Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Keskiaikamatkalla oppii hyvää tekevää hitautta

Hämeen keskiaikafestivaali yhdistää eri sukupolvia ja hyvinkin erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Harrastajat arvostavat historiaa ja hyvää tekevää hitautta.

Leila Itkonen
Julkaistu 10.1.2019
Mäskälän kylän ja Rastilan kylän taistelu saa yleisön ulvomaan.

Aina ei tarvitse mennä kauas kokeakseen jotain aivan ainutlaatuista. Hämeenlinnan Linnanpuistossa palataan kerran vuodessa ajassa satoja vuosia taaksepäin.

Kun modernin elämän merkit on häivytetty, teltat pystytetty ja vaatteet vanhennettu, Hämeen keskiaikafestivaali voi alkaa.
Jotkut osallistujat kuuluvat Suomen keskiaikaseuraan, Aarnimetsän paronikuntaan. Osa on paikallisyhdistysten jäseniä, mutta keskiaikaa voi harrastaa myös ilman sitoumuksia.

Moni aloittaa sivustaseuraajana tai Suomen ainoan keskiaikafestivaalin vapaaehtoistyöntekijänä.

– Minä en tiennyt mitään keskiaikaharrastuksesta, kun tulimme vuonna 2000 sudenpentujensa kanssa tänne esittämään rääsyläiskerjäläisiä, Katleena Kortesuo kertoo.

Partionjohtajana Kortesuo halusi paitsi tutustuttaa sudenpentunsa keskiaikaharrastamiseen, myös kerätä rahaa lippukunnalleen.

– Meillä oli laput, joissa luki, että Jaarlin Pojat kiittää.

Katleena Kortesuo ja Verka-tytär

Katleena Kortesuo ja Verka-tytär kehuvat harrastuksen ekologisuutta. – Jos vaikkapa jotkut vaatteet alkavat kulua päältä, jäljellä olevan kankaan voi hyödyntää toiseen tarkoitukseen.

Vauvana pärekorissa

Ensimmäinen keskiaikatapahtuma oli Kortesuolle opettavainen. Hän sai tietää, että keskiajalla ei käytetty säkkikangasta. Kukaan ei kuitenkaan moittinut sudenpentuja näiden asuvalinnoista. Kortesuo itse kiinnitti huomiota partio- ja keskiaikaharrastusten yhteneväisyyksiin.

– Näitä kahta yhdistävät muun muassa tuli, luonto ja telttayöpyminen. Keskiaikaharrastamisessa on vähän enemmän haastetta, koska esimerkiksi meidän telttakankaamme painaa kolmekymmentä kiloa ja käytämme saviastioita.

Kortesuon molemmat tyttäret ovat osallistuneet festivaalille ensimmäisen kerran pärekoreissa kolmen kuukauden ikäisinä. Verka, 13, on taidokas keskiaikavaatteiden tekijä. Vilka, 11, häärii savityökojulla.

– Myös mieheni on täällä jossain, Hämeenlinnan keskiaikayhdistyksen puheenjohtajana ja festivaalin puuhanaisena toimiva Kortesuo kertoo.

Arctic Mysticin Aira ja Asko Tuomala

Arctic Mysticin Aira ja Asko Tuomalalla on paljon tuttuja festivaalilla. Myös pariskunnan Meran-koira viihtyy ulkoilmatapahtumassa.

Luvan kanssa vanhanaikainen

Nelipäiväisessä tapahtumassa vierailee vuosittain noin 25 000 kävijää. Vetonauloja ei tarvitse erikseen hakea: jo keskiaikaharrastajat ja näiden asumukset ovat nähtävyyksiä.

Myyntikojuissa tarjolla on käsityöosaamista aina itse kehrätystä ja värjätystä villasta seppien tekemiin taidonnäytteisiin. Ruokakojuissa silmiin pistävää on juuresten osuus. Perunaa keskiajalla ei käytetty.

Parhaillaan seppä Simo Oksa keittää vettä Vuorenpeikon pajallaan, Pirjo Blomster kehrää kojunsa edustalla, ja lähistöllä näemmä myös keitetään saippuaa.

Aira ja Asko Tuomala esittelevät myyntipisteellään hopea- ja tuohisormuksia, nahkoja ja porontaljoja. Harrastajille festivaali on myös sosiaalinen merkkipaalu.

– Tämä tapahtuma on jotain mitä odottaa vuoden varrella. Minä olen ollut aina vanhanaikainen. Esimerkiksi paljain jaloin oleminen ja kantovesi saunaan ovat minulle nautintoja, Aira Tuomala sanoo.

Joonatan Kutilainen ja Onni Kutilainen ovat saaneet tälle festivaalille mukaansa myös äitinsä Annika Kutilaisen.

Joonatan Kutilainen ja Onni Kutilainen ovat saaneet tälle festivaalille mukaansa myös äitinsä Annika Kutilaisen.
Keskiaikavaatteensa nuoret miehet tekevät itse.

Verenpaine laskee heti

Tuomalan pariskunta ei enää edes malttaisi pysyä poissa festivaalilta.

– Vaikka vuoden pimeään aikaan kuinka tuppaa väsyttämään, tieto tulevasta motivoi käsitöiden tekemiseen.

Aira Tuomala uskoo, että yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus edistää terveyttä.

– Enää emme yövy teltassa, mutta Askokin jaksaa sydämentahdistimen saatuaan taas paremmin.

Käsityöläispariskuntaa keskiaika viehättää ruokakulttuuria myöten.

– Me tykätään syödä riistaa ja kalaa, mutta mausteisista ruoista emme pidä ja meistä on jopa vähän hassua syödä makaronia, Hämeenlinnassa vuosittain vieraileva pariskunta kertoo.

Katleena Kortesuolle Hämeenlinna on kotikaupunki, mutta festivaalilla hän kokee olevansa ikään kuin ulkomailla.

– Täällä tulee sama tunne kuin lennon laskeutuessa Espanjaan, Thaimaahan tai johonkin muuhun lomakohteeseen. Verenpaine laskee, ja koska vastassa on erilainen kulttuuri ja elämyksiä kaikille aisteille, efekti on täsmälleen sama mitä ulkomailta haetaan.

Lilja Helenius värjää lankoja

Lilja Helenius värjää lankoja perinteiseen tyyliin.

Pojat edellä, äiti perässä

Punaisen lohikäärmeen telttakunnan Joonatan Kutilainen ja Onni Kutilainen valmistautuvat juuri viikinkitaistelunäytökseen.
Joonatan on keskiaikanimeltään Jormund Peikonsurma. Parhaillaan Peikonsurma pukeutuu raskaaseen haarniskaansa.

– Pojat alkoivat harrastaa ensin urheilumiekkailua, ja pikkuhiljaa harrastus laajeni keskiaikaiseen miekkailuun, poikiensa vanavedessä keskiajasta kiinnostunut Annika Kutilainen kertoo.

Hänelläkin on myös keskiaikanimi, Gudrun Hyväneuvo.

– Puolisoni ei ole lähtenyt tähän mukaan, mutta hän metsästää kyllä riistaa meidän keskiaika-aterioihimme.

Alun perin interiöörirestauroijaksi kouluttautunut Joonatan on löytänyt harrastuksensa kautta uuden ammatin: hän valmistaa haarniskoja.

Juristina työskentelevä Annika Kutilainen kertoo, että harrastus herättää paljon kiinnostusta.

– Tämä on hieno tapa olla silloin, kun ei tarvitse elää nykyaikaa, Kutilainen kiteyttää. mansikkavartaita

Lue seuraavaksi