Siirry sisältöön

Lasten ruokailu

Ruokailuhetket ovat oppimistilanteita ja aikuiset ovat lapselle tärkeitä syömisen malleja.

Tuija Pusa
Julkaistu 6.8.2018
Päivitetty 3.9.2018
Kuva: Jarno Hämäläinen

Ruokatottumukset opitaan pienestä pitäen: Lapsi seuraa tarkkaan, mitä ja miten muut syövät sekä oppii aikuisten valinnoista ja ruokapuheista. Lapsi ei osaa itse erottaa epäterveellistä ja terveellistä ruokaa toisistaan. Aikuisen tehtävä ja vastuu on opastaa lasta terveellisiin ruokatottumuksiin. Värikäs ja maistuva ruoka, sekä säännölliset ruoka-ajat turvaavat lapsen kasvun ja kehityksen sekä auttavat jaksamaan. Nuorena sisäistetyt terveelliset ruokatottumukset säilyvät helpommin läpi elämän.

Lapsen ateriarytmi kohdalleen

  • Säännöllinen ruokailu on yksi lapsen vireyden ja hyvinvoinnin perusta. Pieneen vatsaan ei mahdu kerralla paljoa ruokaa. Ne myös estävät turhan naposteluntarpeen. Jos aterioiden väli venyy liian pitkäksi, lapsi väsyy ja kiukuttelee nälkäänsä.
  • Säännöllinen ruokailurytmi ja ruoka-ajat tuovat lapselle turvallisuuden tunnetta ja ehkäisevät syömisongelmia.
  • Lapsen ruokahalu vaihtelee. Vaikka ruokarytmi olisi säännöllinen, ruoka ei aina maistu. Luota lapseen kykyyn arvioida näläntunne.
  • Älä anna lapsen napostella, vaikka ruoka jäisikin syömättä, sillä ruokailurytmi voi sekoittua. Pieni terveellinen välipala voi olla paikallaan.
  • Kannusta lasta syömään tai ainakin maistamaan kaikkia aterian osia eli pääruokaa, salaattia, leipää ja ruokajuomaa. Ohjaa lasta syömään tai maistamaan kaikkia aterian osia myös kodin ulkopuolella tarjottavista aterioista.
  • Muista, että kodin ulkopuolella tapahtuva ruokailu kattaa vain osan lapsen ravinnontarpeesta. Suurin osa ravinnontarpeesta tulee täyttää kotona tarjottavilla aterioilla.

Päiväohjelmaan kuuluvat ainakin seuraavat ateriat:

  • aamupala
  • lounas
  • iltapäivän välipala
  • päivällinen
  • iltapala

Maistamalla makujen maailmaan

  • Totuttele lasta uusiin makuihin jo pienestä pitäen.
  • Uusiin makuihin tottuminen vie lapselta aikaa. Uuden maun hyväksymiseen voidaan tarvita jopa 10–15 maistamiskertaa. Kärsivällisyys palkitaan.
  • Sovi lapsen kanssa maistamisperiaatteista: Kaikkia uusia makuja pitää maistaa, mutta kaikkea ei ole pakko syödä. Maistamissopimus kannattaa ulottaa päivähoito- ja kouluaterioihinkin.
  • Lapset pitävät yleensä selkeistä ja yksinkertaisista ruoista. Usein lapsista parhaita salaatteja ovat sellaiset, joissa raaka-aineet ovat esimerkiksi omina lohkoinaan esillä ja tunnistettavissa.

Lapsen napostelu hallintaan

  • Mieltymys makeaan ja suolaiseen on luontaista, joten lapset mielellään syövät rasvaisia ja makeita välipaloja.
  • Napostelun hallinta vaatii pelisääntöjä lapsesta huolehtivien aikuisten kesken: Lapsen on tärkeä oppia tietämään, että makeiset, virvoitusjuomat, mehut, keksit ja sipsit kuuluvat poikkeustilanteisiin, kuten syntymäpäiville. Arjessa ne sekoittavat luontaisen ateriarytmin ja sammuttavat ruokahalun.
  • Epäsäännölliset ateria-ajat sekoittavat elimistön luontaisen kylläisyysmekanismin. Jos oikea näläntunne puuttuu, lapsi napostelee helposti pitkin päivää.
  • Arkea makeuttavat esimerkiksi hedelmät ja marjat. Raikas vesi on puolestaan paras janojuoma ja rasvaton maito paras ruokajuoma. Janojuomina käytetyt virvoitusjuomat, mehut ja maito voivat viedä aterioilta nälän tunteen ja altistaa lihomiselle.
  • Lapsen painonkehitykseen voidaan vaikuttaa jo ruokatottumusten luomisvaiheessa. Kouluikäisen kanssa voi jo sopia asioista, kertoa terveellisistä elintavoista ja ohjata valitsemaan terveellistä välipalaa.
  • Jatkuva napostelu, jääkaappisyöminen, pikaruoan syöminen usein ja kasvisten vähäisyys ruokavaliossa sekä vähäinen liikunta altistavat ylimääräisten kilojen kasaantumiseen lapsellekin.

Ruoka ei ole rangaistus tai palkinto

Ruoalla palkitseminen herättää lapsessa mielikuvan palkintona käytetyn ruoan paremmuudesta.

Syö ensi kaurapuuroa niin saat jäätelön jälkiruoaksi.
Jos kaurapuuron syöminen palkitaan jäätelöllä, lapsen silmissä kaurapuuro joutuu huonoon valoon. Jäätelöstä puolestaan herää mielikuva erityisen hyvänä, tavoiteltavana ruokana. Seuraavan kerran kun puuroa on tarjolla, lapsi saattaa haluta taas jäätelöä palkinnoksi puuron syömisestä.

  • Makeisia tai muita herkkuja ei tulisi käyttää palkintona, sillä silloin mieltymys makeaan kasvaa entisestään.
  • Palkitse lasta ruoan sijaan hellyydellä, kiitoksella ja myönteisellä palautteella.
  • Jos ruoalla palkitaan, palkinnoksi tulisi valita ruoka-aine, jota vanhemmat toivoisivat lapsen syövän enemmän. Hedelmä tai vihannes on hyvä palkinto.
  • Ruoalla rankaiseminen kertoo lapselle jonkin ruoan huonommuudesta ja hän pyrkii välttämään sitä tulevaisuudessakin

Syö kiltisti jauhelihakeitto niin saat katsoa sen jälkeen telkkaria.
Lapsesta voi tuntua, että ruoka, jonka syömisestä täytyy erikseen palkita, ei voi olla hyvää.

  • Pakottaminen, suostuttelu tai tuputtaminen ei ratkaise ruokaan tai ruokailuun liittyviä ongelmia. Lapsen mieltymys tuputettuun ruoka yleensä vähenee ja koko ruokailutilanteesta saattaa jäädä ikävä mielikuva.
  • Tehkää lapsen kanssa sopimus siitä, että kaikkea, mitä tarjotaan, tulee maistaa, mutta mitään ei ole pakko syödä loppuun.

Ruokarajat

  • Anna lapselle mahdollisuus vaikuttaa ruokien valintaan. Omat valinnat kasvattavat itseluottamusta. Aikuisen tehtävänä on huolehtia, että valittavana on terveellisiä ruokavaihtoehtoja.
  • Anna lapsen osallistua ruoan valmistukseen kykyjensä mukaan. Aikuisen vastuulla on huolehtia, että lapselle annetut tehtävät eivät ole lapselle liian haastavia tai vaarallisia.
  • Aikuisen ja lapsen välinen työnjako ruokailutilanteissa on tärkeä oivaltaa.
Aikuinen huolehtii Lapsen vastuulle jää
ruoan terveellisyydestä ja monipuolisuudesta huolehtia sopivan kokoinen annos itselleen. Kun aikuinen huolehtii omista vastuualueistaan, lapsi kyllä tietää, milloin hän on kylläinen. Ruokaa saa jättää lautaselle, jos lapsi on kylläinen ennen kuin lautanen on tyhjä.
säännöllisistä ruoka-ajoista
kannustavan ja myönteisen ilmapiirin luomisesta. Mukava ja turvallinen ilmapiiri jättää lapselle myönteisen kuvan ruokailutilanteesta.

Välipalalla on väliä

  • Lapset syövät luonnostaan kerralla pieniä annoksia ja heille välipala on hyvin tarpeellinen aterialisä päivään. Välipala ei korvaa päivän pääaterioita, vaan auttaa jaksamaan seuraavaan ateriaan.
  • Välipala ei tarkoita kokoaikaista napostelua. Päinvastoin se ehkäisee sitä.
  • Hyvä välipala on ravitsemuksellisesti laadukasta, mutta myös helppoa, nopeaa ja edullista. Välipala mukautuu muuhun elämään: jos harrastukset täyttävät illan, välipalalta vaaditaan enemmän kuin niinä iltoina, jolloin päivällinen syödään kohta koulun tai työn jälkeen.
  • Hyvä välipala sisältää runsaasti kasviksia ja kuitua, sopivasti energiaa ja pehmeitä rasvoja, mutta vain vähän suolaa, sokeria tai kovaa rasvaa. Hyvästä välipalasta energia vapautuu tasaisesti ja pitemmäksi aikaa. Hyvän välipala on myös hammasystävällinen.
  • Välipalaksi ei kannatta valita leivoksia, karkkeja, keksejä, energia- tai virvoitusjuomia. Niiden antama energiapiikki on vain hetkellinen. Piikkiä seuraa energian lasku, väsymys ja uusi nälkä. Ne eivät myöskään ole terveellisiä hampaille ja altistavat lihomiselle.
Valitse välipalaksi näitä: Vältä välipaloin näitä:
kasvispalat karkit
marjat ja hedelmät jäätelöt, vanukkaat, makeat jogurtit
runsaskuituiset ja vähäsuolaiset leivät, päällisinä margariinia, kasviksia ja Sydänmerkki-leikkeleitä makeat ja suolaiset keksit tai leivokset
puurot virvoitusjuomat, mehut
vähärasvaiset ja -sokeriset viilit ja jogurtit sekä raejuusto sipsit, popcornit, pikaruoka

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset