Hyppää sisältöön
Etusivu / Elämää sairauden kanssa / Sairastuneen liikunta / Sepelvaltimotaudin lääkitys ja liikunta

Sepelvaltimotaudin lääkitys ja liikunta

Sepelvaltimotautilääkityksen yhtenä tehtävänä on mahdollistaa säännöllinen liikunta.

Annukka Alapappila
Julkaistu 30.8.2018
Päivitetty 3.9.2018
Kuva: Jarno Hämäläinen

Sepelvaltimotaudin lääkehoito ei vaikuta olennaisesti liikunnan toteuttamiseen.  Se ei myöskään vähennä liikunnan hyviä vaikutuksia. Lääkkeet tulee ottaa lääkärin määräyksen mukaan riippumatta liikunnasta. Jos liikkuminen tuntuu hankalalta, tulee asiasta kertoa lääkärille, joka voi säätää lääkeannoksen sopivammalle tasolle, mikä mahdollistaa sujuvamman liikkumisen. Verenpaine- tai sydänlääkkeistä beetasalpaajat ja sykettä hidastavat kalsiumkanavan salpaajat vaikuttavat sydämen sykkeeseen hidastaen sykkeen nousua liikunnan aikana ja pienentää maksimisykettä. Alkuverryttely tai maltillinen liikunnan aloittaminen ja liikunnan päättäminen jäähdytellen tekevät liikunnasta miellyttävämpää kyseisten lääkkeiden käyttäjille.

Oireet eivät kuulu liikuntaan. Lääkkeiden yksi tarkoitus on lievittää oireita ja parantaa suorituskykyä. Rasituksessa ilmenevä laaja-alainen rintakipu, hengenahdistus, ylävatsakipu ja huono olo ovat tyypillisiä sepelvaltimotaudin oireita. Oireet ilmenevät esimerkiksi ylämäkeä kävellessä. Levähtäminen ja pikanitro auttavat oireisiin. Jos oireet eivät helpota nopeasti levosta ja pikanitrosta huolimatta tai ovat poikkeuksellisen voimakkaita, soita 112.

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi