Hyvä lääkehoito toteutuu yhteispelillä

Monetkaan potilaat eivät käytä lääkkeitään niin kuin lääkäri kuvittelee. Potilaat ovat ehkä haluttomia kertomaan, että ovat vähentäneet lääkitystä itse tai lopettaneet lääkkeen käytön. Erityisen vaikeata on motivoitua käyttämään lääkettä, jolla halutaan ehkäistä oireettoman ihmisen sairastuminen. Jos vuoropuhelu ei toimi, hoito epäonnistuu ja seuraukset voivat olla hengenvaarallisia.  

Anna-Mari Hekkala, Saara Heininen
Julkaistu 2.3.2018
Kuva: Johannes Romppanen

Eteisvärinä on rytmihäiriö, joka on vain harvoin haitallinen sydämelle. Eteisvärinä voi kuitenkin aiheuttaa vakavan komplikaation, aivoverenkiertohäiriön ja jopa aivoinfarktin, kun sydämen eteisen sopukkaan syntynyt verihyytymä vilahtaa aivovaltimoon ja aiheuttaa tukoksen. Siksi useimmat eteisvärinää potevat tarvitsevat pysyvän veren hyytymistä hidastavan lääkityksen eli antikoagulantin. Marevan® oli pitkään ainoa mahdollisuus. Viime vuosina vaihtoehdoiksi on tullut ns. suoria antikoagulantteja (Eliquis®, Lixiana®, Pradaxa® ja Xarelto®), ja niiden käyttö onkin yleistynyt nopeasti.

Jo aiemmin tiedettiin, että Marevan-hoito epäonnistuu usein. Syitä on monia, joista yksi on päivittäisen annoksen unohtaminen. Hoidon epäonnistuminen on helppo nähdä INR-kokeella. Uusia suoria antikoagulantteja ei mitata INR-testillä. Lääkäri ja hoitaja eivät siis näe verikokeesta, onko potilas käyttänyt lääkettä säännöllisesti, epäsäännöllisesti tai ei lainkaan.

Viime vuonna julkaistiin useitakin tutkimuksia, joissa osoitettiin, että jopa neljäsosa potilaista oli lopettanut antikoagulanttihoitonsa vuoden kuluttua lääkityksen aloittamisesta. Ei ole yllätys, että näillä lopettaneilla oli myös enemmän aivoinfarkteja ja kuolemantapauksia kuin niillä, jotka olivat jatkaneet lääkitystä säännöllisesti.

Suorat antikoagulantit ovat lyhytvaikutteisia, joten ne pitää ottaa säännöllisesti ohjeen mukaan. Muuten lääkkeellä ei ole riittävää vaikutusta. Kahdesti päivässä otettava lääke tulee ottaa 12 tunnin välein, ja kerran päivässä otettava joka päivä. Vaikka suoria antikoagulantteja on huomattavasti helpompi käyttää kuin Marevania, lääkkeen käytön säännöllisyyttä ei pidä unohtaa.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Perfect-tutkimuksessa raportoidaan Suomessa sydäninfarktin sairastaneiden potilaiden lääkeostoja. Vaikka veren rasva-arvoja laskeva statiinihoito kuuluu jokaiselle sydäninfarktin sairastaneelle, neljännes potilaista ei hae edes ensimmäistä lääkepakkausta apteekista. Lisäksi monet lopettavat lääkkeen pian ensimmäisten kuukausien jälkeen, vaikka hoito on tarkoitettu elinikäiseksi.

Sydäninfarktin hoidoksi tehty pallolaajennus avaa suonen yhdestä kohdasta, mutta ei hävitä itse sairautta. Tautia on myös muualla sepelvaltimoissa, ja lääkityksen tarkoituksena olisi estää sairauden eteneminen, eli uudet sydäninfarktit ja sydänkuolema. Myös verenpaineen hoidon tarkoitus on ehkäistä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia sekä ennenaikaisia kuolemia. Kuitenkin verenpaineen hoidon epäonnistumisen suurin syy on lääkkeiden käyttämättä jättäminen.

Miksi niin moni laiminlyö lääkityksensä?

Tavallisimpia syitä lääkkeen lopettamiseen tai epäsäännölliseen käyttöön ovat unohtaminen, haittavaikutukset tai niiden pelko sekä tiedon puute. Unohtamisen estämiseksi löytyy keinoja. Helppo ja edullinen keino on käyttää lääkeannostelijaa eli dosettia. Niitä löytyy apteekeista useanlaisia vaihtoehtoja. Kokenut kardiologi kertoi luennollaan käyttävänsä dosettia itsekin, sillä muutoin unohtamisia olisi tapahtunut aivan liian usein. Dosetin käyttö ei ole häpeä, vaan hyve. Puhelimeen voi myös helposti ohjelmoida hälytystoiminnon, joka muistuttaa lääkkeen ottamisesta. Monien apteekkien palveluvalikoimasta löytyy annosjakelupalvelu.

Jokaisessa lääkepakkauksessa on pitkä luettelo mahdollisista haittavaikutuksista. Listalle ovat päässeet kaikki maailmalla raportoidut kyseiseen lääkkeeseen liitetyt haitat. Jotkut niistä ovat yleisiä, suurin osa on hyvin harvinaisia. Ystävät saattavat kertoa omia kokemuksiaan samasta lääkkeestä, jolloin potilaalle syntyy helposti ennakkokäsitys jo ennen kuin ensimmäistäkään tablettia on nielty. Lääke voi oikeasti aiheuttaa kuvaillun haitan, mutta joskus potilas voi jättää lääkkeen käyttämättä pelkän haittavaikutusten pelon vuoksi. Asiasta pitää kertoa avoimesti lääkärille.

Lääkehoito epäonnistuu helposti, jos hoidon aloittamiseen liittyy luottamuksen puutetta ja väärinymmärryksiä. Onko lääkitys varmasti minulle sopiva? Onko annos oikea? Miten otan lääkkeen? Lääkityksestä kertomiseen tulisi käyttää riittävästi aikaa ja lääkitysohjeet tulisi saada kirjallisena mukaan. Ohjeita kerrataan apteekissa lääkeoston yhteydessä. Apteekissa annetaan tarkempia neuvoja itse lääkkeen nauttimisesta (tyhjään vatsaan, ruokailun yhteydessä tms.).

Lähes kaikki sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet ovat pitkäaikaisia eli kroonisia. Vaikka sepelvaltimotautipotilas on pallolaajennushoidon jälkeen oireeton, lääkitys jatkuu koko elämän ajan. Verenpaineen hoidon lopputulokset, eli sairastumisen välttäminen, näkyy vasta vuosien, ellei vuosikymmenten hoidon jälkeen. Elinikäinen lääkehoito vaatii sitoutumista, joka onnistuu vain tiedon avulla. Kun potilaalle on kerrottu lääkkeen tarkoitus riittävän huolellisesti, useimmat myös käyttävät lääkkeen sovitusti. Jos lääkkeiden lukumäärä kyllästyttää, kysy lääkäriltäsi yhdistelmävalmistetta. Monista verenpainelääkkeistä löytyy kahden tai jopa kolmen lääkkeen yhdistelmiä. Pillerimäärän väheneminen helpottaa lääkkeen ottoa.

Joskus lääkkeen hinta voi olla este sen käytölle. Onneksi useimmista sydän- ja verenkiertoelimistön lääkkeistä löytyy rinnakkaisvalmisteita. Apteekissa annetaan neuvontaa lääkkeiden hinnoista. Asiakkaalle kerrotaan, mikäli lääkärin määräämälle lääkkeelle löytyy edullisempi vaihtoehto. Lisäksi hoitohenkilökunnan tulee huolehtia, että potilaalla on asianmukaiset korvattavuudet lääkkeisiin. Kela-korvauksen ansiosta potilas saa lääkkeen halvemmalla, ja maksettu omavastuu kerryttää myös vuosittaista lääkekattoa. Korvattavuuksien numerot löytyvät Kela-kortin takaa, ja apteekki näkee ne automaattisesti omasta järjestelmästään. Lääkäri kirjoittaa korvattavuuden hakemista varten B-lausunnon, jonka potilas yleensä toimittaa itse Kelaan. Toistaiseksi todistukset on tulostettu paperille, mutta aivan lähivuosina käytäntö helpottuu, kun tiedot siirtyvät sähköisesti suoraan Kelaan. Jos lääkitys on ollut jo pitempään käytössä ja alun perin toisen määräämä, ei lääkäri havaitse korvattavuuden puuttumista. Potilaan kannattaa siis olla asiassa itsekin aktiivinen.

Älä pelkää kertoa lääkärille lääkitykseen liittyvistä ongelmista. Ei lääkäri pahastu, vaikka hänen määräämänsä lääke ei ollutkaan sopiva. Lääkärin tehtävä ei ole tuomita, vaan auttaa löytämään parempi vaihtoehto. Kerro lääkärille myös muista käyttämistäsi valmisteista kuten kipulääkkeistä, sekä vitamiineista ja luontaistuotteista. Muista, että jokaisella sydänsairauteen määrätyllä lääkkeellä on tärkeä tehtävänsä, eikä lääkitystä saa koskaan lopettaa omin päin. Yhteispelillä onnistumme!

Miten voimme saada lääkehoidon onnistumaan?

Potilas

  • Kerro avoimesti, jos et ole käyttänyt määrättyä lääkettä.
  • Lääkäri voi auttaa vain, jos tietää ongelmasta.
  • Ota lääkkeiden otto osaksi päivän rutiineja.
  • Pidä aina lääkelista mukanasi vastaanotolla ja apteekissa asioidessasi.

Lääkäri

  • Kerro selkeästi, miksi lääkettä pitäisi käyttää.
  • Kysy reilusti, miten lääke on sopinut.

Apteekin henkilökunta

  • Opasta ja kannusta lääkkeiden oikeaan ja turvalliseen käyttöön.
  • Kerro lääkkeen ottamista helpottavista välineistä ja palveluista.

Tuloksena hyvin toteutunut lääkehoito ja enemmän toimintakykyisiä elinvuosia.

Kirjoittajat:
Anna-Mari Hekkala, ylilääkäri, Suomen Sydänliitto ry
Saara Heininen, proviisori, Uudenkaupungin 1.apteekki

Lue seuraavaksi