Kammiotakykardia

Nimensä mukaisesti tämä rytmihäiriö saa alkunsa sydämen kammiopuolelta. Poikkeavia nopeita lyöntejä tulee vähintään kolme peräkkäin, usein kymmeniä. Tavalliset kammiolisälyönnit, jotka tuntuvat yksittäisinä muljahteluina, eivät ole kammiotakykardioita tai niiden esiasteita.

Useimmat kammiotakykardiat ovat lyhyitä, muutamien lyöntien sarjoja tai alle 30 s kestäviä tykytyksiä, jotka eivät välttämättä ehdi aiheuttaa mitään oireita. Tyypillinen rytmihäiriön tunne on sydämen tykytys, joka alkaa ja päättyy äkillisesti. Pitempikestoinen kammiotakykardia johtaa verenpaineen laskuun, mikä aiheuttaa heikotusta ja huimauksen tunnetta ja joskus tajunnanmenetyksen.

Kammiotakykardiat voidaan luokitella kahteen ryhmään, yhdenmuotoisiin (monomorfisiin) tai monimuotoisiin (polymorfisiin). Yhdenmuotoisessa rytmihäiriö saa alkunsa yhdestä kohtaa sydäntä. Monimuotoisessa lähtökohtia on useita. Lisäksi rytmihäiriötaipumus voi syntyä muutoin terveen sydämen rakenteista tai olla seurausta sydänsairaudesta.

Kammiotakykardia ilman sydänsairautta

Ns. muutoin terveen sydämen kammiotakykardiassa rytmihäiriö on yhdenmuotoinen eli saa alkunsa yhdestä kohtaa. Tavallisimmin tämä kohta sijaitsee sydämen oikean kammion yläosassa, minkä kardiologi pystyy päättelemään jo rytmihäiriön aikana otetusta EKG-näytteestä.

Vaikka tykytyskohtaukset voivat olla epämiellyttävän tuntuisia ja aiheuttaa jopa heikotusta, kyseessä ei ole henkeä uhkaava sairaus. Lyhyitä, muutaman sekunnin kestoisia kohtauksia ei tarvitse hoitaa. Jos kohtaukset kuitenkin ovat esiintyessään oireita aiheuttavia, kannattaa niitä hoitaa lääkkein tai katetrihoidolla kuten myöhemmin esitetään.

Sydänsairauteen liittyvä kammiotakykardia

Tavallisin syy kammiotakykardian taustalla on sepelvaltimotauti. Sairastettu sydäninfarkti voi aiheuttaa arpialueen, joka on sopiva lähtöpiste ja ylläpitävä voima rytmihäiriötaipumukselle. Infarkti voi olla sairastettu jo vuosia ennen varsinaista rytmihäiriöongelmaa.

Sepelvaltimotauti voi aiheuttaa kammiotakykardian myös ilman sydänlihasarpea. Sepelvaltimoiden ahtautuminen ja/tai äkillinen tukos aiheuttaa sydänlihakselle hapenpuutteen, joka voi laukaista monimuotoisen kammiotakykardian. Tämä on hengenvaarallinen tilanne, joka hoidetaan aina sairaalassa.

Muita tärkeitä kammiotakykardian aiheuttajia ovat erilaiset kardiomyopatiat eli sydänlihassairaudet, sekä harvinaisemmat tulehdukselliset sydänsairaudet.  Yleensä syy selviää perusteellisissa tutkimuksissa. Sydänlihassairauden aiheuttamat kammiotakykardiat saattavat olla hengenvaarallisia. Siksi ne pyritään hoitamaan tehokkaasti lääkkeillä ja usein myös rytmihäiriötahdistimella.

Periytyvä kammiotakykardiataipumus

Kammiotakykardia voi aiheutua periytyvästä rytmihäiriötaipumuksesta. Näistä tavallisin on pitkä QT-oireyhtymä. Sydänlihaksen ionikanavat toimivat poikkeavasti, minkä vuoksi sydämen sähköinen palautumisvaihe on viivästynyt. Seurauksena voi olla erityinen kammiotakykardia, kääntyvien kärkien kammiotakykardia (Torsades de Pointes, TdP), joka aiheuttaa tajunnanmenetyksen. Onneksi vain harvat pitkä QT-oireyhtymän geenivirhettä kantavat saavat rytmihäiriöitä. Oireeton voi tulla oireiseksi, jos jokin ulkoinen syy kuten lääkeaine heikentää ionikanavien toimintaa entisestään.

Katekoliaminiherkkä polymorfinen kammiotakykardia (CPVT) on huomattavasti harvinaisempi geneettinen sairaus, jossa rytmihäiriöitä tulee erityisesti rasituksessa. Brugadan oireyhtymässä rytmihäiriö on kammiotakykardia tai -värinä. Oikean kammion arytmogeeninen kardiomyopatia (ARVC) on sydänlihassairaus, joka altistaa kammiotakykardioille rasituksessa.

Tutkiminen ja hoito

Kammiotakykardian nimen ja aiheuttajan selvitykset tehdään kuten muidenkin rytmihäiriöiden. Kammiotakykardioiden selvittelyssä joudutaan kuitenkin useammin kuvaamaan sydäntä magneettikuvauksella ja etsimään rytmihäiriösignaaleita kajoavalla tutkimuksella eli elektrofysiologisella tutkimuksella (EFT).

Periytyvien rytmihäiriöiden selvittelyssä käytetään apuna sukupuuta ja geenitutkimuksia.

Lyhyet, muutaman lyönnin kestoiset ja hyvänlaatuisiksi havaitut kammiotakykardiat eivät vaadi hoitoa. Lääkkeistä tavallisimpia ovat beetasalpaajat, mutta myös muita rytmihäiriölääkkeitä voidaan käyttää kardiologin harkinnan mukaan. Esimerkiksi amiodaroni (Cordarone®) on hyvä hillitsemään kammiotakykardioita.

Valikoiduissa tapauksissa rytmihäiriöpesäkettä voidaan yrittää poistaa kajoavalla toimenpiteellä EFT-tutkimuksen yhteydessä.

Jos henkilöllä on taipumus pidempikestoisiin kammiotakykardioihin, jotka saattavat pahimmassa tapauksessa johtaa jopa kammiovärinään, on rytmihäiriötahdistin tarpeellinen. Erikoistahdistin kykenee lopettamaan rytmihäiriön antamalla sydämen sisäisen sähköiskun.