Takaisin luontoon – elämyksiä kaikille aisteille
Luonto on kautta aikojen ollut suomalaisille tärkeä osa elämää. Se on tarjonnut elantoa, tukea ja turvaa. Nykyään luonnosta haetaan entistä enemmän myös henkistä hyvinvointia ja elämyksiä arjen vastapainoksi.
Suhde luontoon voi olla hyvinkin monitasoinen. Luonto on esimerkiksi elämys, joka aktivoi kaikkia aisteja.
Ajattele vaikka aamuhetkeä metsässä: kuulet havupuiden huminaa tai lehtien kahinaa, ja puiden välistä siilautuu auringon säteitä. Kostea sammal kimaltaa ja tuntuu pehmeältä askelten alla. Lintu laulaa, tikka kopsuttaa puuta, ja lammen laineet liplattavat, vesi tuntuu viileältä. Metsä tuoksuu vehreältä, ja jos poimit suuhusi mustikan, voit aistia sen makeat aromit…
Kaikille aisteille
Kaikkien aistien käyttäminen ja aktivointi on iso osa hyvinvointiamme. Kokonaisvaltainen hyvinvointi syntyy levosta, liikunnasta, ravinnosta ja henkisestä energiasta. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että luonto voi tarjota kaikkea tätä – luonto on parasta lääkettä.
Luonnon suuruus ja pysyvyys auttaa usein myös asettamaan asioita oikeaan mittasuhteeseen. Luonnolla on taipumus rauhoittaa, pienemmät murheet unohtuvat ja harmitus hälvenee jo lyhyelläkin luontokävelyllä. Aina ei tarvitse lähteä edes metsään asti, luonto voi tulla lähelle myös omalla pihalla tai parvekkeella, tai ihan lähipuistossa.
Luonto rentouttaa mieltä, se auttaa keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Luonnossa on aikaa pysähtyä, ja moni siellä nähty asia mielletään kauniiksi ja merkitykselliseksi. Luonto antaa tilaa olla oma itsensä, se ei arvostele vaan ottaa vastaan. Luontohetki on jokaiselle omanlaisensa, omat tarpeemme määrittävät sen mitä haemme ja saamme.
Luontosuhde ja suhde luontoon
Suurin osa suomalaisista eli metsästä ja metsässä vielä vajaa sata vuotta sitten. Luontoon ei erikseen menty – siellä oltiin ja elettiin vuoden ympäri. Kalat pyydettiin ja marjat poimittiin lähes joka perheessä itse, maaseudulla karja laidunsi metsässä ja rantaniityillä. Metsä tarjosi myös riistaa, jota pyydettiin sen verran kuin oli tarvetta perheen ruokkimiseksi. Suomalaisten suhde luontoon on siis ollut pitkään hyvin käytännönläheinen, mutta nyt on alettu puhua entistä enemmän myös luonnon aineettomista hyödyistä.
Millainen on sinun luontosuhteesi? Katsotko olevasi luontoihminen, luontoon suuntautunut ihminen, vai kenties luonnonsuojelija? Myös lapsuuden kokemuksilla on suuri vaikutus luontosuhteen kehittymiseen, mutta luonnon voi ”löytää” myös aikuisena. Poikkeusaikana suomalaisista onkin kuoriutunut entistä innokkaampia ulkoilijoita, ja suosituimmilla retkipaikoilla on ollut suorastaan ruuhkaa.
Lue myös:
Luonnossa liikkumalla irti stressistä
Tiilikkajärven kansallispuisto – retkeilijälle tarjolla soiden valtakuntaa