Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Sydäninfarkti

Sydäninfarktissa sydämen oma verisuoni, sepelvaltimo tukkeutuu äkillisesti. Silloin osa sydämestä jää ilman verenkiertoa. Hoitoa tarvitaan välittömästi.

Anna-Mari Hekkala, ylilääkäri
Julkaistu 4.7.2019

Vuosittain tuhannet ihmiset sairastavat sydäninfarktin Suomessa. Sydäninfarkti on henkeä uhkaava kohtaus, mutta kehittyneen hoidon ansiosta suurin osa sairaaloissa hoidetuista potilaista selviytyy hyvin. Sydäninfarkti on kuitenkin edelleen yleisin sydänäkkikuoleman syy. On tärkeätä tunnistaa infarktista varoittavat oireet, jotta apua osataan kutsua ajoissa. Kun sydänlihas jää ilman verenkiertoa eli happea ja ravinteita, solut kuolevat ja alueelle syntyy arpi. Jos verenkierto pystytään palauttamaan nopeasti, solut säästyvät.

Sydäninfarktin oireet

Sydäninfarktin oire on tyypillisimmillään rintakipu. Oire voi olla kivun sijaan myös hengenahdistuksen eli hapen loppumisen tunnetta, tai kiristävää, painavaa ja pakahduttavaa tunnetta rintakehän alueella. Yleensä oire tuntuu epämääräisesti laajalla alueella rintakehällä. Tuntemus saattaa säteillä kaulalle, hampaisiin, yläraajoihin, selkään lapojen väliin tai ylävatsalle. Rintakehän oireen lisäksi voi esiintyä pahoinvointia, kylmänhikisyyttä ja yleistä huonovointisuutta. Liikkuminen ei helpota, vaan pikemminkin pahentaa oiretta.

Sydäninfarkti voi olla ensimmäinen merkki sepelvaltimotaudista aiemmin terveellä henkilöllä. Sydäninfarktiin liittyvän kivun kuvataan usein olevan poikkeuksellisen voimakasta kipua, ja sellaista se monella onkin. Oire saattaa kuitenkin olla lievempikin, mutta toki selvästi havaittavissa oleva epämiellyttävä tuntemus. Erityisesti diabeetikoilla ja vanhuksilla varsinainen kiputuntemus voi puuttua kokonaan, ja oireet ovat enemmän yleisluontoisia.

Sydäninfarkti hoidetaan aina sairaalassa. Päivystykseen ei lähdetä omalla autolla, vaan soitetaan viivyttelemättä hätänumeroon 112.

Lue lisää: Sepelvaltimotauti naisella

Sydäninfarktin toteaminen

Sydäninfarkti todetaan sydänfilmillä eli EKG:llä. Se voidaan nauhoittaa jo ambulanssissa, jolloin saadaan heti käsitys tilanteen vakavuudesta ja osataan aloittaa oikea hoito. Usein jo ensimmäisestä EKG:stä voidaan nähdä, mistä kohtauksessa on kysymys.

Kohtaus voi kuitenkin ”elää” siten, että sydänfilmi on välillä normaali. Sydäninfarkti ei siis aina näy ensimmäisessä nauhoituksessa. Siksi on tapana nauhoittaa EKG:tä toistuvasti eli useita kertoja.

Jos EKG-näytteissä ei ole viitteitä infarktista, mutta infarktia vielä epäillään, jatketaan tutkimuksia verikokeilla. Päivystyspoliklinikalla verestä mitataan sydänmerkkiaine, troponiini, jota vapautuu sydänlihaksesta verenkiertoon hapenpuutteen vuoksi. Troponiini-arvo nousee 2-4 tuntia oireiden alkamisesta ja pysyy koholla useita päiviä infarktin jälkeen. Nykyiset troponiinitestit ovat hyvin herkkiä havaitsemaan sydämen hapenpuutteen. Troponiini voi toki nousta muistakin syistä kuin sydäninfarktissa.

Viimeistään infarktin hoitoon liittyvässä sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa diagnoosi varmistuu.

Sydäninfarktin hoito

Sydäninfarktin alkuhoito tähtää suonta tukkivan verihyytymän estoon lääkehoidolla ja mahdolliseen tukkeutuneen kohdan avaamiseen pallolaajennuksella. Samalla aloitetaan ateroskleroosia hidastava lääkitys.

Infarktit voidaan luokitella kahteen päätyyppiin ja hoito riippuu vähän siitä, kummasta tyypistä on kysymys. Jos EKG:ssä todetaan ST-nousuksi kutsuttuja muutoksia, ovat ne tyypillisiä tilanteessa, jossa verihyytymä on tukkinut verisuonen täydellisesti. Silloin suoni pitää saada auki mahdollisimman nopeasti. Tavoitteena on tehdä välittömästi pallolaajennustoimenpide. Jos kuljetusmatka sairaalaan on pitkä, ambulanssissa voidaan antaa liuotushoito. Tämä on tiputuksena annettavaa lääkettä, jolla hyytymä yritetään liuottaa pois. Näissäkin tilanteissa tavoitteena on tehdä varjoainekuvaus ja pallolaajennus kuitenkin mahdollisimman pian, viimeistään seuraavana päivänä.

Jos EKG:ssä ei todeta ST-nousun löydöksiä tai EKG on normaali, mutta verikoe vahvistaa infarktin diagnoosin, aloitetaan lääkehoito ja potilas jää sairaalaan vuodelepoon. Varjoainekuvaus ja mahdollinen pallolaajennus tehdään 2-3 vuorokauden kuluessa.

Varjoainekuvauksessa nähdään kaikkien sepelvaltimoiden tilanne. Joskus se on sellainen, ettei pallolaajennusta voida tehdä tai se ei ole riittävä, jolloin jatkotoimenpide saattaa olla ohitusleikkaus.

Koska osa sydänlihaksesta toimii huonosti, potilaalla on usein sydämen vajaatoiminnan oireita. Akuuttivaiheessa voi esiintyä myös rytmihäiriöitä. Usein nämä liitännäisongelmat väistyvät, jos vain verenkierto sepelvaltimossa saadaan palautettua.

Tavallisia sydäninfarktia muistuttavia erikoistilanteita ovat vielä epästabiili angina pectoris ja takotsubo-oireyhtymä. Näistä ensimmäinen muistuttaa sydäninfarktia ja syykin, ateroskleroosi, on sama. EKG:ssä ja troponiiniarvossa ei kuitenkaan löydy poikkeavaa. Voidaan puhua uhkaavasta sydäninfarktista ja hoito on yleensä sama kuin infarktissa ilman ST-nousuja. Takotsubo-kohtaus muistuttaa myös infarktia, mutta kyseessä ei olekaan ateroskleroosi ja verisuonen tukkeutuminen, vaan muut mekanismit.

Lue lisää takotsubosta

Sairaalassa kuluu aikaa tavanomaisesti yleensä 2-7 päivää. Hoitoaika riippuu infarktityypistä ja siitä, ehtikö sydämeen syntyä lihasvauriota. Sydämen pumppauskyky tarkastetaan usein ennen kotiutumista sydämen ultraäänitutkimuksella.

Pallolaajennustoimenpidettä ei lähdetä tekemään kaikille infarktipotilaille. Erittäin korkea ikä tai vaikeat perussairaudet, kuten esimerkiksi pitkälle edennyt muistisairaus vaikuttavat hoitoratkaisuihin.

Sydäninfarktin jälkeen

Sydäninfarkti on merkki sepelvaltimotaudista. Infarktin yhteydessä tehtävällä pallolaajennuksella avataan kohtauksen aiheuttanut suoni tukkeutuneesta kohdasta. Perimmäistä sairauden syytä, ateroskleroosia, pallolaajennus ei paranna. Siksi tarvitaan jatkuvaa lääkitystä ja elintapahoitoa. Ilman tehokasta jatkohoitoa sydäninfarkti voi uusiutua jossain toisessa sepelvaltimosuonessa.

Lääkehoito on sama kuin sepelvaltimotaudissa yleensäkin. Poikkeus on välittömästi infarktin jälkeen, jolloin tarvitaan kaksi hyytymiseen vaikuttavaa lääkettä, kun tavallisesti pitkäaikaisessa käytössä on vain yksi lääke. Nämä tarvitaan, jottei pallolaajennettu kohta mene heti uudelleen tukkoon, vaan saa aikaa parantua. Kardiologi määrää lääkityksen kokonaistilanteen mukaan. Siihen vaikuttavat mm. pallolaajennuksessa käytetyt välineet (stentti eli verkkoputki) sekä potilaan muut sairaudet ja lääkkeet.

Lue lisää sepelvaltimotaudin lääkehoidosta

Elintapahoito tarkoittaa monia asioita. Siihen kuuluvat nikotiinituotteiden lopettaminen, liikunta, sydänterveellinen ruokavalio ja painonhallinta. Myös mielen hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeätä, sillä alakuloisuus on sydäninfarktin jälkeen hyvin yleistä.

Lue sepelvaltimotaudin elintapahoidosta

Jokaisen sydäninfarktin sairastaneen potilaan tulisi osallistua sydänkuntoutukseen. Sydänkuntoutus on eräänlaista sydänpotilaan valmennusta, ja sen on todettu vähentävän uusia sydäninfarkteja ja sydänkuolemia, sekä parantavan potilaan elämänlaatua ja toimintakykyä. Sydänvalmennuksessa saa tietoa sairaudesta, lääkkeistä ja omahoidosta, sekä eväitä liikuntaan, ravitsemukseen ja tupakasta vieroittumiseen. Sydänkuntoutuksessa tapaa myös muita sairastuneita, joilta saa vertaistukea.

Sairausloman pituus eli töihin paluu sydäninfarktin jälkeen riippuu monista tekijöistä. Näistä merkittävin on sydäninfarktin koko. Jos tukkeutunutta verisuonta ei saada ajoissa auki, sydämeen saattaa ehtiä muodostua arpialue, joka vaikuttaa pumppauskykyyn. Suuri arpi aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa. Töihin paluuseen vaikuttaa myös potilaan ammatti. Jos työ on fyysisesti raskasta, sairausloma on pidempi.

Sairaalasta kotiutumisen jälkeen tulisi käydä kontrollissa lääkärin tai sydänhoitajan vastaanotolla noin kuukauden kuluttua. Sairaalaan kutsutaan kontrollikäynnille vain erityistapauksissa. Potilaan pitää yleensä itse huolehtia kontrolliajan varaamisesta terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon.

 

Lue seuraavaksi