Hyppää sisältöön
Etusivu / Terveys & Hyvinvointi / Sydämen jouluun ei kuulu stressi

Sydämen jouluun ei kuulu stressi

Joulu herättää toiveita ja tunteita. Sydämen joulun voit saada luomalla siihen oman onnellisen saarekkeesi.

Terhi Friman, Ulla-Maija Hänninen
Julkaistu 8.12.2015
Päivitetty 3.9.2018

Joulu on keskitalven juhla, jonka toivotaan olevan kuin suoraan elokuvista. Lunta leijuu kauniisti, koti on suloinen ja siisti juhla-asussaan, herkut tuoksuvat, lahjat on paketoitu somasti ja kaikki ovat paikalla ja kaikilla on hyvä tahto. Realiteetti on usein ihan toista: on vaikea vastata kaikkien toiveisiin ja miellyttää jokaista. Lisäksi kiireinen elämänmeno saa aikaan sen, että monen sydän pakahtuu joulun alla stressistä.

Psykologi Lea Polso tietää jouluun liittyvät odotukset. Hän sanoo, että vaikka joulu olisikin tasapainoilua eri-ikäisten ja erilaisten sukulaisten ja ystävien toiveiden toteuttamisessa, jokainen voi luoda jouluun omia hyviä hetkiään. Joulun kliseistä voi luopua: yksin vietetty joulu voi olla hyvä, samoin joulu matkoilla. Usein kiillotamme joulusta kuvan, joka ei ole meidän omamme.

Hänelle joulun oma onni löytyy illalla, kun voi lukea kaikessa rauhassa lahjaksi saatuja kirjoja ja kuunnella samalla jouluista musiikkia. Ei ole sukujoulussakaan keneltäkään pois, jos esimerkiksi perheenäiti haluaa mennä yksin avantosaunaan taikka jouluillan hartauteen.

Joulu on täynnä tunnetta ja muistoja hyvistä tai huonoista jouluista. Juuri siksi moni haluaa luoda unelmien joulun – ja väsyttää itsensä. Tai juuri tämän takia ei uskalleta ottaa puheeksi omien vanhempien kanssa sitä, että nyt halutaan viettää leppoisa joulu oman perheen tai puolison kanssa. Tai sitä, että toivoisi isovanhempien tulevan kerrankin oman perheen jouluun eikä aina sisaren perheeseen.

Marttyyrius ei kaunista

Joulumarttyyriksi ei kannata heittäytyä. On turhaa pedata itselleen pettymysten juhlaa: kaikkia ei voi miellyttää eivätkä kaikki toimi omien toiveiden mukaisesti aattoillan ruokapöydässäkään. Teinit eivät ehkä halua pitkää jouluruokailua ja eno vetää tapansa mukaan lärvit.

Joulusta voisi puhua muiden kanssa hyvissä ajoin, jolloin tunteet eivät vielä ole pinnassa. On hyvä varautua siihen, että ehkäpä tuottaa pettymyksen muille. Käänne voi olla myös vapauttava.

– Kannattaa miettiä, millaisen hyvän joulun voin viettää tällaisena ihmisenä, joka olen juuri nyt.

Poimi menneestä paras

Polso kehottaa muistelemaan menneitä jouluja. Mikä niissä oli hyvää, mikä huonoa? Menneistä voi ottaa opikseen ja säilyttää sen, joka oli onnekasta. Vanhoista tavoista voi päästää irti, jos ne eivät toimi. Voi myös miettiä, onko mahdollista myös joustaa esimerkiksi vanhojen vanhempiensa takia – ja silloinkin pohtia, mikä on se oma hyvän joulun saareke.

Jos suku asuu kaukana, kannattaa miettiä uusia tapoja osallistaa isovanhempia lasten jouluriemuun. Skypen ja valokuvien kautta mummot ja ukit voivat nähdä, kuinka pienet avaavat pakettejaan.

Joulu tulee joka tapauksessa. Polso muistuttaa Marttojen jouluohjeesta: kaapit kannattaa jynssätä vain, jos aikoo istua joulun kaapissa. Muussa tapauksessa siivoukset voi jättää vaikkapa tammikuulle. Jouluna ei tarvita kaikkia mahdollisia ruokia ja herkkuja. Karsiminen voi olla vapauttavaa.

– Mikä joulussa on tärkeää? Joulun voi viettää mukavasti myös niin, että ottaa huomioon sopivasti jokaiselta joulunviettäjältä jotakin.

”Matkustimme monena vuonna ensin jouluksi toisen vanhemmille ja sitten uudeksivuodeksi toisen lapsuudenkotiin. Niihin pyhiin mahtui paljon hyvää mutta ne olivat myös väsyttäviä, koska jouduimme ajamaan pitkät matkat, pakkaamaan ja purkamaan autoa, miettimään pyhiä etukäteen.

Kun ostimme isomman asunnon, ilmoitimme sukulaisille, että vietämme joulun kotona ja meille sopii tulla. Siitä lähtien mummot, ukit ja nyt kotoa muuttaneet lapset seuralaisineen ovat ilmaantuneet ruokineen meille. Väkeä on paljon ja pöytään katetaan eriparilautaset.”

Leena, 52

”Olen viettänyt monenlaisia jouluja, stressaavia ja leppoisia. Viime vuosina olen viettänyt joulut ystäväporukassa mökillä ja se on ollut mukavan leppoisaa.”

Karita, 48

”Vietin yhden joulun teini-ikäisten lasteni kanssa. Olin ensiksi pahoillani siitä, että kukaan sukulainen ei halunnut olla joulua meidän kanssamme. Päätin, että vietämme ihan omanlaisen joulun. Jokainen sai esittää oman ruokatoiveensa ja se myös toteutettiin. Aattoiltana menimme pulkkamäkeen ja pidimme hauskaa. Illalla teinit vetäytyivät tietokoneille ja minä luin kirjaa. Se oli hyvä joulu.”

Minna, 50

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi