Voiko flutterin ja flimmerin hoitaa saman ablaation aikana? Jos ei, niin kumpi on viisasta hoitaa ensin?
Olen ymmärtänyt, että flutterin hoito voisi olla selkeämpää, ja tämän jälkeen flimmerin hoitoon olisi käytettävissä useampia lääkkeitä.
Olen melko pienin eväin jonossa ablaatioon. Vasta kun minut oli laitettu jonoon, kuulin että minulla on sekä flimmeri (tästä olin tietoinen) että flutteri.
Perusterveydenhoidon mukaan ”näin iäkkäitä ei yleensä ole syytä hoitaa ablaatiolla” (sairaanhoitaja) ja ”ablaatio voi myös epäonnistua” (lääkäri) – saman TA-käynnin aikana. Olen 75-vuotias, rakenteellisesti terve sydän.
Ensimmäinen kardioversio tehtiin, kun eteisvärinä oli ollut pysyvä yli kaksi vuotta. Rytmi säilyi 6 viikkoa.
Mielestäni tällaisessa tilanteessa pitäisi voida rauhassa keskustella hoitolinjoista. Tämä ei Suomessa taida olla mahdollista.
29/01/2023
Iäkkään sydänterveys
Vastaus
Vaikka eteislepatus (ns. flutteri) ja eteisvärinä (flimmeri) ovat molemmat eteisperäisiä rytmihäiriöitä, ja hoitoperiaatteet ovat pitkälti samoja, sähkönkulku eteisissä on kuitenkin aivan erilainen.
Eteislepaus on yksinkertaisempi. Siinä rytmihäiriö kiertää yhtä yksinkertaista ympyrää. Tyypillisessä tapauksessa rytmihäiriötaipumus poistuu, kun tuo ympyrä, eräänlainen rytmihäiriön kehä, katkaistaan ablaatiotoimenpiteellä. Yleensä toimenpide on parantava.
Eteisvärinä on ablaation kannalta haastavampi tapaus. Toimenpiteessä joudutaan tekemään paljon laajempia hoitolinjoja, eikä yksi toimenpidekerta välttämättä poista ongelmaa. Usein joudutaan tekemään toimenpide toistamiseen. Hoitotulos ei siis välttämättä ole toivotun kaltainen.
Jos eteisvärinä oli ollut jo kaksi vuotta vallitseva rytmi, on suorastaan pieni ihme, että rytminsiirrolla saatiin vielä normaali rytmi palautettua, ja rytmi jopa pysyi paikallaan kuuden viikon ajan. Tarinan perustella herää kysymys, oliko eteisvärinä alun perin kovin oireinen, jos hoitoa ei tarvittu jo aiemmin?
Vaikka eteisvärinä jäisi pysyvästi vallitsevaksi rytmiksi, sitä on yleensä helppo hillitä lääkkeellä sopuisaksi, sellaiseksi että sen kanssa pystyy elämään normaalia liikunnallista elämää.
Eteislepatus taas on sykkeen hallinnan kannalta ongelmallisempi, koska syke saattaa olla lääkkeestä huolimatta koko ajan yli 100/min.
Siksi eteislepatus kannattaa yleensä hoitaa pois päiväjärjestyksestä ablaatiohoidolla, eikä toimenpiteelle ole yläikärajaa.
Eteisvärinän ablaatiohoidolle ei myöskään ole varsinaista yläikärajaa, mutta toimenpiteen monimutkaisuudesta johtuen komplikaatioriski kasvaa ikääntyessä, ja hoitotulokset ovat myös huonommat. Siksi eteisvärinän ablaatiohoidon mahdollisuuksia punnitaan ikääntyneillä erityisen tarkasti.
Jos tarvitaan molemmat toimenpiteet, ne tehdään yleensä eri kerroilla. Voidaan myös päätyä tekemään pelkkä lepatuksen ablaatio, jolloin värinän hoitoa jatketaan lääkkeellä.
Valitettavasti on totta, että potilailla ei ole useinkaan mahdollisuutta päästä keskustelemaan toimenpidehoidosta kardiologin kanssa etukäteen. Tämä johtuu resurssien puutteesta. Yleensä keskustelu kuitenkin pyydettäessä järjestyy, jos hoitolinjojen valinnasta on epävarmuutta. Kehotan olemaan yhteydessä hoitavaan rytmihäiriöyksikköön, josko keskusteluhetki kardiologin kanssa järjestyisi.
30/01/2023