Reijo Laatikainen puhuu tutkitun ravitsemustiedon puolesta

Jo nuoruudessa Reijo Laatikainen kiinnostui syömisen ja terveyden yhteydestä. Omakohtaiset positiiviset kokemukset saivat nuoren miehen hakeutumaan ravitsemustieteen opintojen pariin kotikulmilla Kuopiossa.

– Urheilussa ja bodatessa huomasi, että ruolla voi vaikuttaa aika moneen seikkaan, muun muassa lihaskasvuun.

Työ vei Laatikaisen mukaan lääketeollisuuteen, mutta yt:t katkaisivat työuran. Yrittäjyyttä hän oli jo pitkään suunnitellut ja muuttunut työtilanne antoi yrittäjyyteen lopullisen sysäyksen.

Blogikirjoittaminen toimi aluksi laillistetulle ravitsemusterapeutille itsensä kehittämisen välineenä.

– Sisäistän asiat paremmin, kun kirjoitan ja altistun kommenteille. Kommenttien takia tarkistan asioita. Siinä opin koko ajan lisää.

Ravitsemustutkimuksia tehdään kovaa vauhtia ympäri maailman. Samalla nousee esiin uusia yhteyksiä ravitsemuksen ja terveyden välillä. Ala kiehtoo Laatikaista, koska koko ajan tulee jotain uutta. Ravitsemus innostaa.

Ravitsemusterapeutti tapaa työssään myös potilaita, joten hän pääsee soveltamaan tietojaan myös käytännössä. Potilailta saatu palaute lämmittää mieltä. Bloggaaminen taas tuo vaihtelua ja monipuolisuutta potilastyöhön, vaikka se viekin paljon aikaa ja vaatii paneutumista.

– Pronutritionist-blogissani on noin 600 kirjoitusta ja yhteen kirjoitukseen menee aikaa 8–12 tuntia, joskus jopa pari viikkoa.

Oikaisuja pötypuheisiin

Laatikainen keskittyy kirjoituksissaan pääasiassa vatsan hyvinvointiin, tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä syöpiin. Viime aikoina hän on kiinnostunut myös mielialan ja muistin merkityksestä ihmisen hyvinvointiin. Vastaanotollaan hän törmää lukuisiin uskomuksiin ja kysymyksiin. Näihin yleisimpiin myytteihin hän vastaa bloginsa lisäksi viime syksynä ilmestyneessä Pötyä pöydässä -kirjassa.

– Poimin kirjaan esimerkkejä laajalle levinneistä väärinkäsityksistä ravitsemuksen saralla ja vastaan niihin tutkimustiedon näkökulmasta. Yllättävän suuri osa pötyväittämistä on ravintoarvoihin liittyviä, jotka kaikkien olisi helppo tarkastaa esimerkiksi fineli.fi-sivuilta.

Laatikaisen mielestä harhaluuloista osa on suorastaan tarkoituksellista valhetta ja huijausta, jonka taustalta löytyy halu myydä omia tuotteita tai palveluita. Mukaan mahtuu hyvän tahtoisia väärinkäsityksiä, joilla kukaan ei tarkoita pahaa tai halua saavuttaa mitään välitöntä hyötyä itselleen. Laatikainen mainitsee taustavaikuttimena myös tietämättömyyden, joka johtuu siitä, että väittäjä on kuvitellut omista tiedoistaan liikaa, eikä ole etsinyt parempaa tietoa.

Ihmisten hyväuskoisuus saa asiantuntijan mietteliääksi. Viestien virrasta erottuvat yleensä jyrkät mielipiteet ja erilaiset väittämät ja tarinat. Ravitsemussuosituksia koskevan kritiikin hän nostaa yhdeksi pahimmista.

– Se johtaa osittain siihen, että ihmiset eivät noudata suosituksia siinä määrin kuin olisi terveydelle hyväksi.

Erityisesti Laatikaista harmittaa margariinia, kookosöljyä, viljatuotteita ja superruokia koskevat uskomukset.

– Medialla on myös sormensa pelissä. Otsikoihin nousee kaikki, mikä on erikoista ja haastaa kaiken siihen mennessä kertyneen tutkimustiedon. Suosituksia tukevia tutkimustuloksia puolestaan ei useinkaan uutisoida.

Laatikainen uskoo, että Iukijat rakentavat mielikuvaa otsikoiden perusteella. – Aika moni jättää lukemisen otsikkotasolle, hän harmittelee.

Laatikainen haluaa varoittaa myös muun muassa hairahtaneista lääkäreistä.

– Lääkäri kirjoittajana ei yksistään takaa tiedon oikeellisuutta. Suomalaisilla on vähän liian suuri usko lääkärien ravitsemustietämykseen. Jopa kardiologi voi levittää ilman tutkimuspohjaa olevaa väärää tietoa.

– Jos väite tuntuu liian hyvältä tai pahalta ollakseen totta, todennäköisesti se ei pidä paikkansa, Laatikainen jatkaa. – Harhaluuloja nousee helposti esimerkiksi koe-eläintutkimusten perusteella.

Laatikaisen mielestä luotettavassa uutisessa pitää olla viittaus tutkimukseen, mieluiten tutkimuskoosteeseen, ja kenties kommentti suomalaisilta ravitsemuksen asiantuntijoilta. Pelkkä viittaus ulkomaiseen aikakausilehteen ei riitä, koska se saattaa olla käännetty ilman, että taustoja on tarkistettu sen enempää.

– Nettikirjoitukset ovat myös virheväittämien aarreaitta, Laatikainen muistuttaa. – Jos kirjoituksen kieli on solvaavaa, trumpmaista, tai tekstissä ei ole minkäänlaista keskusteluhakuisuutta, silloin ei todennäköisesti olla ihan oikealla asialla.

Bloggaaminen opettaa ja palkitsee

Ravitsemusterapeutti seuraa somessa alan tutkijoita ja kirjoittajia. Näin hän pysyy kärryillä siitä, mitä tutkimusmaailmassa tapahtuu. Twitter-keskustelut alalla toimivien kanssa auttavat löytämään oikeaa tietoa ja tulkitsemaan tutkimustuloksia. Bloggaaminen on tuonut mukanaan myös palautetta, joka kannustaa etsimään lisää tietoa ja oppimaan uutta.

– Toisaalta jalat eivät irtoa maasta, Laatikainen myöntää. – Kriitikoilta tulee myös uusia näkökulmia ja tärkeitä seikkoja.

Mutta haukuilta ei Laatikainenkaan ole välttynyt.

– On se raskasta välillä. Mutta lääketeollisuudessa työskennellessä jo opin, että antaa kommenttien mennä ohi korvien.

Kollegoiden antama palaute nousee ensiarvoisen tärkeäksi. Erityisesti Laatikaisen mieltä lämmittää Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen vuonna 2016 myöntämä Vuoden ravitsemusteko, joka korostaa Laatikaisen rohkeaa ja aktiivista otetta ravitsemusviestinnässä niin perinteisen kuin sosiaalisen median ravitsemuskeskusteluissa.

– Jaksamistani pitää yllä se, että koen työlläni olevan jotain isompaa merkitystä. Toivon, että pystyn blogini kautta antamaan työkaluja terveydenhuollon toimijoille siten, että he pystyvät vastaamaan asiakkaiden esittämiin kysymyksiin.

Blogi ei jää pelkästään terveyden alan toimijoiden hyödyntämäksi. Myös toimittajat poimivat blogista päivän polttavia seikkoja ravitsemuksesta, jotka tavoittavat toimittajien kirjoittamissa jutussa suuremman yleisön. Blogin myötä Laatikainen saa myös luennoitsijapyyntöjä eri tilaisuuksiin ja mahdollisuuksia kirjoittaa eri medioissa.

Laatikainen on huomannut, että yrittäjälle blogi toimii ylivoimaisesti parhaana PR-keinona. Myös yhteistyö muiden bloggaajien kanssa kannustaa ja kehittää. Sopimus uudesta kirjasta saa jatkamaan haastavaa mutta palkitsevaa työtä.

Älä usko kaikkea, mitä ravinnosta sanotaan

”Voi on luonnon terveysruokaa ja siinä on paljon tärkeitä ravintoaineita”

Voita on markkinoitu muun muassa sosiaalisessa mediassa luonnollisena, HDL-kolesterolia nostavana ja esimerkiksi A-vitamiinin lähteenä. Laatikainen toteaa kirjassaan, että voin ravintosisältö ei erityisemmin edistä terveyttä. A-vitamiinia ei ole enempää kuin margariineissa eikä elimistölle välttämättömiä rasvahappojakaan ole kuin mikroskooppisia määriä. Voi myös nostaa haitallista LDL-kolesterolia verrattuna margariineihin ja juokseviin kasviöljyihin. Voin ja muiden kovaa eli tyydyttynyttä rasvaa sisältävien elintarvikkeiden vaihtaminen pehmeisiin rasvoihin eli kasviöljyihin, margariiniin, pähkinöihin ja siemeniin edistäisi sydänterveyttä.

Esimerkki on Pötyä pöydässä -kirjan väitteestä ja lyhennetty vastaus.

Reijo Laatikainen, 51
Koulutus: laillistettu ravitsemusterapeutti, THM, FT, MBA
Väitöskirjan aihe: Viljat ja ärtyvän suolen oireyhtymä
Kirjoittaa Pronutritionist-blogia