Siirry sisältöön

Kansallisooppera ja -baletti jättävät suomalaisia jälkiä kansainväliseen kulttuuriin

Suomen Kansallisoopperan ja -baletin pääjohtaja Päivi Kärkkäinen osaa suoralta kädeltä kertoa, mikä siivitti kotimaisen oopperataiteen syntyä.

Anna-Maija Järvi-Herlevi
Julkaistu 1.6.2017
Päivitetty 28.5.2018
Päivi Kärkkäinen. Kuva Heikki Tuuli

– Laulajatar Aino Ackté, oopperajohtaja Edvard Fazer ja muut perustajat uskoivat yli sata vuotta sitten siihen, että sivistysvaltiossa pitää olla ooppera ja siihen pitää jostain löytyä varaa, muuten me emme ole samalla tasolla vanhojen kulttuurimaiden kanssa. Perustajilla oli vahva usko omaan asiaan, eikä vaikeuksien annettu lannistaa. Toivon ja luotan, että tämä usko tulevaisuuteen on edelleen tallella.

Päivi Kärkkäinen muistuttaa, että ooppera ja baletti ovat lähtökohtaisesti kansainvälisiä, kansalliset ja kielirajat ylittäviä taidemuotoja. Siksi ne tuottavat monenmoista arvoa:

– Vuoropuhelu rikastuttaa omaa kulttuuriamme, ja toisaalta voimme jättää oman suomalaisen jälkemme kansainväliseen kulttuuriin. Monet suomalaiset koreografit ja säveltäjät sekä oopperalaulajat ja balettitanssijat, samoin kuin kapellimestarit, vievät suomalaista kulttuuria ja osaamista kansainvälisiin taloihin.

Työpaikastaan kertoessaan Päivi Kärkkäinen herkeää miltei runolliseksi, sillä ”koko talo on täynnä lumousta”:

– Puvustossa saa seurata taitavien ompelijoiden käsityötaidon näytteiden syntymistä, lavastamossa luodaan näyttämön ihmeitä, harjoitussaleissa luodaan uskottavia roolihahmoja ja dramaattisia kohtauksia; näyttämöllä voi aistia elävän taiteen luomisen tunnelman, katsomossa nauttia harjoitusten edistymisestä ja näytösten lumosta; kokoustiloissa luodaan tulevien vuosien ohjelmistokokonaisuuksia ja ratkotaan ongelmia…

Vuonna 1993 valmistuneen Oopperatalon rakentaminen oli Kärkkäisen mielestä käännekohta ylitse muiden.

– Nyt puhutaan paljon siitä, että pitää investoida sisältöön eikä seiniin, mutta ooppera- ja balettiesitykset vaativat tietyt rakenteet ennen kuin niitä voidaan täysipainoisesti esittää, hän valottaa. Kun olosuhteet saatiin samanveroisiksi kuin suurissa eurooppalaisissa oopperataloissa, seurasi väistämättä yleistason nousu.

– Tässä talossa voimme tarjota yleisölle sitä korkeaa laatua, jota he ovat tottuneet meiltä odottamaan, Kärkkäinen iloitsee.

Mutta: jos useammastakin produktiosta tuttu sadun häijy velho noituisi Töölönlahden valkean linnan satavuotiseen uneen, suomalaiset menettäisivät maan ainoan ympärivuotisen ammattilaisooppera- ja balettitalon ohella valtavasti kauneutta ja elämyksiä. Tulevaisuudessa (kuten jo nytkin) oopperan ja baletin esityksiä tai osia niistä voidaan nähdä myös päätalon ulkopuolella sekä aitoina esityksinä että digitaalisesti välitettyinä tuotantoina.

– Päänäyttämön tuotantojen kaltaisia esityksiä ei yksinkertaisesti voida tuottaa samassa mittakaavassa ilman tätä koneistoa, korostaa Päivi Kärkkäinen. Ilman vakituisesti toimivaa taloa suomalaisen oopperan ja baletin taso ei myöskään voisi olla niin korkea kuin se tänä päivänä on. Siinä tunnemme vastuumme koko kulttuurikentälle.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset