Lapsen ruokailu ikäryhmittäin

Syöminen on jo varhain lapsen oma alue, mutta silti hän tarvitsee siinä vanhemman tukea.

• riski ristiriitaan on hetkissä, joissa lapsi on valmis tekemään ja kokeilemaan uutta, mutta vanhempi ei oivalla tai hyväksy tai osaa auttaa lasta uuden taidon harjoittelussa
• kehityksen myötä lapselle kehittyy valmiuksia tehdä eri asioita, myös syömisen opetteluun on ns. herkkyysvaiheet, vaikkakin herkkyysvaiheiden jaksottuminen on jokaiselle lapselle yksilöllistä.
• vanhempien on myös ymmärrettävä, että syömiseen totuttelu on lapselle kuin uuteen leluun totuttelu: perunan litistely sormella tai maidolla pöytään piirtäminen ovat lapsen syömisharjoituksia, vaikka vanhemmista tämä vaikuttaa ruoalla leikkimiseltä.

Ruokaportaat havainnollistavat oppimisprosessia: alimmalta portaalta ei voi hypätä ylimmälle, myös vanhempi saa lisää kärsivällisyyttä huomatessaan, että portaat kiivetään yksitellen, opettelu ja harjaantuminen tapahtuu vähän kerrallaan.

0–4 kk Imetys/pulloruokinta

Lapsi imee ruoan lisäksi läheisyyttä, turvaa. Syöminen on lapselle miellyttävä tapahtuma. Syömisrytmi on lapsen mukainen.

5–6 kk Lusikkaruoka

Lapselle lisäruokaa aikaisintaan 4 kk:n iässä. 6 kk:n iässä lapsi tarvitsee äidin- tai pullomaidon lisäksi myös muuta ruokaa. Herkkyyskausi kiinteällä ruoalla syömisen opetteluun 5-6 kk, lusikkaruoan syöminen on hyvä aloittaa tässä iässä.

7–9 kk Syömisen opettelua

Omatoimisen syömisen pohja luodaan: mukin käyttöä opetellaan, vaikka maito saadaankin pääosin pullosta tai rinnasta. Ruoan koostumusta karkeutetaan vähitellen. Kun lapsi oppii istumaan hän osallistuu ruokailuun syöttötuolissa. Pinsettiotteen opittuaan lapselle tarjotaan sormiruokaa kuten leipä-, vihannes- tai hedelmäpala.

10–12 kk Syödään itse

Useimmat lapset ovat halukkaita opettelemaan syömään itse tässä vaiheessa. Kahden lautasen malli saattaa olla toimiva ratkaisu, jotta sekä lapsella on tilaa oppia uutta ja saada elämyksiä että hänen ravinnontarpeensa täyttyy. Lapsi syö muun perheen kanssa.

1–2-vuotias syö muiden kanssa

Lapsi tottuu pikkuhiljaa keskittymään ruokailutilanteessa syömiseen, mutta jaksaa tuskin seurustella pöydässä kylläiseksi tultuaan. Koko perhe syö samaa ruoka. Säännöllinen ateriarytmi on tärkeää. Pureskeluharjoitukset ovat tärkeitä.

2–3-vuotiaan ruokailu sujuu jo

Lapsi oppii ruokailemaan sujuvammin. Hän totuttelee ruokailutapoihin, opettelee syömään siististi, kiittämään ja syö lusikalla itsenäisemmin. Ruoka-ajat – ja rajat tärkeitä: vanhempi sanelee ne. Lapsi päättää syömänsä annoksen suuruuden.

3–4-vuotias

osaa käyttää jo haarukkaa, opettelee paloittelemaan ruokaansa, erottaa arki- ja juhlaruoan. Oppii ruokaillessaan istumaan paikoillaan, keskittymään syömiseen. Tosin välillä vitkastelua tapahtuu. Lapsi osallistuu ruokapuuhiin, kaupassa käyntiin ja kassien purkuun ja kattamiseen.

5–6-vuotias

Lapsi osaa syödä haarukalla ja veitselläkin, ottaa ruokaa itse sekä syödä siististi. Lapsi oppii kuorimaan perunan ennen kouluun menoa. Myös leivän voitelu onnistuu. Hedelmän kuorinta on harjoituksen alla. Lapsi hahmottaa ruoan merkityksen omalle kasvulleen ja terveydelleen.

Ruokatottumukset elävät ja muodostuvat jatkuvasti

• Lapsilla synnynnäinen mieltymys makeaan, vastenmielisyys karvaaseen.
• Uuteen tottuminen vaatii useita maistamiskertoja. Tämä on jäännös menneisyydestä, jossa varovaisuus on voinut merkitä hengissä selviytymistä. Aikuisen ymmärrettävä, että lapsen tottuminen uuteen makuun vie tavallisesti 10–15 kertaa. Kertojen täytyy tapahtua tarpeeksi usein, jotta lapsi tottuu ja siten mieltyy ruokaan. Pakottaminen ei tuo tuloksia. Yleensä uuden ruoan maistaminen vanhan tutun yhteydessä tuo tuloksia.

Ruokailuhetken ilmapiiri maustaa lapsen ruokaa: Hyvä ilmapiirii saa ruoan maistumaan paremmalta, epämiellyttävät tilanteet saavat hyvänkin ruoan maistumaan pahalta. Aikuisen käyttäytyminen vaikuttaa ruokailuilmapiiriin.