EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti (Holter)

Tutkimuksella nauhoitetaan sydämen rytmiä tavallisesti yhden, joskus kahden vuorokauden ajan. Usein käytetään myös nimitystä Holter-rekisteröinti. Nimi on peräisin laitteiston kehittäjältä, Sir Norman Holterilta.

Tutkimuslaitteisto sisältää tavallisimmin seitsemän elektrodia, jotka laboratorion henkilökunta kiinnittää huolellisesti paikalleen rintakehän iholle. Lisäksi mukana kannetaan pientä laitetta, jonne jokainen sydämen lyönti rekisteröityy. Mukaan annetaan päiväkirja, jota tutkittava täyttää. Päiväkirjaan on hyvä kirjoittaa tavallisia päivän tapahtumia, esim. ”kävelin reippaasti junalta kotiin” tai ”istuskelin TV:n ääressä” jne. Lisäksi päiväkirjaan kirjataan tuntemukset eli oireet, esim. ”sydän muljahti”, ”huimasi” tms. Olisi tärkeää, että tutkimusvuorokauden aikana suorittaisi myös jonkinlaisen fyysisen ponnistelun, jolloin syke nousee reippaasti. Näin saadaan arvokasta tietoa sydämen toiminnasta rasitustilanteessa. Tosin suihkuun laitteiston kanssa ei voi mennä.

Laite palautetaan laboratorioon sovittuna aikana, ja kerätystä tiedosta annetaan lausunto tyypillisesti 1-2 viikon kuluessa, joskus nopeamminkin.

Tutkimuksen tärkein aihe on rytmihäiriöiden selvittely. Tavallisimmin selvitetään rytmihäiriöoireiden syytä. Tutkimusta voidaan käyttää myös hoidon tehon arvioinnissa, esimerkiksi kun tutkitaan, onko syketaso sopiva pysyvän eteisvärinän aikana.

Tutkimus kuuluu usein perusselvityksiin tutkittaessa sydänperäiseksi epäillyn huimauskohtauksen tai tajuttomuuskohtauksen syitä.

Jos oire osuu tutkimusvuorokauteen, diagnoosi on yleensä selvä. Varsin usein tutkimuspäivä saattaa kuitenkin olla oireeton, eli oire ei harmillisesti osu rekisteröintiin. Tutkimus voi kuitenkin olla hyödyllinen, sillä erilaiset EKG:n ilmiöt antavat asiantuntijalle vinkkejä, onko syytä epäillä vakavampaa ongelmaa oireiden taustalla. Esimerkiksi vanhuksen pyörtyminen ei välttämättä toistu tutkimuspäivänä, mutta jos rekisteröinnissä löytyy viitteitä sydämen sähköisen toiminnan katkoksista, on hoitotoimenpiteenä tahdistimen asennus.

Harvoin esiintyviä rytmihäiriöoireita voi yrittää nauhoittaa muilla menetelmillä, kuten tässä artikkelissa kerrotaan.

Eteis- ja kammioperäiset lisälyönnit ovat hyvin tavallinen löydös Holter-tutkimuksessa. Voisi sanoa, että niitä esiintyy kaikilla. Alla olevassa taulukossa on esitetty viitteellisiä raja-arvoja. Vaikka lisälyöntejä olisi vain muutama, nekin voivat olla oireisia ja heikentää elämänlaatua. Tieto oireen hyvänlaatuisuudesta on kuitenkin helpottavaa, ja siten Holter-tutkimus on ollut hyödyllinen, vaikka varsinaisia hoitotoimenpiteitä ei tarvittaisikaan.

Viitteellisiä raja-arvoja aikuisilla.