Olen nuori reilu parikymppinen tyttö, joka kärsii puristavista rintakivuista usein rasituksessa, joskus myös levossa. Lääkäri mietti varjoainekuvausta, mutta totesi, että siinä on myös riskejä tämän ikäiselle. Päätettiin, että tutkimusta ei tehdä. Rasitus-ekg:tä ei voida tehdä hiljattaisen jalkavamman takia. Mitä riskejä varjoaine tutkimuksessa on? Miksi sitä ei voida tehdä? Mitä sillä voidaan poissulkea tämän ikäisellä? Voiko joku muu tutkimus korvata kyseisen tutkimuksen?
17/01/2016
Huolissaan
Vastaus
Sepelvaltimotauti on 20-vuotiaalla naisella äärimmäisen epätodennäköinen rintakipujen syy, joten olisin jyrkästi vastaan sepelvaltimoiden varjoainekuvausta pelkän oireen vuoksi. Varjoainekuvauksessa pistetään reikä valtimoon, ja minkä ikäisellä hyvänsä on huolellisessakin jälkihoidossa pieni riski kiusallisesta verenpurkaumasta pistopaikassa. Vakavammatkin haitat ovat mahdollisia, joskin hyvin harvinaisia. Rintakipuja arvioitaessa ensimmäinen tutkimus on oireiden huolellinen läpikäynti, sen jälkeen kliininen tukimus, jossa kiinnitetään huomiota sydänäänten kuunteluun ja mahdollisiin ei-sydänperäisiin rintakipujen syihin, kuten aristuksiin rintakehällä tai sen läheisyydessä. Normaali EKG sulkee jo melko varmasti pois muita sydänperäisiä kuin sepelvaltimotaudista johtuvia sairauksia, ja jos epäilyä jostakin rakenneviasta jää, sitä voi täydentää ultraäänitutkimuksella. Jos edelleen on epävarmuutta ja halutaan jatkaa tutkimuksia, voinee odotella jalan paranemista ja tehdä sitten rasituskokeen, joskin sen anti on vähäinen, jos sepelvaltimotaudin ennakkotodennäköisyys on pieni. Vaihtoehtona on sepelvaltimoiden tietokonekerroskuvaus, joka on luotettava sepelvaltimotaudin poissulkututkimus ja turvallinen. Mutta yksinkertaisin keinoin ei-sydänperäisiksi tunnistettavissa olevat rintakivut ovat tavallsia, eikä todellakaan ole aihetta pitkälle meneviin tutkimuksiin ilman painavaa syytä.
18/01/2016
Mikko Syvänne