Mielen taidot tukevat pysyvää elämäntapamuutosta
Pysyvä elämäntapamuutos ei rakennu vain tiedon, motivaation tai tahdonvoiman varaan. Sen tueksi tarvitaan myös mielen taitoja. Juuri ne auttavat jatkamaan itselle tärkeään suuntaan silloinkin, kun arki kuormittaa, tunteet vaihtelevat ja vanhat tavat vetävät puoleensa.
Mielen taidoilla tarkoitetaan kykyä huomata omia ajatuksia, tunteita ja toimintatapoja sekä ohjata omaa toimintaa tarkoituksenmukaisesti myös muuttuvissa tilanteissa. Mielen taidot ovat joustavuutta ja auttavat toimimaan itselle tärkeään suuntaan myös silloin, kun mukana on vaikeita tunteita, epävarmuutta tai vanhojen tapojen houkutusta. Kyse ei ole vahvasta itsekurista, vaan kyvystä palata yhä uudelleen siihen, mikä on itselle merkityksellistä.
Muutoksen toteuttaminen arjessa
Motivaatio elämäntapamuutoksen tekemiseen voi vaihdella luonnostaan, joten sen varaan ei kannata laskea liikaa. Jos onnistuminen kiinnitetään siihen, että aina tuntuu hyvältä ja innostuneelta, suunta katkeaa helposti ensimmäiseen kiireiseen viikkoon.
Pysyvä muutos rakentuu ennen kaikkea pienistä, toistuvista teoista. Siksi pitkäjänteisyys, sitkeys ja kärsivällisyys ovat tärkeitä: takapakit kuuluvat prosessiin, mutta ne eivät estä jatkamista.
Moni jää odottamaan oikeaa hetkeä elämäntapamuutoksen aloittamiseen. Ajatellaan, että ensin pitäisi olla enemmän energiaa, vähemmän stressiä tai vahvempi päätös. Käytännössä muutos alkaa usein ennen kuin olo tuntuu valmiilta. Pieni teko tänään on yleensä parempi kuin täydellinen suunnitelma huomiselle. Toiminta voi siis tulla ennen motivaatiota, ja juuri tekeminen voi vahvistaa uskoa siihen, että muutos on mahdollinen.
Pysyvän muutoksen esteenä voivat olla omat ajatukset ja tunteet. Liikunnan kohdalla mieli voi sanoa: “en kuitenkaan jaksa”, “tästä ei ole minulle hyötyä” tai “liikunta ei ole minun juttuni”. Mukana voi olla myös häpeää, epäonnistumisen pelkoa tai kehollista epämukavuutta. Mielen joustavuustaidot auttavat huomaamaan nämä esteet ilman, että niiden antaa liikaa määrittää omaa toimintaa. Ajatuksia on hyvä tunnistaa ja kuunnella, mutta niiden mukaan ei tarvitse aina toimia.
Sama voi näkyä syömiseen liittyvissä valinnoissa. Kuormittuneena voi olla vaikeampaa pysähtyä, ja lohtua tai nopeaa palkkiota voi hakea ruoasta. Toisaalta tiukat säännöt ja mustavalkoinen ajattelu voivat johtaa siihen, että yksittäinen poikkeus tuntuu epäonnistumiselta: “nyt meni pieleen, joten sama jatkaa vanhaan malliin”. Joustava mieli tukee toisenlaista suhtautumista. Se auttaa palaamaan seuraavaan hyvään valintaan ilman syyllisyyden kierrettä.
Itsemyötätunto pysyvän muutoksen tukena
Itsemyötätunto on lempeyttä itseä kohtaan ja tärkeä osa mielen taitoja. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikesta lipsumisesta tehtäisiin hyväksyttävää. Itsemyötätunto on realistinen tapa suhtautua keskeneräisyyteen ja kuormitukseen niin, että yhteys omiin arvoihin ja tavoitteisiin säilyy.
Tähän liittyen voi olla hyvä tunnistaa myös niin sanottuja lupa-ajatuksia. Niillä tarkoitetaan ajatuksia, joilla ihminen antaa itselleen luvan muutoksen siirtämiseen tai vanhan tavan jatkamiseen. Mieli voi esimerkiksi sanoa: “annan itselleni luvan levätä vielä tämän päivän”, “aloitan huomenna”, “ensi viikolla on parempi hetki” tai “nyt ei ole oikea aika tehdä muutoksia”. Tällaiset ajatukset ovat inhimillisiä, ja hetkittäin ne voivat auttaa säätelemään kuormitusta. Ongelmallisiksi ne muuttuvat silloin, jos ne toistuvat jatkuvasti ja vievät muutosta yhä kauemmas. Silloin kyse ei enää ole palautumista tukevasta joustavuudesta, vaan tavasta siirtää toimintaa ja välttää epämukavuutta. Omien arvojen mukainen toimintahan ei aina ole mukavaa, vaan voi vaatia myös epämukavuuden sietämistä.
Aito itsemyötätunto tunnistaa kuormituksen ja keskeneräisyyden, mutta pitää samalla yhteyden siihen, mikä on itselle tärkeää. Se voi tarkoittaa tavoitteen pienentämistä, vauhdin hidastamista tai uuden aloituksen tekemistä realistisesti – ei sitä, että hyvinvointitekojen tekeminen siirtyy jatkuvasti myöhemmäksi. Jos lupa-ajatukset alkavat toistuvasti ohjata toimintaa, ne voivat etäännyttää omista arvoista ja tavoitteista. Siksi itsemyötätuntoon kuuluu myös rehellisyys: auttaako tämä ajatus minua hyvinvoinnin ylläpitämisessä vai siirtääkö se vain hyvinvointitekojen tekemistä taas eteenpäin?
Lopuksi
Mielen taidot ja joustavuus ovat olennainen osa kestävää muutosta. Ne auttavat toimimaan omien arvojen mukaisesti myös silloin, kun olo on väsynyt, epävarma tai pettynyt. Jokainen pieni, omaa hyvinvointia tukeva teko voi vahvistaa muutosta ja lisätä luottamusta siihen, että pysyvä muutos on mahdollinen.