Olen 33-vuotias nainen. Minulle on tehty kipujen vuoksi vatsan alueen TT-kuvaus vuonna 2011. Viime vuoden syyskuussa tehtiin thorax-TT ja nyt heinäkuussa olisi tulossa ”sydämen erittäin laaja TT”, jossa kuvataan mm. sepelvaltimoja. Olen kuullut, että yksi TT-kuvaus vastaa sadan keuhkoröntgenin säteilyannosta, mikä kuullostaa aika suurelta määrältä. Onko näin monen yläkroppaan kohdistuvan säteilyannoksen määrä haitallista vai nousevatko riskit vasta vielä tästäkin suuremmilla annoksilla? Entä onko siitä erityistä haittaa, että thorax-TT ja sydämen TT ovat alle vuoden sisällä, eli ajallisesti melko lähellä toisiaan?
04/06/2015
Flower81
Vastaus
Sädekuormituksessa on kaksi puolta: väestö- ja yksilönäkökohta. Ionisoiva säteily, jota saamme luontaisena eli avaruudesta ja maaperästä ja keinotekoisena, kuten röntgen- ja muista sädetutkimuksista ja hoidoista, aiheuttaa soluissa kromosomimuutoksia, jotka voivat muuttaa solun syöpäsoluksi. Mitä enemmän sädekuormitusta, sitä enemmän syöpää. Siksi kaikkea turhaa sädekuormitusta pyritään välttämään. Tälle on diagnostisissa tutkimuksissa hieno nimikin: ALARA (as low as reasonably achievable, niin vähän kuin järkevästi mahdollista).
Yksilön näkökulma on toinen. Eräitä lapsuuden syöpämuotoja on hoidettu rajuillakin sädeannoksilla, koska muuten tauti olisi tappava. Hintana on, että osa (mutta vain osa) hoidetuista saa myöhemmin elämässään toisen syövän (ns. sekundaarimaligniteetti), jota todennäköisesti ei olisi ilman sädetystä syntynyt.
Diagnostisten tutkimusten sädeannokset ovat hoitoannoksiin verrattuina mitättömiä. Esimerkiksi sepelvaltimoiden TT-tutkimuksen sädeannos vastaa nykytekniikoilla 1–2 vuoden luonnon taustasäteilyä, tekniikasta riippuen jopa vähemmän. Oma kysymyksensä on, onko 33-vuotiaan naisen sepelvaltimotaudin ennakkotodennäköisyys sellainen, että mikään sädetutkimus on perusteltu. Vastaus riippuu oireiden tyypillisyydestä tai epätyypillisyydestä ja riskitekijöistä.
08/06/2015
Mikko Syvänne