Miksi jatkohoidot ja seurannat ei toimineet kohdallani , vaikka Käypä hoito -suositus niin suosittaa? Vastausta en ole saanut terveyskeskuksesta enkä myöskään kardiologilta. Sairastunut laitetaan yksin hoitovastuuseen. Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen, että jokainen saa pärjätä omillaan, kun vain syö määrätyt lääkkeet. Miten on mahdollista tämä koko toimimaton järjestelmä, jossa Käypä hoito -suositus on vain kirjoitelma, jota ei toteuteta käytännössä. Terveyskeskuksessa hoitaja sanoi, ettei ole tietoinen Käypä hoito -suosituksesta. Eikö tarkoitus ole teillä sielläpäin avustaa sairastunutta selviämään ja ymmärtämään sairauttaan. Tämä lääkärien ja ammatti-ihmisten suhtautuminen vasta sairastuneeseen on aika ihmeellistä. Miten voi syntyä esim. luottamuksellinen hoitosuhde potilaan ja lääkärin välillä, kun ei saa yhteyttä lääkäriin? Kaikki on tarkoitus tehdä etänä . Digipolku yms. ei toimi kaikkien kohdalla, eikä kyse ole välttämättä digiosaamisesta ja välineistä, vaan ihan normaalista kanssakäymisestä.
10/12/2023
tuntematon potilas
Vastaus
On vaikea sanoa yksittäistä syytä, miksi seurantakäynnit eivät ole toteutuneet.
Sydänsairaudet diagnosoidaan pääsääntöisesti erikoissairaanhoidossa, mutta pitkäaikaisseuranta toteutetaan perusterveydenhuollossa. Suomessa on kardiologeja asukaslukuun suhteutettuna selvästi vähemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Siten suurin osa sydänpotilaista ei pääse seurantakäynneille kardiologin vastaanotolle, vaan kardiologian poliklinikoilla käyvät yleensä vain kaikkein oireisimmat, ja sairauden pahenemisvaihetta elävät potilaat.
Esimerkiksi sepelvaltimotauti todetaan usein sydäninfarktin yhteydessä sairaalassa. Varjoainekuvauksen yhteydessä tehdään pallolaajennus ja potilas pääsee muutamassa päivässä kotiin lääkkeiden kera. Seurantakäynnille pitäisi hakeutua itse terveyskeskukseen, automaattista kutsua ei kotiin lähetetä.
Koska pallolaajennuksen jälkeen monet ovat sairauden suhteen oireettomia, lääkitys ja muukin sairauden hoito saattaa unohtua. Seuraukset voivat olla hengenvaarallisia.
Hoitopolku ikään kuin katkeaa.
Yhtenä ratkaisuna on luotu digitaalisia palveluita. Puhutaan digitaalisista hoitopoluista. Sitä kautta lähetetään muistutusviestejä kontrollikokeista yms., ja monella alueella potilaalla on mahdollisuus lähettää viestejä sydänhoitajalle. Digitaalisia hoitopolkuja on tällä hetkellä vain muutamalla alueella, ja niiden toimivuus ja kestokin vaihtelevat neljästä viikosta vuosiin. Osa potilaista pitää tästä toimintamallista, mutta eihän se kaikille sovi. Muitakin mahdollisuuksia pitäisi siis olla.
Lisäksi jokaiselle sepelvaltimotautiin sairastuneelle pitäisi tarjota mahdollisuus osallistua sydänvalmennukseen, jossa saa tukea sairauden kanssa elämiseen. Sydänliitto on tehnyt jo yli 20 vuotta sitten Tulppa-kuntoutuksen, jota toteutetaan terveyskeskuksissa. Koronapandemia keskeytti kaikki Tulppa-ryhmät, mutta nyt vähitellen niitä on jälleen alettu järjestää, tosin tässäkin on suuria alueellisia eroja.
Sydänliitto on tehnyt Tulppa-kuntoutuksesta myös verkkovalmennuksen, jota toteutetaan tällä hetkellä Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Tässä mallissa potilas saa materiaalia kattavasti sairaudesta ja sen hoidosta, mutta sen lisäksi järjestetään sydänhoitajan johdolla ryhmätapaamisia, joissa potilas saa arvokasta vertaistukea. Tulppa-verkkovalmennuksenkin toteuttaa paikallinen terveydenhuolto. Sydänliitto on tarjonnut palvelua aktiivisesti kaikille alueille Suomessa, mutta käyttöönotto on ollut hidasta.
Vertaistukea on tarjolla myös paikallisesti, neuvon olemaan yhteydessä oman alueen sydänpiirin toimistoon. Sitä kautta voi saada myös neuvoja paikallisesta tilanteesta sairauden seurantaa koskien. Lisäksi sydänpiirit järjestävät kursseja, joilla voi hakea vaikka ei kuuluisi sydänyhdistykseen.
12/12/2023