Kun läheisen sydän sairastuu

Sairastumisen tarinoita on monenlaisia. Joskus sairastumisen hetki on läheisille suuri järkytys, kuten äkillisen sydäninfarktin kohdalla. Läheinen on voinut joutua toimimaan äkillisesti tilanteessa, jossa jopa eloonjääminen on ollut vaakalaudalla. Järkytys tuntuu usein sekä kehossa että horjuttaa mielen tasapainoa.

Usein sydänsairauden diagnoosi tapahtuu lääkärin vastaanotolla rauhallisessa tilanteessa ja sitä on ehkä jo osattu odottaa. Voi tuntua jopa helpottavalta saada vastaus oireisiin.

Useimmiten se on jotain tältä väliltä.

Vaikka sairastumisen ensihetkistä on päästy eteenpäin, voivat ajatukset silti toistuvasti palata läheiseen ja sairastumiseen. Voi tuntua, että jotain on muuttunut pysyvästi. Jos sairastumisen ensihetket jäävät vaivaamaan, on niitä hyvä käsitellä. Myös omainen ja läheinen saa tarvita tukea ja apua.

Jos sairastunut itse kokee myös samanaikaisesti tarvetta puhua tapahtuneesta, voi asiaa käydä läpi hänen kanssaan. On kuitenkin myös hyvä keskustella asiasta perheen ulkopuolisen henkilön, kuten ystävän tai muun perheenjäsenen kanssa. Läheisille on tarjolla myös vertaistukea. Samankaltaisen tilanteen kokeneen vertaistukihenkilön kanssa voi keskustella kaikenlaisista omaisen tai läheisen sairastumiseen liittyvistä asioista. Myös omainen voi hakea keskusteluapua terveydenhuollosta.

Reaktiot vaihtelevat

Kun aikaa sairastumisesta on kulunut vasta vähän, viikkoja tai kuukausia, on uuteen tilanteeseen sopeutuminen vasta alkutekijöissä niin omaisen kuin sairastuneen osalta. Alkuvaiheessa tunteet ovat usein suuria ja ajatukset voivat pyöriä sairastumisen ympärillä. Saatamme reagoida tai toimia yllättävillä tavoilla.

Erilaisten sydänsairauksien vaikutus sairastuneen toimintakykyyn ja arvio sairauden kehittymisestä tulevaisuudessa vaihtelee kovasti. Läheisten reaktiot voivat olla voimakkaita riippumatta siitä, kuinka hyvin sairastunut toipuu.

Tunteista päällimmäisenä on usein huoli sairastuneen voinnista. Sairastuminen käynnistää useimmilla myös ajatuskulun toisen menettämisestä ja pelko sekä suru voi vallata mielen. Huoli tulevaisuuden järjestymisestä arkea mullistavassa tilanteessa on yleinen.

Monet kokevat myös syyllisyyttä läheisen sairastumisesta. Olisinko voinut tehdä jotakin toisin? Kannustanut liikkumaan, valmistanut terveellisempää ruokaa tai patistanut lääkäriin oireiden ilmetessä? Toiminko oikein sairastumisen hetkellä? Jossittelu valtaa ajatukset välillä, mutta saat olla itsellesi armollinen ja pyrkiä karistamaan syyllisyyden taakkaa pois harteilta.

Hankalat tunteet

Kun monet tunteet ja ajatukset risteilevät päässä, voi olo tuntua levottomalta. Levottomuus voi purkautua toimintana, kuten tarmokkaana selvitystyönä sairaudesta ja sen hoidosta tai hoivaamisena ja huolenpitona. Joitakin levottomuus lamauttaa ja arkiset asiat voivat tuntua merkityksettömiltä.

On myös tavallista tuntea ärtymystä ja vihaa. Miksi sairaus tuli sekoittamaan elämämme? Ärtymys voi kohdistua myös sairastuneeseen. Sairastunut osapuoli voi yhtä lailla kokea omaisen toiminnan ja huolen raskaana, jopa ärsyttävänä ja ristiriitoja voi syntyä. Tilanne on sekä omaiselle että sairastuneelle uusi, joten reaktiot eivät ole ennakoitavissa. Tulehtunut tilanne ei auta kummankaan toipumista, joten tuntemuksista kannattaa keskustella reilusti toisen osapuolen kanssa.

Toipuminen vaatii aikaa

Tunteista ja reaktiosta on hyvä tietää, että ne kertovat tärkeää viestiä: läheisemme on meille tärkeä ja tilanne on uusi ja odottamaton. Ensimmäinen tärkeä apu on omista ajatuksistaan puhuminen ja tilanteen käsittely. Puhuminen ei ole helppoa ja voi olla helpompi aloittaa jollakin muulla tavalla. Toisille kirjoittaminen, luova tekeminen tai liikkuminen voi antaa keinoja tilanteen sanoittamiseen.

Voi tuntua helpommalta työntää sairastumiseen liittyvät ajatukset syrjään ja jatkaa arkea kuten ennenkin. Moni näin tekeekin. Tapahtuneen pienentäminen ja jopa kieltäminen hankaloittaa kuitenkin sekä omaa että läheisen toipumista.

Huolet eivät ratkea ja poistu heti. Tilanteeseen sopeutuminen vaatii myös aikaa. Olet varmasti aiemmin kohdannut joitakin vastoinkäymisiä ja muutoksia, ja lopulta selvinnyt ja sopeutunut. Suuretkin elämäntapahtumat nivoutuvat ajan kuluessa osaksi elämäntarinaamme. 

Sairastuminen vaikuttaa arkeen

Sairastumisen alkuvaiheessa usein tuntuu, että arki ja elämä on muuttunut. Tuttuja rutiineja tai kodin työnjakoa tulee säätää uudenlaiseksi ja kodin roolit voivat hetkellisesti tai pysyvästi muuttua. Sairastunut voi tarvita enemmän apua arjen askareissa, kuten ruuanlaitossa ja siivouksessa. Jos perheessä on lapsia, on kuormitus entistä suurempi.

Jos arki alkaa tuntua liian painavalta, on hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä mistä voisi saada apua tai onko velvollisuuksissa keventämisen mahdollisuutta. Usein muu lähipiiri auttaa mielellään, jos heille annetaan siihen mahdollisuus.

Joskus läheinen tai omainen ottaa vastuulleen arjen kaikki asiat, jopa sairastuneen hoitoon liittyvät asiat. Tämä voi nousta tarpeesta mahdollistaa hyvä toipuminen läheiselle.  Läheisen tai omaisen ei kannata kuitenkaan tehdä kaikkea. Varsinkin sairauden omahoito, kuten lääkityksen toteuttaminen ja mahdolliset mittaukset ja seurantakäynnit on sairastuneen tärkeä omaksua myös itse.

Yhdessä keskustelu siitä, miten sairastuminen vaikuttaa arkeen tai mitä muutoksia halutaan toteuttaa, on hyvä lähtökohta toipumiselle ja sopeutumiselle. Läheinen ja omainen voi olla tukemassa arkirutiinien muutoksessa, mukana terveydenhuollon tapaamisissa sekä auttaa pohtimaan ja toteuttamaan yhteisiä elintapoihin liittyviä muutoksia.