Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Mielipaikassa olo paranee

Sohvannurkka, kannonnokka… Omassa mielipaikassa stressi hellittää ja murheet unohtuvat.

9.3.2017
·
Iita Kettunen, Marja Seppälä
·
Jokin luontopaikka on useimpien suomalaisten mielipaikka

Meillä kaikilla on omat keinomme käsitellä voimakkaita, epämiellyttäviä tunnetiloja, kuten pettymystä, stressiä, suuttumusta tai loukkaantumisen tunnetta. Psykologian kielellä ihminen yrittää säädellä minäkokemustaan, kun hän pyrkii rauhoittumaan tunnekuohustaan.

Jotkut käyttävät rauhoittumiskeinoina mielikuvaharjoitteita tai rentoutusharjoituksia, jotkut hölkkäämistä tai saunomista, ja jotkut purkavat pahaa oloaan puhumalla ystävilleen.

Tampereen yliopiston psykologian laitoksen professorin Kalevi Korpelan mukaan ihminen voi tasoitella voimakasta tunnetilaansa myös vetäytymällä omaan mielipaikkaansa. Se voi olla yhtä lailla kotisohvan nurkka kuin lempikahvila tai kannonnokka.

Kun Korpela tutki, millaisia mielipaikkoja ihmisillä on, 60 prosenttia aikuisista mainitsi jonkin luontopaikan ja 40 prosenttia oman kodin tai jonkin urbaanin paikan kuten kahvilan, kampaamon tai kirjaston. Nuorilla ja lapsilla mielipaikat ovat enemmän sosiaalisen seuran paikkoja, kuten urheilutreenit tai kauppakeskukset, mutta heistäkin viidennes nimeää luonnon mielipaikakseen.

− Aikuisilla mielipaikkakokemuksiin liittyy enemmän oman psyykkisen tasapainon säätely, sillä yleisesti olon kerrottiin paranevan mielipaikassa, Korpela lisää.

Rentoutuminen lisää keskittymiskykyä

Kun noin tuhannelta tutkimukseen osallistuneelta kysyttiin, missä määrin he rentoutuvat ja rauhoittuvat mielipaikassaan, kävi ilmi, että luonnossa koettiin ajatusten selkiytymistä, rauhoittumista ja muuta elpymistä paljon enemmän kuin vaikkapa puisto- tai kaupunkikohteissa, joita myös mainittiin mielipaikoiksi.

Korpelan mukaan luontopaikan suosituimmuus mielipaikkana heijastelee tuloksia, joita on saatu tutkittaessa yleensä elvyttäviä ympäristöjä: viher-, luonto- ja myös vesiympäristöillä on todettu olevan ihmiseen positiivisia vaikutuksia, ja niillä on mitattu samanlaisia psyykkisen säätelyn ja hyvinvoinnin vaikutuksia kuin mielipaikoilla.

Ensimmäiset tutkimukset luonnon terveyttä ja hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta tehtiin jo 1980-luvun alkupuolella. Vielä ei kuitenkaan tiedetä tarkkaan, miten mielipaikka- tai luontokokemus vaikuttaa meihin: koemmeko ensin mielihyvää, minkä seurauksena sydämen syke rauhoittuu, vai toisinpäin. Vaikutus on kuitenkin hyvin nopea.

− Meidän tunne-elämyksemme virittyvät eri tavalla jopa 200 millisekunnissa riippuen siitä, näemmekö kaupunki- vai luontoympäristön, Korpela huomauttaa.

Kehon vireystilan eron huomaa jo ensimmäisen minuutin aikana, mikä johtuu osittain siitä, että kehon stressinsäätelyjärjestelmä on hyvin nopea.

Rentoutuessa reagoi ensin sydämen syke, ja sitten alkavat muutokset mielialassa.

− Muutokset keskittymiskyvyssä tapahtuvat sen jälkeen, kun keho rentoutuu ja on hyvä olla. Silloin havaintokenttä on laajempi ja on helpompi keskittyä.

Luontokuvat ja -videot rauhoittavat

Eräässä sydämen toimintaa mittaavassa tutkimuksessa koehenkilöille näytettiin kymmenen minuutin ajan järkyttävää onnettomuutta kuvaava video. Tämän stressitasoa nostavan kokemuksen jälkeen yksi koeryhmä katsoi kymmenen minuuttia luontovideota, toinen ostoskeskuksessa kuvattua videota ja kolmas vilkkaasti liikennöidyllä kadulla tehtyä videota. Samalla mitattiin lihasjännitystä ja sydämen sykettä. Todettiin, että luontovideota katselleilla jo 4-7 minuutissa sydämen syke rauhoittui ja lihasjännitys väheni paljon enemmän kuin vertailuryhmillä.

Saadakseen saman kokemuksen ei siis tarvitse välttämättä lähteä ulos luontoon, vaan stressitason lyhyeen katkaisuun riittää, jos katselee miellyttäviä maisemia esittäviä luonto-ohjelmia. Ja jo pelkästään ikkunanäkymillä voi olla lyhytaikaista, elvyttävää vaikutusta.

Jos elpymiskokemusta halutaan vahvistaa pidempiaikaisesti, olisi Korpelan mukaan luonnossa nimenomaan liikuttava ja viivyttävä 15 minuutista kahteen tuntiin. Mitä pidempään ja useammin liikkuu, sitä vahvempia elpymiskokemukset ovat, mutta vain korkeintaan 4-6 kertaa viikossa.

− Jos luonnossa liikkuu joka päivä, voi elpymiskokemuksen vahvuus jopa laskea. Se saattaa johtua tottumisilmiöstä.

Tutkimusten mukaan luontopaikan pitkäaikaisvaikutus hyvinvointiin on todennäköisempää, jos luonnossa liikkuu vaikka vain kävelemällä rauhallisesti, kuin jos sitä vain katselee ikkunasta.

Eräässä tutkimuksessa verrattiin liikuntaa sisätiloissa urheilukentällä ja luonnossa liikkumiseen. Kävi ilmi, että liikunnan hyvinvointivaikutus on vahvempaa ulkona luonnossa kuin esimerkiksi rakennetussa ympäristössä tai kuntosalilla.

− Jos pystyy kuntosalilla juoksemaan juoksumatolla ja katselemaan näytöltä luontoa, voisi sekin lisätä hyvinvointivaikutusta, Korpela tuumii.

Nyt Korpelalla on yhteistyössä Tampereen yliopiston työ- ja organisaatiopsykologien kanssa loppusuoralla tutkimus, jossa yhdentoista eri työpaikan työntekijät viettivät kahden viikon ajan 15 minuutin lounastaukonsa eri tavoin: yksi ryhmä teki työpaikalla rentoutusharjoituksen, toinen ryhmä kävelylenkin puistossa ja kolmas vietti lounastaukonsa normaaliin tapaan. Osallistujilta mitattiin verenpaineet neljästi päivässä, otettiin stressihormoninäytteet ja kyseltiin tuntemuksia päivän mittaan.

− Oli mielenkiintoista, että puistokävelijöillä näkyi kävelyn jälkeen keskimäärin hieman muita ryhmiä voimakkaampi verenpaineen lasku iltapäivällä. Kävely myös tuotti mielihyvää, paransi keskittymiskykyä ja vähensi iltapäivän väsymystä.

Rentoutumisharjoitus puolestaan auttoi irrottautumaan työasioista, paransi keskittymiskykyä ja vähensi väsymystä ja stressiä työpäivän päättyessä. Rentoutumisen ja puistokävelyn vaikutukset syntyvät siis hieman eri reittejä.

− Tämä tutkimus osoitti, että 15 minuutin ulkoilu keskellä työpäivää lisää työssä jaksamista ja hyvinvointia.

Lue seuraavaksi