Ammenna itsellesi armollisuutta

Krista Kohtakangas, 33, sanoo, että huonoina päivinä ei kannata vetäytyä omaan kuoreen, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. On hyvä kurkottaa toista ihmistä kohti ja pyytää apua. Olemme kaikki epätäydellisiä ja tarvitsemme toisiamme.

Kohtakangas tutki Lapin yliopiston väitöstutkimuksessaan vuonna 2019 konkurssin tehneitä yrittäjiä ja heidän selviytymistään. Kohtakangas kuvailee konkurssia väitöstutkimuksessaan ravistelevaksi vastoinkäymiseksi.

Yrittäjien tarinoissa armollisuus näytteli isoa roolia. Kun ihminen on konkurssin jälkeen heikoilla, hän tarvitsee armollisuutta.

– Toinen ihminen voi tuoda sen armon, ihan vain olemalla läsnä tai kysymällä, millaista apua tämä tarvitsee.

Konkurssiin liittyy usein paljon surua. Surulle – ja kaikille muillekin tunteille – pitää antaa tilaa. Konkurssin jälkeen esimerkiksi tulevaisuudenhaaveet pitää surra pois. Itsestä pitää huolehtia huonoinakin päivinä syömällä kunnollista ruokaa ja nukkumalla riittävästi. Jos ei nuku, ajatukset kiertävät kehää.

Kun etäisyyttä tapahtuneeseen on riittävästi, sitä voi tarkastella uusista näkökulmista. Surun ollessa tuore, lähellä olevien ei kannata muistuttaa, että prosessista voi oppia paljon tai että näin maailma opettaa.

Sellaisten sanojen aika ei ole vielä silloin, kun kipu on iso.

Hyväksy, hyväksy, hyväksy

Mitä armollisuus on? Kohtakangas sanoo, että armollisuutta on hyväksyminen. On tärkeää hyväksyä esimerkiksi sairauden kohdatessa se, mitä ei voi itse muuttaa. Vastaan taistelu ei kannata vaan se kuluttaa voimia.

Armollisuus on tervettä itsensä rakastamista ja omien rajojen vetämistä.

Armollinen ihminen tekee myös kivoja asioita, sellaisia, jotka tuovat itselle hyvää mieltä.

Itsemyötätuntoa on tutkittu paljon ja tiedetään, että se auttaa esimerkiksi sairaudesta toipumisessa. Itselleen kannattaa opetella puhumaan ystävällisesti kuin ystävälle ja välttää vertailua toisiin.

Vertailu ei tee hyvää. Mieluummin voisi miettiä, mitä toisilta ihmisiltä voi oppia.

Kohtakangas sanoo, että me rakastamme omia ongelmiamme.

– Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että jos istuisimme ympyrässä ja saisimme heittää keskelle omat ongelmamme, ottaisimme ne pian takaisin, niin kiintyneitä olemme niihin.

Kaikille sattuu elämässä sekä hyvää että huonoa. Olemme usein taipuvaisia tekemään oletuksia. On helppo olettaa, että naapurilla on kaikki hyvin, paremmin kuin itsellä. Kohtakangas kehottaakin olemaan rohkea ja avaamaan omaa elämäänsä toisille. Antamalla saa itse. Hyvä kannattaa laittaa kiertämään. Usein toisia auttanut saa muilta itse apua, kun hän sitä tarvitsee.

Yrittäjien tarinoista hän oppi myös näkemään, että on tärkeää toimia eri rooleissa. Jos yksi rooli notkahtaa, on muita rooleja, joista ammentaa. Kun työ katoaa, voi saada hyvää mieltä roolissaan vaikkapa harrastusryhmän vetäjänä.

Jokainen haluaa olla tärkeä ja arvokas.

Uudistuminen on vaativaa

Krista Kohtakangas tekee tällä hetkellä etänä kehitystyötä, joissa lappilaisille työpaikoille luodaan perheystävällisiä käytäntöjä ja digitaalisen ajan työhyvinvointia. Oma työhuone kotona on tärkeä – myös siksi, että työpäivän päätyttyä oven voi vetää kiinni.

Korona-aikaan tehtiin valtava hyppy kohti uudenlaista etätyön maailmaa. Aikana ennen virusta, etätyötä ei pidetty monessakaan kunnassa mahdollisena. Korona pakotti muuttamaan käytäntöjä pikapikaa.

Lapissa on Kohtakankaan mielestä valtavat mahdollisuudet perheystävällisten etätyömallien kehittämiseen. Välimatkat ovat pitkät ja työvoimapula suuri. Perheystävällisen etätyökulttuurin luominen vaatii paljon ajatustyötä ja rohkeutta.

– On helppo jäädä kiinni omaan vanhaan tuttuun toimintamalliin. Uudistuminen on vaativaa.

Kohtakangas on iloinen siitä, että työelämässä aletaan hyväksyä myös tunteiden läsnäolo. Tunne on tienviitta, joka tuo tärkeää tietoa asioista. Tunteen äärelle on hyvä pysähtyä ja miettiä, mistä tunne tulee ja mitä se tuo mukanaan.

Painavin positiivinen tunne, jonka ihminen voi kokea, on kiitollisuus. Kiitollisuutta kannattaa harjoittaa. Kiitollisuutta on tutkittu valtavasti ja tiedetään, miten suuret vaikutukset sillä on kaikkeen. Kiitollisuus tuo mukanaan iloa ja perspektiiviä.

Ammenna armollisuutta

Krista Kohtakangas muutti perheineen Rovaniemeltä Ouluun muutama vuosi sitten. Hän lähti viikko muuton jälkeen mukaan uuden kotikaupungin Mothers in Business -toimintaan, johon hän oli ehtinyt tutustua Rovaniemellä esikoispojan synnyttyä.

Vapaaehtoistyö järjestössä on hänelle antoisa henkireikä. Hän on saanut järjestöstä hyviä ystäviä ja verkostoja, tietoa ja itseluottamusta. Kun äiti käy virkistymässä toisten äitien kanssa, se tuo hyvinvointia koko perheelle. Omaa aikaa kannattaa ottaa.

Pienten lasten vanhemmilla on nykyisin valtavat paineet. Hyvän vanhemmuuden tavoittelu on kovaa, ja oman epätäydellisyytensä joutuu kohtaamaan päivittäin. Kun jakaa vanhemmuuden iloja ja suruja toisten kanssa, ammentaa samalla armollisuutta itselleen.

– On ihanaa olla osa jotakin. Se on mukava lisä elämään, kertoo kahden pojan äiti.

Arjessa armollisuutta voi opetella yhdessä lasten kanssa. Voi esimerkiksi sanoittaa lapsille omia tunteita ja kokemuksia kertomalla, että äidillä on ollut tänään tosi aktiivinen työpäivä ja siksi hän toivoisi, että lapset leikkisivät rauhassa.

– Lapsille voi kertoa, että äitiä tai isää jännittää jokin asia. Silloin vanhempi tekee lapsille näkyviksi sen, että aikuisillakin on monia tunteita.

Huomaa hyvät puolet

Krista Kohtakangas on elänyt todeksi armollisuuden ja hyväksymisen tärkeyden omassa elämässään, vaikka hän ei vielä silloin näitä käsitteitä tuntenutkaan. Hän oli 18-vuotias ja matkalla Pori Jazziin ystävien kanssa, kun auto joutui vesiliirtoon. Selkäydinvamman seurauksena hän istuu pyörätuolissa.

– 15 vuoteen en ole kävellyt. En koe, että tämä olisi estänyt minulta mitään. Kaikki ei ole mahdollista mutta moni asia on. Minulla on ura, perhe ja koti. Olen niistä kiitollinen.

Nuorelle naiselle onnettomuus toi tietenkin myös epätoivon hetkiä. Positiivinen elämänasenne auttoi eikä murheellisia päiviä ollut montaa. Kun sellainen hetki osui kohdalle, hän soitti äidille. Äiti on aina ollut vankka tuki ja turva, ja suhteet omaan lapsuudenperheeseen ovat lämpimät.

Myös tulevaisuuteen suuntautumisesta oli apua:

– Aloin hyvin pian suunnitella abivuottani. Silloisen kotikylän asukkaat keräsivät rahaa ja ostivat minulle läppärin. Minua on kannateltu.

Kohtakangas muistaa erityisesti erään epätoivon hetken kuntoutuksesta Helsingistä. Kuntoutuminen ei sujunut aivan toiveiden mukaan ja koti-ikävä oli kova. Itkua ja itsesääliä riitti tunnin verran. Sitten hän havahtui ja päätti tehdä kaikkea sitä, mikä oli mahdollista tai ainakin katsella, kun muut tekivät.

– On parasta kiinnittää huomio hyvään. Elämä on ainutlaatuista.

Ihmisen on hyvä toimia eri rooleissa. Jos yksi rooli putoaa pois vaikkapa työttömyyden tai yrityksin konkurssin takia, jäljelle jää muita rooleja, joissa toimia, tutkija Krista Kohtakangas sanoo. Kuva Mikko Törmänen