Olen 60-vuotias nainen ja harrastan monipuolista liikuntaa ja kestävyyslajeina puolimaratoneja ja pitkänmatkan hiihtoja (Finlandia ym). Rintakipujen ja hengenahdistusta rasituksessa ilmennyt puolentoista vuoden ajan, en pysty treenaamaan kuten ennen, henki ei kulje. Minulla todettiin hiippaläpän vuoto ja kammio- ja eteispohjaisia rytmihäiriölyöntejä. Tavoitteeni olisi alkaa treenaamaan Pirkan hiihtoa varten. Uskallanko riskeerata ja yrittää treenata, vaikka nykyinen kunto ei ole kuten ennen? Sain lääkkeeksi primaspamia, verenpainelääkkeet ja betasalpaajia.
31/08/2015
Helena 60-v
Vastaus
Hiippaläpän vuotoa on kovin eriasteista, alkaen merkityksettömästä ultraäänitutkimuksen sivulöydöksestä päätyen runsaaseen vuotoon, joka vaatii läpän korjausleikkauksen. Periaatteessa merkittävä vuoto oireita aiheuttaessaan on aihe harkita läppäleikkausta, mistä päätellen kysyjän vuotoa ei ole pidetty vaikeana. Olisiko niin, että kohonneen verenpaineen sydänvaikutukset ovat kuitenkin pääasiassa huonontuneen suorituskyvyn taustalla? Ilman yksityiskohtaisempia tietoja tämä jää arvailtavaksi. Joka tapauksessa liikuntaa voi harrastaa, varsinkin jos verenpaineen hoito hiljalleen parantaisi jaksamistakin. Beetasalpaaja kyllä jarruttaa jonkin verran, mutta ei estä rauhallista liikuntaa. Onko sitten pitkänmatkan hiihto liikaa? Varmasti, jos vaatimattomammatkin suoritukset tekevät tiukkaa. Väkisin ei pidä yrittää, mutta mikään liikunta, josta itse kokee suoriutuvansa ja nauttivansa, on sallittua ja suotavaa.
01/09/2015
Mikko Syvänne