Kupkan taiteessa soi musiikki

Ateneumin taidemuseo esittelee tsekkiläisen František Kupkan taidetta, jossa näkyy musikaalisuus, väri ja usko korkeampaan tietoisuuteen.

Tiina Eloranta
Julkaistu 25.2.2019
František Kupka piirtämässä ateljeessaan. Taustalla maalaus Helenan kruunaus vuodelta 1909.

Aikanaan František Kupka (1871–1957) oli yksi eturivin taiteilijoista, jotka siirtyivät abstraktiin taiteeseen jo varhaisessa vaiheessa 1900-luvun alussa.

Vuonna 1912 Kupka kohautti töillään Pariisin syyssalongissa. Silloin hänen kaksi täysin ei-esittävää Amorfa-sarjan teosta oli ensimmäistä kertaa esillä yleisölle.

Ennen vuoden 1912 kohua Kupkan tuotantoon kuului esimerkiksi Pianon koskettimet, Järvi, joka on käännekohta taiteilijan tuotannossa. Maalauksessa Kupka yhdistää esittäviä ja abstrakteja elementtejä.

František Kupka: Pianon koskettimet, Järvi (1909).

František Kupka: Pianon koskettimet, Järvi (1909).

Kiinnostus henkisyyteen

Kupkan monipuolisuus ja kunnianhimo väriä kohtaan näkyy Ateneumin taidemuseon näyttelyssä, joka kattaa taiteilijan koko uran 1890-luvulta 1950-luvulle. Esille on ripustettu 150 teosta, jotka muodostuvat öljyvärimaalauksista, grafiikkasta, piirustuksista ja akvarelleista. Taiteilijan uudistumiskyvyn huomaa: huone huoneen jälkeen työt lähestyvät yhä abstraktimpaa muotoa.

Vuonna 1892 Kupka lähti Wieniin jatkamaan opintojaan. Wienissä hän kiinnostui filosofiaan, kirjallisuuteen ja tieteisiin, kuten anatomiaan, kemiaan, tähtitieteisiin, luonnontieteisiin ja okkultismiin.

František Kupka: Pintoja väreillä (1910–1911).

František Kupka: Pintoja väreillä (1910–1911).

Kun Kupka muutaman vuoden kuluttua muutti Pariisiin, hän teki pilapiirroksia ja kuvituksia ranskalaisiin lehtiin ja kirjoihin. Hän teki töitä myös meediona ja opiskeli luonnontieteitä. Kun hän lopetti kuvitustyöt, alkoi uuden ja kyseenalaistavan tyylin etsintä. Hän siirtyi vähitellen yhä pelkistetympään ilmaisuun, jossa näkyy kokeellisuus. Maalauksissa näkyy musiikin lisäksi esimerkiksi värillisten lyijylasimaalausten läpi suodattuvien värien heijastumia. Kylmät ja lämpimät väripinnat vuorottelevat.

František Kupka: Teräs juo II (1927–1928).

František Kupka: Teräs juo II (1927–1928).

Lopulta 1940-luvulla Kupka siirtyi vielä radikaalimmin ei-esittävään ilmaisuun. Viimeisellä kaudellaan hän pyrki yhä selkeämmin pelkistettyyn harmoniaan – massan ja tyhjyyden, pysty- ja vaakamuotojen vastapainoon.

 

Lisätietoa näyttelystä:

František Kupka, Ateneumin taidemuseo 22.2.–19.5.2019

Lue myös: Terveyttä ja hyvinvointia taiteesta.

Lue seuraavaksi