Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Maukasta lapsille ja aikuisille

Keittiömestari Jari Isokangas suhtautuu ruokaan intohimoisesti. Hänelle ravintola Fig on unelmien täyttymys. Lokakuisena aamuna korkea verenpaine kuitenkin muistutti olemassaolostaan.

10.4.2018
·
Tiina Eloranta
·
Jääkaapin ovessa laput kertovat tarkan erittelyn ruoka- ja maistelumenyystä, Jari Isokangas kertoo.

Se päivä jäi 7-vuotiaan pojan mieleen.

Jari Isokangas sai keittiömestari Jaakko ”Kokki” Kolmoselta keittokirjan. Omistuskirjoituksessa lukee: Jarille, auta isää ruoanlaitossa T. Jaakko Kolmonen.

Jaakko Kolmosen ja Veijo Vanamon kirja Maukasta lapsille julkaistiin vuonna 1975. Tuohon aikaan Jarin isäpuoli koulutti lihakauppamestareita ja teki yhteistyötä Jaakon kanssa. Tuolloin Jari ja Jaakko tapasivat ensimmäisen kerran.

Jarin isäpuoli oli lihamestari. Hän osasi käsitellä lihaa ja tunsi muutenkin kokkauksen saloja. Hän opetti Jaria jo pikkupoikana tekemään ruokaa. Ja Jari teki.
– Tein jo kymmenvuotiaana perheelle evästä.

Yläasteella Jari sai työelämän tutustumisviikoksi harjoittelupaikan ravintolan keittiöön. Keittiömestari pisti pojan heti hellan ääreen. Työpäivän jälkeen Jari oli todella väsynyt, mutta into ruoanlaittoon säilyi.
– Sillä tiellä olen, Jari toteaa, ja hymy leviää silmiin asti.

Jarille oli selvää, että hän hakeutuu ammattikouluun keittäjälinjalle. Pari vuotta myöhemmin hän valmistui Rovaniemellä ravintolakokiksi.

Armeija-aika ja  läskisoosin kokkaaminen kesäisenä aamuyönä Kumputunturin kupeessa Kittilässä painui Jarin mieleen. Jari sai laittaa ruokaa myös presidentti Mauno Koivistolle tämän virkakaudella – ja jatkossa kaikille presidenteille heidän virassaoloaikanaan.

Yksi ruokamuisto kuitenkin ylittää muut.
– Oma häämenu on kyllä yksi parhaista ruokaan liittyvistä muistoista, Jari pohtii.

Haave omasta ravintolasta

Jari ja hänen vaimonsa Niina haaveilivat omasta ravintolasta. He etsivät pitkään ravintolalle paikkaa Helsingistä. Yksi löytyi, mutta se jäi kuukausien neuvottelujen jälkeen. Lopulta pariskunta sai vinkin Kalevalankadun tiloista.

Tuskin monikaan muistaa, että 50-luvulla Kalevalankatu 17:ssa sijaitsi Helsingin ensimmäinen kasvisravintola. Talousneuvos Juho Vainio perusti omistamaansa taloon ravintolan, mutta se toimi vain muutaman vuoden.
– Ehkä aika ei vielä tuolloin ollut kypsä kasvisravintolalle, Jari tuumii.

ruoka-annos

Viimeinen lounasruokailija on saanut annoksensa. Keittiön ovella on hetki aikaa jutella.

Ruokasalin monta metriä leveä kaari-ikkuna kerää ihastusta. Ikkunalaudalla komeilee enkelinsiipi, jonka valkopilkulliset lehdet nauttivat valosta. Kun ikkunasta katsoo vinosti alaspäin, näkyy Kalevalankadun liikenne. Taustamusiikki rauhoittaa kadun äänet.

Syksyllä 2016 tila näytti täysin erilaiselta. Jari ja Niina remontoivat paikat täysin kuudessa viikossa.
– Oli kiire saada ravintolatoiminta pyörimään, Jari muistelee ympäripyöreitä työpäiviä.

Jari tiesi entuudestaan, että verenpaineet ”huitelivat parissa sadassa”. – Olin pari kertaa saanut paineet kuriin kunnollisella laihduttamisella.

On lokakuinen aamu. Jarin päätä särkee. Niina käyttää Juuso-koiran lenkillä. Päänsärky yltyy mutta töihin pitää lähteä. Jari noukkii Niinan kyytiin bussipysäkiltä ja pyytää vaimoaan ajamaan, koska olo pahenee. Vaimo ajaa suoraan terveyskeskukseen. Matkalla Jari menee tajuttomaksi.
– Onneksi Niina jatkoi ajamista, eikä yrittänyt herätellä minua, Jari kiittelee vaimonsa toimintaa.

Sipoolaisen terveyskeskuksen pihalla Jari siirrettään suoraan ambulanssiin.

Töölössä vierähti kaksi ja puoli viikkoa.

Kun Jari toipuu hiljalleen leikkauksesta, Niina hoitaa ravintolaa. Niinalle kasautuu sellaisia töitä, joita hän ei ollut aikaisemmin tehnyt.
– Oltiin vasta vuosi pyöritetty ravintolaa. Niinalle tuli paljon uusia asioita, koska minä olin hoitanut esimerkiksi tavaroiden ostot ja tilaukset, Jari kertoo. – Täytyy tietää mistä ostaa ja miten paljon.

Lääkäri määräsi Jarin loppuvuodeksi sairauslomalle. Syy tajuttomuudelle selvisi: synnynnäinen verisuonen pullistuma päässä, jolle korkea verenpaine oli liikaa.
– Kaiken lisäksi sain aivoinfarktin, Jari kertoo ja muistelee tapahtumien kulkua.

Ruokaa maku edellä – terveellisyyttä unohtamatta

Ravintolasali jää hämyyn, mutta keittiö kylpee valossa.

Yllättäen viiden hengen seurue saapuu viettämään syntymäpäiviä. Keittiöpäällikkö asettelee lautasille ”ruokahalunherättäjiä”. Ensin hän sipaisee lautaselle yrttipestoa, asettelee peston päälle häränhäntäpyörykät ja lopuksi pursauttaa pyörykän päälle viikunasiirappitilkan.

Ravintolan tervehdykset ruokavieraille

Ravintolan tervehdykset ruokavieraille ovat valmiit tarjoiltaviksi.

Ravintola Figin nimen takaa paljastuu rakkaus ruokaan. Jari tarjosi ensitreffeillä Niinalle paistettua viikunaa ja mascarponevaahtoa. Niina ihastui annokseen.
– Kun yhdessä mietittiin tulevalle ravintolalle nimeä, muistettiin viikunat. Ostin pari viikunaa ja halkaisin ne. Katselin viikunan rakennetta ja aloin suunnitella ravintolalle logoa, Jari kertoo.

Pariskunta päätti, että viikuna saa olla englanninkielisessä asussaan eli fig.
– Joku vielä huomasi, että fig-sanasta löytyy Suomi päätteessä fi ja g:ssä gastronomia.

Jarin mielestä ruoanlaitossa korostuu raaka-aineiden merkitys.
– Tosiasia on, että huonoista raaka-aineista ei saa hyvää ruokaa. Arvostan ruokaa, joka on mahdollista tehdä selkeästi. Siinä suhteessa olen niin sanottu vanhan liiton ruoantekijä.

Torstain lounaslistalta vieras löytää kantarellitäytteisiä kreppejä. Tällä kertaa kantarellit tulevat sienenvälittäjältä, mutta ravintoloitsijat sienestävät myös itse. Myös naapurin emäntä kerää heille sieniä.

Aamuisin ravintolassa tuoksuu vastapaistettu leipä. Tänään leivät leipoi Jari. Lisäksi hän on tehnyt lihatyöt, keittänyt kastikkeet ja tilannut tavarat. Yön yli vesihauteessa on valmistunut osso buccoa – ruokaa seuraavalle päivälle.

Tavoitteena enemmän vapaa-aikaa

Sairastuminen on opettanut hidastamaan.

Verenpaineet pysyvät aisoissa lääkityksellä. Myös ruokavaliolla on Jarille merkitystä.
– Syön terveellisesti. Käytän rypsi- ja oliiviöljyä mutta myös voita, jos ruoan maku sitä vaatii.

Työpäiville kertyy pituutta, sillä Kalevalankadulle Isokankaat ajelevat aamulla yhdeksään mennessä. Perjantaisin ja lauantaisin ilta saattaa venyä yhteentoista. Vapaapäivää henkilökunta viettää sunnuntaisin. Välillä Jari ja Niina pitävät vapaapäivän myös viikolla. He lenkkeilevät koiran kanssa, ja kesällä molemmat moottoripyöräilevät.

Kesäksi on suunnitteilla pitkiä viikonloppuja Eurooppaan.
– Jos pääsisi reissuun niin, että pakataan pyörät rekkaan ja lennetään itse perässä. Pidämme Euroopasta, siksi ravintolakin on eurooppalainen, Jari kertoo.

Jaakko Kolmosen ajoista ruoanlaitto on muuttunut. Alaa Jari pitää edelleen mielenkiintoisena.
– En osaa ajatella itseäni paistamassa lehtipihviä.

Ja uteliaalle tiedoksi, Jarin ensimmäinen keittokirja on yhä tallessa, kirjahyllyssä.

Lue seuraavaksi