Siirry sisältöön

Genetiikka on kardiomyopatiaa sairastavien modernin hoidon kulmakivi

Uuden sukupolven geenitutkimus mahdollistaa perinnöllisten sydänlihassairauksien eli perinnöllisten kardiomyopatioiden geenitaustan selvittämisen.

Johanna Kuusisto
Julkaistu 3.4.2020

Sydänlihassairauksien tutkimus on tärkeää huolimatta niiden suhteellisesta harvinaisuudesta. Sydänlihasta paksuntava eli hypertrofinen kardiomyopatia on yleisin nuorten ja urheilijoiden sydänperäisen äkkikuoleman syy. Sydäntä laajentava eli dilatoiva kardiomyopatia taas on yleisin sydämen siirtoon johtava sairaus.

Suomessa perinnöllisiä sydänsairauksia aiheuttavat tyypillisesti geenimuunnokset, jotka ovat harvinaisia muualla maailmassa. Geenidiagnostiikka on nykyään kardiomyopatioiden hoidossa arkipäivää. Tarkka geenidiagnoosi helpottaa sukulaisten tutkimista ja yhä useammin ohjaa myös potilaan hoitoa.

Kenelle ja missä geenitesti kannattaa tehdä?

Perinnölliset kardiomyopatiat periytyvät yleensä niin, että toisella vanhemmalla todettu geenivirhe periytyy keskimäärin puolelle lapsista lapsen sukupuolesta riippumatta. Osalle geenivirheen kantajista ei kehity sydänlihassairautta, jolloin puhutaan terveistä geenivirheen kantajista. Kardiomyopatia ei voi periytyä sukulaiselta, jolla ei ole suvun geenivirhettä. Sen sijaan geenivirhe voi periytyä terveeltä geenivirheen kantajalta hänen lapsilleen, joille siten voi kehittyä sydänlihassairaus.

Nykyisten kansainvälisten hoitosuositusten mukaan laaja geenitestaus tulee tehdä kaikille hypertrofista kardiomyopatiaa tai erityistä sydämen oikean kammion kardiomyopatiaa sairastaville. Dilatoiva kardiomyopatia -geeniselvitykset ovat perusteltuja silloin, kun potilaan sairaus on periytyvä, ja mielellään myös silloin, kun sairaudelle ei löydy muuta selittävää syytä ja potilaalla on sairastumisriskissä olevia sukulaisia.

Suomessa on saatavilla tunnettujen kardiomyopatiageenien laaja kohdennettu tutkimus kahdessa geenilaboratoriossa, joihin potilaan verinäyte lähetetään potilasta hoitavasta sairaalasta. Kun potilaasta löydetään tautia aiheuttava geenivirhe, kyseinen geenivirhe suositellaan tutkittavaksi potilaan lapsista, sisaruksista ja vanhemmista.

Nykyään kardiomyopatioiden geenidiagnostiikka on Suomessa arkipäivää, ja tulokset saadaan muutamien viikkojen sisällä. Jos potilaan geenitutkimus on jäänyt vuosia sitten negatiiviseksi, voi olla aiheellista uusia tutkimus laajalla geenitutkimuksella.

Geenitestauksen hyödyt ja haitat

Geenitutkimukset tehdään sydänsairauden tarkan syyn varmistamiseksi ja sukulaisten tutkimisen helpottamiseksi. Yhä useammin geenitutkimuksen tulos vaikuttaa myös potilaan hoitoon ja seurantaan. Geenivirheen löytyminen mahdollistaa myös varhaisen tautialttiuden toteamisen, koska kardiomyopatiat kehittyvät paksuntavan sydänlihassairauden osalta usein teini-iässä ja laajentava sydänlihassairaus voi kehittyä vasta keski-iässä.

Kun perheestä löydetään geenivirhe, geenitestin avulla voidaan kohdentaa sydäntutkimukset geenivirheen kantajien seurantaan, eikä terveitä sukulaisia tarvitse tutkia tarkemmin.

Kaikkia kardiomyopatiaa aiheuttavia geenejä ei vielä tunneta, joten periytyvänkään kardiomyopatian taustalta ei nykyisillä tutkimusmenetelmillä aina löydy tautia
aiheuttavaa geenivirhettä.

Geenitutkimuksessa voi löytyä myös harvinainen geenimuunnos, jonka syy-yhteys sydänlihassairauteen on epävarma. Geenivirhe ei myöskään aina ennusta sydänsairauden vaikeusastetta, vaan taudinkuva vaihtelee paljon samankin geenivirheen kantajilla.

Geenitutkimus ja sen tulevaisuus

Geenitutkimus etenee edelleen nopeasti, ja on odotettavissa, että uusilla teknologioilla yhä useammasta kardiomyopatiapotilaasta löytyy tulevaisuudessa tautia aiheuttava geenivirhe. Suomessakin tutkitaan kardiomyopatioiden syntymekanismeja kantasolumalleissa. Syntymekanismin tunnistaminen voi todennäköisesti jo lähitulevaisuudessa auttaa kehittämään sydänlihassairauksiin täsmälääkkeitä. Geeni-editointimenetelmällä on jo korjattu hypertrofista kardiomyopatiaa aiheuttava geenivirhe alkiossa, mutta potilaiden hoidossa geenihoitomenetelmien käyttö on vielä tulevaisuutta.

Geenitutkimus auttaa kardiomyopatian tutkimuksessa

Hypertrofisen kardiomyopatian suomalainen geeniperimä

Hypertrofinen kardiomyopatia esiintyy noin puolessa tapauksista useammalla perheenjäsenellä. Se periytyy vallitsevasti, mikä merkitsee, että periytyvä hypertrofinen kardiomyopatia voi periytyä noin puolelle jälkeläisistä.

Nykyään tunnetaan yli 1 500 tautia aiheuttavaa geenivirhettä ainakin 23 eri geenistä. Useimmiten taudin taustalta löytyy geenivirhe, joka aiheuttaa sydänlihaksen pienimmän supistuvan osan eli sarkomeerin rakennevirheen.

Hypertrofisen kardiomyopatian geneettinen tausta on Suomessa omintakeinen. Valtakunnallisessa FinHCM -tutkimuksessa löydettiin sydänlihaksen sarkomeerin osia koodittavissa geeneissä neljä geenivirhettä eli perustajamutaatiota, jotka selittivät 28 prosenttia kaikista tautitapauksista. Näistä kolme yleisintä suomalaista geenivirhettä ovat erittäin harvinaisia muualla maailmassa.

Muiden geenien virheitä löydettiin yksittäisiltä potilailta. Yhteensä tautia aiheuttava geenivirhe todettiin 38prosentilla potilaista. Lisäksi 20 prosentilla todettiin geenivirhe, jonka merkitys taudin aiheuttajana on epävarma.

Kolmasosa dilatoiva kardiomyopatia -tapauksien syistä geneettisiä

Dilatoiva kardiomyopatia -tautitapauksista noin kolmannes johtuu geneettisistä syistä. Tautia aiheuttavia geenivirheitä on löydetty mm. sydänlihassolun tukirakenteita ja toimintaa koodittavissa geeneissä.

Dilatoivaa kardiomyopatiaa aiheuttavat geenivirheet:

  • Lamiini A/C-geenin muunnokset. Solun tuman valkuaisia koodaavan geenin muunnokset selittävät 5–9 prosenttia dilatoiva kardiomyopatia -tapauksista. Lamiinigeenin Ser143Pro -niminen valtamutaatio on Suomessa yleinen sydämensiirtoon päätyvillä dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavilla.
  • Titiinigeenin (TTN) vaikeat geenivirheet ovat nykykäsityksen mukaan yleisiä dilatoivan kardiomyopatian aiheuttajia. Suomessa HYKS-aineistossa vaikeat TTN-muunnokset selittivät noin 17 prosenttia dilatoiva kardiomyopatia -tapauksista.
  • Suomalaisilla dilatoiva kardiomyopatia -potilailla on todettu geenivirheitä myös deltasarkoglykaani- ja sarkomeerigeeneistä.

Oikean kammion kardiomyopatia ja muut harvinaisemmat kardiomyopatiat

Oikean kammion kardiomyopatia aiheutuu sydänlihassoluja yhdistävien liitoskohtien rakenteita koodittavien geenien virheistä. Myös Suomessa useiden tällaisten geenivirheiden on todettu aiheuttavan oikean kammion kardiomyopatiaa.

Suomessa selvitetään parhaillaan myös harvinaiseen Fabryn tautiin liittyvän kardiomyopatian ja transtyretiinikardiomyopatian geneettistä taustaa.

Johanna Kuusisto, geenitutkimukset

Johanna Kuusisto. Sisätautiopin professori, kardiologi Kuopion yliopistollinen sairaala ja Itä-Suomen yliopisto.

Karpatiat ry

  • Vuonna 2000 perustettu sydänlihassairauksien Sydänliiton valtakunnallinen
    järjestö.
  • Yhdistykseen kuuluu kardiomyopatiaa ja sydänsarkoidoosia sairastavia sekä läheisiä.
  • Tarjoaa vertaistukea ja järjestää sopeutumisvalmennuskursseja.

Lisätietoja: karpatiat.net

Lisää kardiomyopatioista sydan.fin Kardiomyopatiat-osiossa ja lisää harvinaisista sairauksista Harvinaiset sydänsairaudet -osiossa. Lisätietoa myös aiheesta geenitutkimus ja sydän- ja verisuonisairauksien diagnostiikka.

 

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset