Siirry sisältöön

Viime aikoina esiintynyt sydämessä muljahteluja. Työterveyden kautta on mahdollisuus saada holter. Jos Holter-laite asennettuna polkee kuntopyörää niin kovalla rasituksella kuin pystyy, niin vastaako käyrä mitenkään käyrää, joka saadaan rasitus-EKG:ssa? Toisin sanoen jos esiintyy rytmihäiriöitä tai iskemiaan viittaavaa, niin mikä on tällaisen luotettavuus?

23/12/2016

mies päälle 60v.

Vastaus

Mikko Syvänne
Julkaistu 23.12.2016
Päivitetty 4.6.2018

Kysyjä haluaisi lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla ja yhdistää pitkäaikais-EKG:n (holter) ja rasituskokeen. Mikäs siinä. Kyllä holterin aikana voi polkea kuntopyörää, juosta tai muuten rasittaa itseään.

Eri tutkimuksilla on kuitenkin oma tarkoituksensa ja paras sovellusalansa. Pitkäaikais-EKG on rytmihäiriötutkimus. Siinä voi sivutuotteena tarkastella EKG:n ST-väliä, jonka tietyntyyppiset muutokset voivat viitata (mutta vain viitata, virhelähteitä on kumpaankin suuntaan) sydänlihaksen hapenpuutteeseen eli iskemiaan. Yleensä lausunnoissa tätä seikkaa kommentoidaankin. Tutkimuksessa voidaan kuitenkin rekisteröidä vain rajallista määrää kytkentöjä, joten sen antama tieto on parhaimmillaankin epätäydellistä.

Kliininen rasituskoe taas tehdään lääkärin valvonnassa tarkan protokollan mukaan tarkastellen tutkittavan vointia ja mahdollisia oireita, sykkeen tihenemistä rasituksessa, mahdollisia rytmihäiriöitä, verenpaineen muutoksia, usein veren happipitoisuutta (saturaatiota) sormenpäämittarilla ja joskus, rasitusastmaa epäiltäessä, hengitysääniä ja uloshengityksen huippuvirtausta. EKG:sta rekisteröidään jatkuvasti kahtatoista kytkentää, joten “iskemiasta” saadaan monipuolisempi kuva.

Todettakoon vielä, että kummallakaan tekniikalla “iskemian toteaminen” ei ole kyllä–ei-tulos. Edellytyksenä on ensinnäkin, että lepo-EKG on suhteellisen normaali. Esimerkiksi vasen haarakatkos ja sydänlihaksen paksunemiseen liittyvät muutokset tekevät EKG-muutosten arvioinnin mahdottomaksi. Ja vaikka näitä sudenkuoppia ei olisikaan, tulkinta noudattaa 1700-luvulla eläneen Thomas Bayesin perustamia todennäköisyysteorioita. Rasituskokeeseen ryhdyttäessä on tietty etsittävän sairauden (tässä tapauksessa sepelvaltimotaudin) todennäköisyys, jonka määräävät oireet ja tutkittavan ominaisuudet (ikä, sukupuoli, riskitekijät). Tätä kutsutaan ennakkotodennäköisyydeksi (pretest likelihood). Testin tulos (suorituskyky, testin aikaiset oireet, mahdollisen ST-muutoksen esiintymishetki, muoto, suuruus ja normalisoitumisen aika) suurentavat tai pienentävät tätä todennäköisyyttä (posttest likelihood). Muljahtelu ei sellaisenaan ole sepelvaltimotaudin oire, jolloin testin tulisi olla vahvasti poikkeava, jotta sitä voitaisiin pitää diagnostisesti merkittävänä.

23/12/2016

Mikko Syvänne

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset