Tapio Wirkkala vangitsi luonnon taiteeseen ja esineisiin

Filosofian tohtori, taidekriitikko Marja-Terttu Kivirinta on tutustunut Tapio Wirkkalan (1915–1985) elämään varsin perusteellisesti. Kirjassa Tapio Wirkkala – Taiteilija hän valottaa Wirkkalan elämää taiteilijan lapsuudesta lähtien.

Lahjakas ja tuottelias

Luonnossa taiteilija ja muotoilija Tapio Wirkkalaa kiinnosti erityisesti liike, muutos ja luonnon vangitseminen paikalla pysyvään pintaa. Toisaalta myös geometrinen pelkistyneisyys kiehtoi taiteilijaa. Wirkkala halusi toteuttaa esteettisesti mielenkiintoisia esineitä, jotka ovat myös valmistustekniikaltaan mielenkiintoisia ja joilla on käyttötarkoitus.

Tapio Wirkkala varttui taiteilijaperheessä ja hänen lahjakkuutensa huomattiin jo lapsena. Koristeveistoa tuleva taiteilija opiskeli Taideteollisuuskoulussa. Sodan jälkeen Karhula-Iittalan lasitehdas kutsui Wirkkalan taidelasin suunnittelijaksi. Samaan aikaan tehtaalle palkattiin myös Kaj Franck (1911–1989).

Lasin työstäminen oli Wirkkalalle uutta, mutta innostavaa. Hän oli taiteilija, käsityöläinen, suunnittelija, valokuvaaja ja kuvanveistäjä. Taidelasia muotoillessa Wirkkala puhalsi materiaaliin hengen, joka ihastutti.

Kivirinta esittelee myös Wirkkalan työtä Taideteollisuuskorkeakoulun taiteellisena johtajana ja sommittelupiirustuksen yliopettajana. Hän katsoo taiteilijan elämää maailmalla ja Ylä-Lapin kesäpaikassa.

”Tapio Wirkkalan pitkä ja intensiivinen elämäntyö taiteilijana, muotoilijana ja taidekäsityöläisenä kytkeytyy kaikissa vaiheissaan kuvanveistoon ja lopulta myös käsite- ja maataiteeseen. Maailmalla paljon matkustanut monipuolinen kosmopoliitti oli hyvin perillä ajan nykytaiteen monista ilmiöistä ja taidemaailmassa käydyissä keskusteluissa”, Marja-Terttu Kiviranta kirjoittaa.

Marja-Terttu Kivirinta: Tapio Wirkkala – Taiteilija. Maahenki, 2019

Lue myös:

Rakkaus lukemiseen houkuttelee mukaan lukupiiriin