Sairauden hyväksyminen on toipumisen alku

Sairastuminen voi nostaa pintaan suuria tunteita, kuten pelkoa kuolemasta tai toimintakyvyn menettämisestä, omien elämänvalintojen kyseenalaistamista sekä avuttomuuden ja epävarmuuden tunteita sairauden hoitoon liittyen. Useimmiten kyseessä on pitkäaikainen sairaus, joka vaatii muutoksia totuttuun arkeen.

Tapoja reagoida sairastumiseen on monia. Uuden ja hankalan tilanteen käsittely alkaa usein kullekin ominaisella tyylillä. Nämä reaktiot voivat alkuvaiheessa auttaa meitä kestämään vaikeita tunteita ja muutosta, mutta pitkällä aikavälillä ne eivät välttämättä edistä sairauden hyväksymistä osaksi elämää.

Esimerkkejä reaktiotavoista:

• Elämän jatkaminen ennallaan, kiireen ylläpitäminen, ”mitään ei tapahtunut”
• Katkeruus, viha, syyllisten etsiminen. ”omaa syytähän tämä oli”, ”terveydenhuolto mokasi”
• Järkeily, vatvominen, murehtiminen, loputon pohdinta siitä, miksi ja miten sairastui tai mitä olisi pitänyt tehdä toisin
• Yltiöpositiivisuus ja vahvan selviytyjän esittäminen, ”tämä vain vahvistaa minua ja vaikeudet voitetaan”
• Luovuttaminen ja välinpitämättömyys, ” tämä oli viimeinen niitti, enää ei kannata yrittää

Jos emme anna tilaa sairastumisen herättämille vaikeille tunteille, vaan suojaamme itseämme niiltä, jäävät ne käsittelemättä. Tällöin toipuminen ei pääse etenemään, ja hyväksyminen jää puolitiehen.

Pahimmillaan tunteiden tukahduttaminen voi johtaa haitallisiin tekoihin, joiden avulla vältellään vaikeiden asioiden kohtaamista. Tilannetta kuvastaa hyvin tuttu esimerkki: ”hukuttaa murheensa juomiseen”. Muita hetkellistä helpotusta tuovia keinoja voivat olla esimerkiksi työn tai arjen kiireiden ylikorostaminen (”suorittaminen”), pelaaminen, liiallinen liikunta tai terveydentavoittelu, reippaan ja jaksavan roolin esittäminen, pakeneminen sosiaaliseen mediaan, television katseluun tai internetiin sekä nautinnon hakeminen syömisestä tai juomisesta.

Miksi hyväksyä?

Elämää voi toki elää ilman, että koskaan hyväksyy sairauttaan tai pohtii, miten sitä haluaa hoitaa tai millaista elämää haluaa elää. Mutta onko se hyvä ja mielekäs tapa elää loppuelämä? Elääkö silloin täyttä elämää?

Hyväksyminen tarkoittaa sen tunnustamista, mitä on tapahtunut ja miten se vaikuttaa itseensä sekä tunnetasolla että toiminnan tasolla. Tunnetasolla hyväksyminen tarkoittaa sairastumisen aiheuttamien tunteiden ja ajatusten tunnistamista ja myötätuntoista suhtautumista itseensä. Toiminnan tasolla hyväksyminen on joustavuutta sairastumisen tuomien muutosten edessä. Monet kuvaavat sairastumisen hyväksymistä seuraavasti: tehdä sovinto sairauden kanssa, oppia elämään sairauden kanssa, tulla toimeen sairauden kanssa.

Emme voi valita, milloin sairastumme, mutta voimme vaikuttaa siihen, mitä sen jälkeen tapahtuu ja miten toimimme sairautemme kanssa. Sairauden kanssa voi oppia elämään niin, ettei se määritä koko elämää – vaikka alkuvaiheessa se saattaa siltä tuntuakin.

Miten hyväksyä?

Jos tunnistat, että sairastumisen käsittely on sinulle haastavaa, olet jo tehnyt tärkeän havainnon ja ottanut ensimmäisen askeleen. Vaikka sairastumisesta olisi kulunut jo aikaa, siihen liittyviä tunteita ja ajatuksia voi silti käsitellä.

Voit pohtia sairastumistasi esimerkiksi kirjoittamalla tai keskustelemalla jonkun kanssa. Keskustelukumppanina voi toimia läheinen tai saman kokenut vertaistukihenkilö. Joskus omat ajatukset ovat niin solmussa, että ulkopuolinen keskusteluapu voi olla hyödyksi. Voit kysyä neuvoa omasta terveyskeskuksestasi tai etsiä terapeuttia itsenäisesti.

Lempeä ja myötätuntoinen suhtautuminen omaan kokemukseen auttaa hyväksymisessä. Usein lohdutamme ja tuemme läheisiämme, mutta itseämme saatamme sättiä ja syytellä. Sydänsairauksien kohdalla on tavallista, että sairastuneet syyttävät itseään ja elintapojaan. Tämä ei kuitenkaan helpota vaikeiden tunteiden ja ajatusten käsittelyä – päinvastoin, se voi pahentaa oloa. Tosiasiassa emme voi varmasti tietää, miksi sairastuit, eikä mennyttä voi muuttaa. Sinulla on lupa keskittyä tähän hetkeen ja toipumiseen.

Kokeile halutessasi alla olevaa kirjoitustehtävää, jossa pääset pohtimaan omaa sairastumisen kokemustasi.

Kirjoitustehtävä:

• Kirjoita paperille oma sairastumisesi tarina. Mitä sinulle tapahtui?
• Miltä sairastuminen tuntui heti sen jälkeen?
• Mitä ajattelet sairastumisestasi nyt? Ovatko tunteet muuttuneet?
• Tarkastele kirjoittamiasi tunteita ja ajatuksia. Minkälainen kokemus sairastuminen oli sinulle?
• Vaihda näkökulmaa: jos läheisesi olisi kokenut saman, miten tukisit tai kannustaisit häntä? Kirjoita hänelle myötätuntoinen viesti.

Lisäapua ja harjoituksia sairastumisen käsittelyyn:

• Joustava mieli tukena elämänkriiseissä, Arto Pietikäinen, Duodecim 2019 (kirja)
• SELMA – oma-apuohjelma järkyttävän tapahtuman käsittelyyn, MIELI ry (verkkokurssi)