Siirry sisältöön

Tehty 12 / 2014 kliininen rasituskoe kammion sisäisen johtumishäiriön vuoksi.Verenpainevaste hypertensiivinen, heti rasituksen alettua ensimmäisellä portaalla QRS-kompleksi leviää hieman LBBB-tyyppisesti, ei kuitenkaan täysin täytä haarakatkoksen kriteerejä, QRS-kesto 100 ms. Löydös säilyy samanlaisena rasituksen loppuun asti, aiheuttaa lievää ST-laskua ad 2 mm haarakatkokseen liittyen. Muutokset palautuvat nopeasti rasituksen päätyttyä. Beetasalpaaja tauko 1 vuorokausi. Aikaisemmin todettu SVT ja LAHB, useampia vuosia sitten ja Raunaud oireyhtymä. Rytmihäiriöitä usein, lisälyöntejä, epäsäännöllistä pulssia, SVT n. 2-5 kertaa vuodessa, lääkitys Emconcor 5 mg. 2v. sitten rintakivun yhteydessä st-tason nousua, sydänentsyymi normaali, angiografia (viikon sisällä), sileät sepelvaltimot, asetyylikoliinitestaus, jossa ei spasmia. Onkohan testi luotettava? diagnoosi jäi avoimeksi. Onko mainitsemani ekg-muutokset merkki sydänlihassairaudesta tai sen kehittymisestä? Rintakipua toistuvasti rintalastan paikkeilla, kipu on keskikovaa lähinnä kouristavaa kipua, kesto n. 10 min. (joskus tuntejakin). Kipu tulee nukkuessa, levossa tai pienessä rasituksessa. En usko kivun olevan vatsa / ruokatorvi peräistä, viimeviikkoina olen käyttänyt happosalpaajaa ylävatsakipuun / painon / palan tunteeseen, tämä on kuitenkin uudempi oire. Rintakipua on ollut jo vuosia, ekg:ssä olen käynyt useita kertoja, ei uusia muutoksia, samoin sydänentsyymi normaali. Poikkeuksena 2v. sitten st-tason nousu. Milloin on syytä huolestua tämäntyyppisistä rintakivuista? ja miten kivun lähdettä voi vielä selvitellä? Viimeisin sydämen uä tehty 12 / 2013, normaalin rajoissa, Holter 11 / 2014, tässä ei st-muutoksia, ei merkittäviä rytmihäiriöitä, (beetasalpaajalla). Ablaatio myös harkinnassa, onko tilanteessani riskit lisääntyneet ablaation suhteen?

12/05/2015

Nainen 54 v.

Vastaus

Mikko Syvänne
Julkaistu 14.5.2015
Päivitetty 4.6.2018

Sydän on peräti huolella tutkittu, onneksi normaalein löydöksin. Ei voi varmuudella päätellä, ovatko oireet muualta kuin sydämestä lähtöisin vai kuitenkin sydänperäisiä, jolloin kyseeseen tulisi ns. pienten suonten tauti, joka ei laajoissakaan tutkimuksissa näy, vaan diagnoosi perustuu huolelliseen oirekuvan arviointiin ja muiden syiden pois sulkemiseen. Ainoastaan PET-kuvauksella (positroniemissiotomografia) voidaan tarkemmin arvioida verenkiertoa sydänlihaksen tasolla, mutta tällaista tutkimusta ei taideta tehdä muualla Suomessa kuin Turun PET-keskuksessa. Hoito on joka tapauksessa yksilöllistä ja kokeiluihin perustuvaa.

Mikä tärkeintä: mitä useammalla keinolla tutkittuna sydän on normaali, sen parempi on ennuste, oireista riippumatta. Ablaation riskit eivät kysyjän tilanteessa ole suuremmat kuin muutenkaan.

14/05/2015

Mikko Syvänne

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset