Sydänliiton PPP-ryhmässä harjoitellaan pysyvästi kevyempää elämäntapaa

Ruovedellä kokoontuvan painonhallintaryhmän tapaaminen on jatkunut pian tunnin verran.

Paikalla on yhdeksän naista, yksi mies sekä ryhmässä vieraileva psykiatrinen sairaanhoitaja Jaana Heikkilä.

Puhe kuulostaa hyvinkin rehellistä. Joku osallistuja on kertonut juuri, että hänellä on jäänyt herkkuvaihde päälle juhlapyhien seurauksena.

Jaana Heikkilä kannustaa ryhmäläistä.

– Ei maratoonarikaan jätä urakkaansa kesken, jos hän kaatuu. Sitten vaan noustaan ylös ja jatketaan, päivän luennoitsija vertaa.

Pikavoitot eivät ole tärkeitä

Painonhallintaryhmään ei ole tultu pikavoittojen toivossa. Vaikka kaikilla osallistujilla on ylipainoa, kyse ei ole dieettiporukasta, vaan Sydänliiton ja Diabetesliiton kehittämään PPP-malliin perustuvasta ryhmätoiminnasta.

Ryhmä kokoontuu vuoden ajan.

Uudenlaisen elämäntavan opettelijoiden kanssa käsitellään niin syömistä, liikkumista kuin elintapamuutoksia pieni päätös päivässä -ajattelun näkökulmasta.

Tällä tapaamiskerralla keskitytään mielen, ajattelun ja asenteiden merkitykseen painonhallinnan välineinä.

Ryhmäläiset ovat punninneet itse itsensä terveyskeskukseen saavuttuaan.

Muiden edessä painolukemista ei tarvitse puhua – jollei joku koe siihen omalla kohdallaan tarvetta.

Porukka tapaa toisensa tänään viidettä kertaa.

Luennoitsija Jaana Heikkilä kiittelee osallistujia siitä, että nämä ovat pysyneet mukana kaksi kuukautta sitten alkaneella matkalla.

– Muutosta ei voi tapahtua, jos ei ole valmis muutokseen – ja te olitte valmiita muutokseen jo silloin pari kuukautta sitten, Heikkilä kehuu.

Heti perään Heikkilä muistuttaa, että ihmisellä on tarve aina myös hyötyä muutoksesta. Ryhmäläisiltä psykologinen sairaanhoitaja kysyy, kokevatko nämä hyötyneensä omasta muutoksestaan.

Vastaajista tyytyväisimmiltä kuulostavat henkilö, jonka vatsaoireet ovat lievittyneet sekä vastaaja, jolle kengännauhojen sitomisesta on tullut painonputoamisen ansiosta helpompaa.

Yksi ryhmäläisistä pohtii ääneen sitä, kuinka hän kokisi painonhallintaprojektin vielä palkitsevampana.

– Kun lopetin tupakoinnin, lapsenlapsenikin kehui, että tuoksutpa mummo hyvältä, puhuja vertaa.

Uskosta epäuskoon – ja toisinpäin

Uutta elämäntapaa hakiessa usko ja epäusko vuorottelevat usein.

– Epäuskon hetkillä kannattaa vaalia mielikuvaa siitä, miltä näytän, mitä harrastan tai mitä muuta palkitsevaa liitän tilanteeseen, jolloin olen jo saavuttanut tavoitteeni, Jaana Heikkilä neuvoo.

Hän suosittelee, että ryhmäläiset loisivat itselleen myös motivaatiota tukevia välitavoitteita.

– Mikään ei mene hukkaan, ei edes se, jos paino näyttää yhdellä viikolla kiloa enemmän kuin edellisellä viikolla. Elimistön hyvinvoinnin kannalta pienilläkin ravitsemusmuutoksilla on merkitystä, Heikkilä korostaa.

Aivan koska tahansa Heikkilä ei aloittaisi kevennysprosessia. Hän muistuttaa, että on tilanteita, jolloin mielen kapasiteetti voi olla ylikuormittunut jo entuudestaan.

– Silloin suosittelisin painonhallintaan liittyvää elämänmuutosta vain, jos henkilö haluaa lisätä stressiään ja maksimoida kurjuuden, Heikkilä sanoo hirtehisesti.

Kehun eikä kritiikin kautta

Pysyvän muutoksen tiellä motivaatio pitää kaivaa esiin todennäköisesti monta kertaa.

– Sen sijaan, että kokisi epäonnistuneensa, mieleen kannattaa palauttaa joku onnistumisen kokemus. Ajatella, että olen pystynyt jo siihen ja siihen – ja pystyn taas, Jaana Heikkilä kannustaa.

Hän tuo esiin myös Keventäjät.fi-sivuston psykologi Riikka Turkun näkemyksiä siitä, kuinka mielen voi ohjeistaa painonvartijan rooliin.

Kuuntelijaksi Heikkilä siirtyy siinä vaiheessa, kun ryhmän vakituinen vetäjä, fysioterapeutti Sirpa Kolu kysyy ryhmäläisiltä, kuinka heidän kahdenkeskiset tapaamisensa ravitsemusterapeutin kanssa ovat sujuneet.

Kaikki ryhmäläiset kokevat hyötyneensä siitä, että ravitsemusterapeutti analysoi heidän kolmen päivän aikana tekemänsä ruokapäiväkirjamerkinnät.

– Minulle hän sanoi, että minun ei tarvitsisi syödä niin paljon proteiinia kuin olen syönyt, yksi ryhmäläisistä kertoo.

Toiselle ongelma on edelleen karkinsyönti ja kolmas ryhmäläinen tunnustaa yksinkertaisesti syövänsä enemmän kuin kuluttaa.

– Siinä kohtaa suosittelen todella yksinkertaista konstia eli aiempaa pienempää lautasta, Sirpa Kolu vastaa.

Eri ryhmät, samat ongelmat

Sirpa Kolu ja Jaana Heikkilä ovat olleet tsemppaamassa PPP-ryhmiä usean vuoden ajan.

– Meillä oli edellisvuoden ryhmässä yksikin nainen, joka ihmetteli, että miten ihmeessä paino ei vaan tipu. Ravitsemusterapeutin vastaanotolla käytyään nainen tajusi juoneensa päivittäin yli viidensadan kalorin edestä terveysvaikutteista tuoremehua. Paljon vähempikin olisi riittänyt, Sirpa Kolu kertoo.

Tämän vuoden ryhmäläisten ikähaitari vaihtelee 1980-luvulla syntyneestä eläkeläisiin. Kaikki heistä ovat kokeilleet painonpudotusta aiemminkin.

– Yksi osallistuja tuli meidän projektiin, koska hän kertoi, että ei jaksa Jutta Gustafsbergin lanseeraamaa dieettiä maailman tappiin.

Sirpa Kolun mukaan erityisesti ryhmän iäkkäimmät osallistujat ovat kiinnostuneita painonpudotuksen terveysvaikutuksista.

– Ainakin minun polveni ja lonkkani ovat sanoneet, että painoa on liikaa, seitsemänkymppinen Sirpa Viitikko kertoo.

Vuodesta 2006 PPP-ryhmiä vetänyt Kolu on ollut huomaavinaan, että miehet noudattavat ehkä naisiakin kirjaimellisemmin ryhmässä saamiaan ravitsemussuosituksia.

– Ehkä miehillä on myös naisia harvemmin pulla tai suklaa paheena, Kolu virnistää.

Edellisvuoden ryhmäläisten Kolu kertoo pudottaneen keskimäärin kuusi kiloa.

– Minua ilahduttaa myös se, että olen saanut vuosien mittaan todistaa sen, kuinka osallistujien paino on lakannut sahaamasta.

Vertaisryhmä ymmärtää

Tämänhetkiseen ryhmään kuuluva Sirpa Viitikko on kiitollinen saamastaan vertaistuesta.

– Olen yksineläjä, ja on hienoa, että kontrollin ei tarvitse tulla vain sisältäni, Viitikko sanoo.

Ruoveden ryhmä on koottu siten, että osallistujat voivat kokea olevansa suurin piirtein samalla viivalla muiden ryhmäläisten kanssa.

Kukaan osallistujista ei sairasta diabetesta, mutta ylipainon takia kaikki kuuluvat kakkostyypin diabeteksen riskiryhmäläisiin.

Ryhmäläisistä moni kertoo haluavansa pudottaa kymmenen kiloa ja muutama enemmänkin.

Kun yksi osallistuja sanoo, että ”kaksikymmentä kiloa, pakko mikä pakko”, Jaana Heikkilä sanoo, että hän olisi ryhmäläiseen tyytyväinen, vaikka tämä keventyisi vain muutaman kilon.

PPP-ryhmän ulkopuolella kritiikki ei ole aina vain oman mielen sisältä kumpuavaa.

– Kauheinta on, kun jotkut vanhat ystävät ovat tulleet vastaan ja sanoneet painonnoususta, että herranjumala, Sirpa Viitikko sanoo.

Ravitsemusterapeutti Tuija Pusa: Lopeta laihduttaminen

Aivan kuten Ruoveden PPP-ryhmässä, Sydänliitossakaan ei innosteta keventäjiä ”pikavoittojen” perään.

– Jatkuvaa syömisen kyttäämistä tärkeämpää on saada mieli pyörimään muidenkin asioiden kuin syömisen ympärillä. Paino kyllä laskee, sivutuotteena, kun alkaa tehdä yksi kerrallaan terveellisempiä ruokavalintoja ja lisää askelia arkeen, ravitsemusterapeutti Tuija Pusa rohkaisee.

Keventämishaluisille Pusa sanoisi aivan ensimmäiseksi: lopeta laihduttaminen.

Lisäksi Pusa muistuttaisi, että muutos on mahdollinen ilman jatkuvaa nälkää, kaloreitten laskemista – tai ihmeruoka-aineita.

Itsetutkiskelu on sen sijaan välttämätöntä.

– Monesti huomaamme, että ruualla on voinut olla aivan muunlaisia merkityksiä kuin energiatankkaus. On syöty vaikkapa stressiin, väsymykseen tai hemmotteluun, Pusa luettelee.

Mieliruuat, juhlat ja herkuttelukin saavat kuulua myös keventäjän elämään – kunhan ne eivät ole päällimmäinen osa ruokavaliota.

– On tärkeä tiedostaa, mistä syömisistä kiloja aiemmin kerryttäneet kalorit ovat olleet peräisin. Sitten voi alkaa käymään mielessään vaihtokauppaa ja suosia kevyempiä vaihtoehtoja kuten kasviksia, marjoja ja hedelmiä, Pusa vinkkaa.

Valintoja tehdessään keventäjän kannattaa pallotella mielessään esimerkiksi kysymystä: mitä syötävää valitsisin, jos olisin jo tavoitepainossani, mutta en haluaisi, että painoni lähtee taas nousuun?

Joillekin startti ja omien syömätapojen tutkiskelu on helpompaa yhdessä asiantuntijan kanssa.

– Julkisen terveydenhuollon puolella työskentelee vajaat parituhatta PPP-koulutuksen saanutta terveydenhuollon ammattilaista, ja omasta terveyskeskuksesta kannattaa kysyä vastaanottoaikaa jollekin koulutuksen saaneelle henkilölle.

– Ravitsemusterapeutille pääsee varmaan helpoiten yksityisellä puolella. Terapeutin ensimmäinen vastaanottoaika kestää tunnin, ja tapaaminen on hinnaltaan edullisempi kuin esimerkiksi lääkärin vastaanotto, Tuija Pusa neuvoo.