelvaltimotauti. Jotta voitaisiin ehkäistä uusi sydäntapahtuma, tulisi LDL-kolesteroli saada laskettua mahdollisimman matalalle tasolle. Suositus on alle 1,8 mmol/l. Kysyjän LDL-taso 2,5 mmol/l on siis aivan liian korkea. Sepelvaltimotautia sairastavan korkean kolesterolin hoito on ruokavalion lisäksi statiini, joita on useita vaihtoehtoja. Kysymyksessä mainittu Ezetrol® (etsetimibi) ei ole statiini ja on aika heikko yksinään. Uudet PCSK9-estäjät, jotka ovat pistoksina annettavia kolesterolia alentavia lääkkeitä, laskevat LDL-kolesterolia tehokkaasti. Lääkkeet ovat kuitenkin hyvin kalliita, eikä niitä korvata toistaiseksi kuin periytyvää vaikeata rasva-aineenvaihdunnan häiriötä sairastaville. Suosittelen vielä etsimään sopivaa statiinia, sen rinnalla voidaan käyttää myös Ezetrolia.

Kolesterolilääkkeet eivät aiheuta verenpaineen nousua, vaan kyse on joistakin muista tekijöistä. Kannattaa tarkastella ruokavaliota erityisesti suolan suhteen. Suolan välttäminen ja liikunnan lisääminen saattavat jo olla ratkaisu verenpaineongelmiin. Usein tarvitaan kuitenkin myös lääkitystä. Vaihtoehtoja on paljon, ja oikea lääkitys löytyy kyllä. Toisilla hyvän yhdistelmän etsimiseen kuluu enemmän aikaa. 

23.11.2017

Anna-Mari Hekkala
Anna-Mari Hekkala
Ylilääkäri

Liikunta läppäleikkauksen jälkeen

Hei!
Minulle tehtiin neljä vuotta sitten mitraaliläpän korjausleikkaus merkittävän läppäprolapsin ja vuodon vuoksi. Ennen leikkausta fyysinen suorituskykyni oli jo parin-kolmen vuoden ajan laskenut hiljalleen, pystyin kuitenkin juuri ennen leikkausta juoksemaan yhtäjaksoisesti 6 km (2 vuotta ennen leikkausta 12 km). Olen aina ollut ikäistäni paremmassa fyysisessä kunnossa ja harrastanut kuntoliikuntaa.

Leikkaus sujui hyvin, vuoto saatiin korjattua ja oma läppäni myös. Asennettiin ainoastaan rengas. Samalla minulle tehtiin myös Maze-toimenpide flimmeritaipumuksen vuoksi, jota oli ollut vuoden verran ennen leikkausta. Olin 3 kk sairauslomalla ja vielä pari kuukautta osasaurauslomalla, koska en kokenut palautuneeni täysipäiväiseen työhön.

Nyt aikaa leikkauksesta on siis jo 4 vuotta, mutta rasituksensietokykyni ei ole palautunut, vaan on jopa leikkausta edeltää aikaa heikompi. Olen joutunut jättämään esim. kahvakuulaharrastuksen pois. Kävelylenkitkin menevät 'mateluvauhtia' etenkin ylämäkien osalta. Hiihtolenkit (jota olen vuosien ajan harrastanut) tuntuvat vain ahdistavilta. Rasituksessa tulee voimakas puristava tunne kaulalle/rintalastan yläosan taakse ja minun on pakko pysähtyä tai ainakin hidastaa vauhtia.

Minulle tehtiin kaksi vuotta sitten kliiniinen kuormituskoe oireeni vuoksi, mutta siinä ei ilmennyt erityistä, vaarattomia lisälyöntejä vain ja suorituskykyni todettiin olevan normaalia paremman. Tämän lisäksi sydämeni on ultrattu ja todettu, että läppä pitää, ei vuotoa. Puoli vuotta sitten minulle tehtiin Holter-tutkimus rythmihäiriöiden vuoksi, ja siitä tuloksena oli 6500 häiriölyöntiä vuorokaudessa, pääosa kammioperäisiä lisälyöntejä (ja näistä suuri osa tuli samalta alueelta). Näistä paljon oli bikeminioita, sekä trikeminioita. Flimmereitä ei ollut. Katetriablaatiota minulle ei suostuttu tekemään, koska rytmihäiriöiden määrä ei niihin riitä, pitäisi olla kuulemma vähintään 10 t.

Olen epätoivoinen, koska koen suorituskykyni vain laskevan. Leposykkeeni on tarpeettoman korkealla (n.80-90 lnt/min), verenpaineeni alhaalla (ka 90/60, alimmillaan joppa 74/54). Minulla on paljon huimausta alhaisen verenpaineen vuoksi, kerran olen jopa pyörtynyt fyysisen rasituksen jälkeen. Minulle on annettu neuvoksi lisätä suolan käyttöä ja ottamaan magnesiumisa, rythmihäiriöihin otan pienen annoksen Emconcor lääkettä (1,25 iltaisin).

Lääkäri sanoi minulle, että autonominen hermostoni on häiriötilassa ja neuvoi liikkumaan rauhallisemmin ja ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon työstressin vuoksi. Olen ollut nyt puoli vuotta sairauslomalla BurnOutin ja keskivaikean masennuksen vuoksi. Liikuntani on todella vähäistä, vain keveitä kävelylenkkejä. Tilanteeni ei ole parantunut tänä aikana.

Mitä minun pitäisi tehdä? Voiko liian tiukka läppärengas olla syynä rasituksessa ilmeneviin puristaviin tuntemuksiin? Levossa sen ei todettu kiristävän. Voiko sen toimntaa tutkia rasituiksessa?

Olen 55 vuotias nainen.

24.10.2017
Umpikujassa

Mitraaliläpän tukirengas ei ole sillä tavalla ”dynaaminen”, että se muuttuisi rasituksen aikana kiristäväksi. Tästä syystä renkaan toimintaa ei tutkita rasituksen aikaisella ultraäänitutkimuksella. Rasituksen aikaisten oireiden tutkimiseksi tehdään yleensä rasituskoe, kuten kysyjän tapauksessa onkin tehty. Kerrotaan, että suorituskyky oli tavanomaista parempi, eikä rasituksen aikana nähty vaarallisia rytmihäiriöitä.

EKG:n pitkäaikaisseurannassa eli Holter-tutkimuksessa todettiin 6500 kpl lisälyöntejä, pääasiassa kammiolisälyöntejä yhdestä kohdasta sydäntä. Sana ”bigeminia” tarkoittaa, että joka toinen sydämen lyönti oli lisälyönti. Sana ”trigeminia” puolestaan tarkoittaa, että joka kolmas sydämen lyönti oli lisälyönti. Kysymyksessä ei mainita tärkeätä tietoa, esiintyikö näitä lisälyöntejä lepotilassa vai rasituksessa. Jos lisälyönnit eivät lisääntyneet rasituskokeessa, voisi päätellä niiden esiintyvän pääasiassa lepotilassa. Tuolloin ne eivät selitä rasituksen aikaista oireilua. Mainittu lisälyöntien lukumäärä on normaalia suurempi, mutta ei vielä niin runsas että vaivaa lähdettäisiin hoitamaan katetrihoidolla.

Emconcor (bisoprololi) 1,25 mg on hyvin pieni annos beetasalpaajaa, eikä todennäköisesti juurikaan vähennä lisälyöntitaipumusta. Näin pieni annos ei myöskään laske verenpainetta. Jos on tarpeen, lisälyöntisyyden hoitoon voidaan kokeilla muuta rytmihäiriölääkitystä. Hoidon valintaan vaikuttaa sydänsairauden nykytilanne sekä rytmihäiriöstä saadut EKG-näytteet, joten parhaiten lääkitysarvio sujuu rytmihäiriösairauksien hoitoon perehtyneeltä kardiologilta. Jos kuitenkin on niin, että lisälyönnit eivät selitä rasituksen siedon heikentymistä, eivät ne vaadi erityistä hoitoa.

Matalaa verenpainetta ei pitäisi hoitaa suolalla. Liika suola on haitallista elimistölle. Matala verenpaine ei ole haitallista, korkeintaan kiusallista jos se aiheuttaa huimausta.

Koska tilanne on pitkittynyt ja kuulostaa hankalalta, voisi rasituskokeen vielä toistaa. Koe on helppo suorittaa, ja kertoo tietoa rytmihäiriöistä kuormituksen aikana, sykkeen noususta rasituksessa sekä tämänhetkisestä suorituskyvystä.

Vaikka kysyjä on alun perin kuntoliikkuja ja keskivertoa parempikuntoinen, tulee liikunnan teho suhteuttaa omiin tuntemuksiin liikunnan aikana ja jälkeen. Hyvä liikunnan teho on sellainen, jossa oireet pysyvät poissa. Kuntoliikkujalle voi olla haastavaa hidastaa liikunnan vauhtia, mutta siitä huolimatta kannattaa itse löytää se vauhti, jolloin oireita ei ilmene. Jos rasituskoe kertoo suorituskyvyn olevan normaalia parempi, niin estettä omavauhtiselle liikkumiselle ei näyttäisi olevan. Kaikki hyvältä tuntuvat liikuntahetket auttavat välttämään joskus liikuntaan liittyvää pelkoa oireista. Joitakin ihmisiä auttaa puolison, ystävän tai vaikkapa naapurin ottaminen mukaan liikkumaan. Tällöin oma ajatus oireista liikunnan aikana voi siirtyä rupatteluun kanssaliikkujan kanssa. 

23.11.2017

Anna-Mari Hekkala
Anna-Mari Hekkala
Ylilääkäri

Annukka Alapappila
Annukka Alapappila
Liikunta-asiantuntija

Eteisvärinän rytminsiirto

Hei
Voiko rytminsiirto pahentaa flimmeriä ja onko tähän enää parantavaa hoitoa? Rytminsiirrossa kolmannella lyönnillä saatiin tasainen rytmi, mutta sitten tuli lisälyöntejä. Muutaman tunnin päästä siirrosta lisälyöntisyys oli runsasta ja eteisvärinä palasi. Hoidoksi määrättiin Tambocor Retard 200 mg ja uusi siirtoyritys reilun kuukauden päähän. Tambocorin aloituksen jälkeen pulssi kohosi niin, että se oli jatkuvasti n. 130 lyöntiä minuutissa, olo tavallista voimattomampi ja vähästäkin hengästynyt. Tätä hoidettiin beetasalpaajalla, mutta pulssi laski vain n. 120 lyöntiin minuutissa. Tambocor lopetettiin viidennen käyttöpäivän jälkeen. 

Nyt tilanne on mielestäni huonompi kuin ennen rytminsiirtoyritystä. Onko tämä tavallista ja miten vakavaa? Ymmärtääkseni Tambocorin piti tasoittaa rytmiä, mutta vaikutus oli päinvastainen. Onko sähköisen rytminsiirron uusi yritys turvallinen vai voiko sillä tilanne taas entisestään pahentua? Mikä olisi paras hoito tässä tilanteessa, ettei peruuttamatonta vahinkoa tulisi?

8.11.2017
Ensikertalaisella huoli sydämessä

Rytminsiirto (kardioversio) on toimenpide, jolla yritetään pysäyttää rytmihäiriö ja siten palauttaa normaali sinusrytmi. Joskus puhekielessä käytetään myös ilmaisua ”rytmin kääntäminen”. Tavallisin syy rytminsiirtoon on eteisvärinä. Jos rytmihäiriö on tuore, alle kaksi vuorokautta sitten alkanut, eteisvärinän rytminsiirto voidaan tehdä päivystyspoliklinikalla lääkeaineella tai sähköisesti. Pitkittynyt (yli kaksi vuorokautta jatkunut) rytmihäiriö voidaan kääntää vain sähköisesti.

Rytminsiirtoja voidaan toistaa tarpeen mukaan, eli toimenpide ei vaurioita sydäntä tai pahenna itse rytmihäiriötä. Eteisvärinä on krooninen sairaus, ja rytminsiirto on vain tilapäinen apu yritettäessä palauttaa normaali sinusrytmi. Rytminsiirto ei siis paranna itse eteisvärinätaipumusta. Mitä pidempään eteisvärinä on ollut ”päällä”, sitä vaikeampi sitä on enää saada pois. Sydämen eteislokeroissa tapahtuu muutoksia, jotka suosivat eteisvärinän jatkumista. Pitkään jatkuneen (yli kuusi kuukautta tai pidempään) eteisvärinän rytminsiirto on siksi yleensä tuloksetonta, eli rytminsiirto ei enää onnistu. Ja vaikka onnistuisikin, eteisvärinä palaa takaisin hyvin nopeasti.

Kysyjän tarinassa eteisvärinä saatiin käännettyä pois kolmannella iskulla, mutta eteisvärinä palasi pian. Tämä on merkki siitä, että sydämen eteislokerot ovat jo suosiolliset eteisvärinälle. Lisälyöntisyys ei ollut seurausta rytminsiirrosta, vaan välivaiheen ennustus eteisvärinän palaamisesta.

Jos eteisvärinä aiheuttaa runsaasti oireita, normaalin rytmin palauttamista kannattaa yrittää uudelleen. Kysyjälle oli aloitettu ennakoivasti Tambocor®-lääkitys. Lääkkeen tarkoitus ei ollut tasoitella eteisvärinärytmiä, vaan parantaa uuden rytminsiirron onnistumisen mahdollisuuksia. Tambocor-lääkkeen aloituksen jälkeen kuluu noin 5-7 päivää ennen kuin lääkevaikutusta saadaan aikaiseksi. Näin ollen rytminsiirron yhteydessä annetun lääkeaineen apu tulee vähän myöhässä, ja usein onkin tarpeellista aloittaa lääke jo ennen rytminsiirtoa.

Tehokkain lääkeaine tähän tarkoitukseen on amiodaroni (Cordarone®). Tämän lääkkeen vaikutus alkaa erittäin hitaasti, viikkojen kuluessa. Ongelmallisissa tapauksissa aloitetaan lääkitys ja suunnitellaan uusi rytminsiirto 3-4 viikon päähän, kun lääkevaikutusta on varmasti saatu aikaiseksi. Lääke sisältää jodia, ja siksi sillä on monia mahdollisia haittavaikutuksia. Jos eteisvärinä kuitenkin aiheuttaa paljon vaivaa, kannattaa tätä vaihtoehtoa harkita. Toinen vaihtoehto on pysyvän eteisvärinän hyväksyminen, jolloin sydämen syke rauhoitellaan sopivaksi beetasalpaajalääkityksellä.

Ainoa eteisvärinän mahdollisesti parantava hoito on eteisvärinän katetriablaatiohoito. Siihenkään ei kuitenkaan yleensä lähdetä, ellei ensin ole saatu aikaiseksi onnistunut rytminsiirto ja merkkejä siitä että normaali rytmi saadaan myös ylläpidettyä rytminsiirron jälkeen.

16.11.2017

Anna-Mari Hekkala
Anna-Mari Hekkala
Ylilääkäri

Nivenrikon lääkehoito Xareltoa käyttävällä potilaalla

Mulla rytmihäiriöitä ja flimmereitä ollut 2 kertaa, kardiologi määräs xareltoa ja beetasalpaajaa vissiin lopuks iäks. Olen 67v ja polvet uudet ja nyt nilkan kulumaan cartexania kun pyysin, voinko syödä niitä? 400mg 2tab 3kk?

6.11.2017
helinäkeiju

Xarelto® on veren hyytymistä estävä lääke, antikoagulantti. Eteisvärinäpotilas tarvitsee antikoagulanttia rytmihäiriöön liittyvän aivoverenkiertohäiriön ehkäisemiseksi. Hoito on yleensä pysyvä. Jos veren hyytymiseen vaikutetaan liiallisesti, potilas voi saada vakavan verenvuodon. Tästä syystä antikoagulanttia käyttävän potilaan tulee aina kertoa lääkärille ja apteekissa lääkityksestään, jotta vältytään ikäviltä seuraamuksilta.

Veren hyytyminen on monimutkainen systeemi. Antikoagulantti vaikuttaa yhteen osaan, toinen tärkeä osa ovat verihiutaleet eli trombosyytit. Antikoagulantti ei vaikuta trombosyytteihin. Niihin vaikuttaa esimerkiksi tuttu lääke asetyylisalisyylihappo (esim. Asperin®, Primaspan®), jota monet potilaat käyttävät sepelvaltimotaudin vuoksi.

Myös monilla muilla lääkkeillä, joita ei ole tarkoitettu sydänsairauksien hoitoon, voi olla samansuuntaista, joskin onneksi lievempiä vaikutusta trombosyytteihin. Tällaisia valmisteita ovat esimerkiksi monet masennuksen tai kivun hoitoon käytettävät lääkkeet sekä omega-3-valmisteet. Koska yhteiskäyttö voi lisätä verenvuodon vaaraa, niiden käyttöä tulee aina harkita tarkkaan tapauskohtaisesti.

Cartexania® (kondroitiinisulfaatti) käytetään polvien ja lonkkien nivelrikon oireenmukaiseen hoitoon. Rottakokeissa on havaittu, että suurilla annoksilla lääke saattaa vaikuttaa trombosyyttien toimintaa estävästi ja lisätä siten verenvuodon vaaraa. Tätä ilmiötä ei kuitenkaan ole havaittu käytettäessä tavanomaisia, suositeltuja annoksia. Cartexania voisi siis käyttää kuuriluontoisesti Xarelto®-hoidon aikana. Lääketietokirja ei kerro, että näillä lääkkeillä olisi suoranaisia keskinäisiä yhteisvaikutuksia.

16.11.2017

Anna-Mari Hekkala
Anna-Mari Hekkala
Ylilääkäri

Eteisvärinäpotilaan lääkityksen arviointi

Minulla todettiin 2010 flimmeritaipumus. Kävin ultraäänitutkimuksessa ja rasituskokeessa ja näissä ei huomattu mitään. Tämän jälkeen lähetettiin kardiologille joka määräsi seuraavat lääkkeet: tambocor 200 mg 1 kapseli/pv, primaspan 100 mg 1 tab/pv, bisoprolol 5 mg 0,5 tab/pv.
Kaikki flimmeri/eteisvärinäkohtaukset loppuivat siihen. Sen jälkeen ei ole ollut kohtauksia kertaakaan.
Syönkö näitä tabletteja elämäni loppuun asti? Paikallisessa terveyskeskuksessa sanottiin, että kannattaa syödä, koska silloin suonet pysyvät puhtaina, eikä tule tukoksia. Olen nyt syönyt seitsemän vuotta noita pillereitä. Olen 70 vuotias. hyväkuntoinen.

6.11.2017
jarmo

Eteisvärinäpotilaan hoito koostuu kahdesta osasta: rytmihäiriön hoidosta ja siihen liittyvän komplikaation, aivoverenkiertohäiriön ehkäisystä. Näistä jälkimmäisen onnistuminen vaikuttaa eniten potilaan ennusteeseen.

Rytmihäiriön hoitoon käytetään rytmihäiriölääkkeitä, joita kysyjän tapauksessa ovat Tambocor (flekainidi) ja bisoprolol. Näistä erityisesti ensin mainittu on tehokas lääke. Kuten kysyjäkin toteaa, eteisvärinäkohtauksia, ainakaan oireisia, ei ole esiintynyt. Eteisvärinätaipumus on yleensä pysyvä. Lääkityksen voi toki keskeyttää, mutta on hyvin todennäköistä että rytmihäiriökohtauksia alkaa sitten jälleen ilmaantua. Jos eteisvärinä ei aiheuta vaivaa, sitä ei tarvitse erityisesti estää, mutta yleensä potilailla joilla on päädytty Tambocor–hoitoon, eteisvärinä on ollut oireita aiheuttava. Näin ollen rytmhäiriölääkitystä kannattaa jatkaa niin pitkään kun se on tehokas ja turvalliseksi havaittu.

Eteisvärinään liittyy aivoverenkiertohäiriön vaara. Tätä vaaraa ei vähennetä rytmiä hoitamalla, vaan käyttämällä veren hyytymistä estävää lääkitystä, antikoagulanttia. Primaspan ei ole antikoagulantti, vaan vähentää veren hyytymistä toisella tapaa, estämällä verihiutaleiden takertumista toisiinsa. Kysyjällä todettiin eteisvärinä seitsemän vuotta sitten, ja käsitykset antikoagulaatiohoidosta ovat sinä aikana muuttuneet. Primaspan-tyyppinen lääke ei estä eteisvärinään liittyvää aivoinfarktia, eikä sitä enää suositella tällä indikaatiolla eteisvärinäpotilaille.

Potilaan tukosvaaraa arvioidaan pisteytyksellä (CHADS-Vasc). Ikääntyminen on tärkeimpiä tukosvaaraa lisääviä tekijöitä. Ihminen saa yhden riskipisteen täytettyään 65 vuotta. Yli 75-vuotias saa iän vuoksi jo kaksi riskipistettä. Veren hyytymistä hidastavan lääkityksen tarve tulee siis arvioida uudelleen aina jokaisen vastaanottokäynnin yhteydessä potilaan ikääntyessä, tai jos on ilmaantunut uusia sairauksia. Kysyjä oli seitsemän vuotta sitten 63 vuotias, joten hän ei tarvinnut antikoagulaatiohoitoa. Tilanne on kuitenkin muuttunut ja tänään riskipisteitä on kertynyt ainakin yksi kappale. Nyt tulisi jo todennäköisesti aloittaa oikea antikoagulaatiohoito. Primaspan ainakin on tarpeeton.

Antikoagulantteja on viisi vaihtoehtoa (Eliquis®, Lixiana®, Pradaxa®, Xarelto® ja Marevan®), joten sopiva lääkitys löytyy varmasti. Neuvon hakeutumaan terveyskeskukseen lääkityksen uudelleen arviointia varten.

16.11.2017

Anna-Mari Hekkala
Anna-Mari Hekkala
Ylilääkäri

Eteisvärinäpotilaan verenpainemittaus

Vuonna 2014 alkanut kohtauksittainen eteisvärinäni on muuttunut pysyväksi. Minulla ei ollut mitään sen kummempia oireita, kiinnitin vain huomiota verenpainetta mitatessani, että mittari ilmoitti joka mittauksella rytmin olevan epätasainen. Myös pulssi oli minulle nopea, 70-90. Verenpaine, joka oli pysynyt lääkityksellä hyvissä lukemissa, oli alapaineen osalta kohonnut. Arvot olivat 129/102, jopa /110. Työterveyslääkäri lähetti minut heti sydänfilmini nähtyään Meilahden päivystykseen kardioversioarviointiin, mutta siellä todettiin, ettei ole syytä yrittää sähköistä rytminsiirtoa, vaan jätetään oireeton flimmeri pysyväksi. Onko tavallista että flimmerin muuttuessa pysyväksi diastolinen verenpaine kohoaa, ja onko tuo kapea pulssipaine (joskus jopa alle 20) vaarallista? Mittauksia on tehty monella mittarilla ja tosi usein, joten mittarivirheestä ei mielestäni voi olla kyse. Taustastani voin kertoa sen verran, että olen 56-vuotias nainen. Vuonna 2014 minulle yritettiin katetriablaatiota, mutta se päättyi komplikaatioihin (katetri lävisti oikean kammion) ja sain mm. trombin sydämen oikeaan eteiseen ja keuhkoveritulpan. Sen jälkeen olen hoitanut kohtauksittaista eteisvärinääni pienellä annostuksella Bisoprololia (1,25 mg/vrk). Suuremmalla annostuksella pulssini laski liian alhaiseksi ja tunsin huimausta. Antikoagulaatiolääkkeenä on Marevan. Nämä verenpaineasiat jäivät jotenkin käsittelemättä ja vaivaamaan ja siksi toivon niihin vastausta täältä.

3.11.2017
Tilli

Eteisvärinä ei varsinaisesti vaikuta diastolisen verenpaineen tasoon, varsinkin kun eteisvärinän aikainen syketaso on maltillinen, alle 100 lyöntiä minuutissa. Vaikka verenpainetta onkin mitattu usealla eri mittarilla, luonnollinen selitys on kuitenkin automaattimittariin liittyvä tekninen ongelma, eli mittarin vaikeudet mitata paine sykkeen ollessa epätasainen. Myös kapea pulssipaine viittaa mittaamisongelmaan. Suosittelen, että verenpaine mitataan vertailun vuoksi perinteisellä menetelmällä, eli stetoskoopilla kuunnellen hoitajan tai lääkärin vastanotolla.

10.11.2017

Anna-Mari Hekkala
Anna-Mari Hekkala
Ylilääkäri