Lähisuvussani (isälläni, äidilläni, esi-isilläni jne.) on ollut lähes kaikilla sydän- ja verisuonisairauksia, josta syystä pyrin olemaan geneettisten riskienkin takia hereillä.
Kysyjällä on ollut jo vuosikausia rintalastan keskellä usein ilmenevää korventavaa kipua, ajoittain rasituksen jälkeen sydämen vihlontaa, johon liittyy lievä huono-olo ja ylähuulen ja sierainten välisen alueen kalpeneminen. Oireyhtymää on epäilty refluksio-oireeksi. Nexsium-lääkityksellä ei ole vaikutusta. Marraskuussa 2016 otetun sydänfilmin diagnoosi: ”SR 62/min, LAFB. Lausunto: ei liene tarpeen lähettää jatkotutkimuksiin”. Haluaisin asiantuntijalta varmistuksen, onko asia noin?
Taustaa: kysyjä on perusterve 60-vuotias, ei verenpainetautia, ei tupakkaa eikä alkoholia, veriarvot suositusrajoissa. Pientä ylipainoa, joka ruokailutottumusremontilla on jo lähes kunnossa.
14/11/2016
Onko syytä hakeutua sydämen jatkotutkimuksiin?
Vastaus
Kysymyksessä onkin jo aika hyvät esitiedot. Sepelvaltimotautiepäilyhän tässä lähinnä tulee mieleen. Puolesta puhuu sukutausta (jos mainitut sydänviat olivat sepevaltimotautia) ja kysyjän ikä. Ruokatorven refluksisairautta on epäilty, mutta huono vaste happosalpaajakokeiluun puhuu vahvasti tätä vastaan. Muiden riskitekijöiden puuttuminen (mutta kävisin tutkitut veriarvot vielä uudelleen läpi) puhuu sepelvaltimotautia vastaan, mutta ei suinkaan sulje sitä pois. Jos (tai pikemmin kun) tällainen henkilö tulee vastaanotolleni, noteeraan vielä sukupuolen (vaikkei se asiaa ratkaise) ja käyn rintakipuoireen tarkemmin läpi sanoin ja elein. Tällöin tiedetään, onko kyseessä tyypillinen angina pectoris, epätyypillinen angina pectoris vai muuntyyppinen rintakipu. Toki sydänäänet kuunnellaan ja tehdään muu kliininen tutkimus.
Sitten onkin palikat kasassa jatkotutkimusten harkintaan. Lepo-EKG kuuluu asiaan, mutta kerrottu löydös ei vahvista eikä sulje pois epäilyä sepelvaltimotaudista. Varsin todennäköisesti etenisin tästä muihin tutkimuksiin, joista seuraava useimmiten on kliininen rasituskoe.
15/11/2016
Mikko Syvänne