Siirry sisältöön

Terveysliikuntaa osana luontoa

Melonta on hyvää terveysliikuntaa ja hieno tapa kokea luonnon ihmeitä.

Terhi Friman
Julkaistu 3.7.2013
Kuva Markku Laitinen

Melonta näyttää sujuvalta ja helpolta tavalta liikkua vesillä. Ihan helppoa se ei kuitenkaan ole. Se käy ilmi, kun opiskelee melonnan alkeita. Melonta onkin syytä aloittaa kurssilta: muutaman illan aikana saa pienen tuntuman siitä, mistä lajissa on kyse.

Melontatekniikasta saa kurssin aikana vähän vihiä, ja kokeneiden opettajien kanssa on turvallista edetä. Kurssilla saa tietoa melonnasta sekä teoriassa että käytännössä, ja kun liittyy melontaseuraan, pääsee mukaan viikoittaisiin harjoituksiin ja retkille, ja saa käyttää seuran kajakkeja. Harrastuksen alkuun pääsee pienelläkin budjetilla.

Melonta kajakilla on terveysliikuntaa. Se kehittää koko kehoa, sillä oikea melontaliike lähtee jaloista. Meloessa kädet, niska, hartiat ja selkä tekevät töitä, joten laji sopii hyvin esimerkiksi kirjoitustyöläiselle. Sykettä voi säädellä itse; yleensä aloittelijan tuntivauhti on neljä, viisi kilometriä. Taitojen karttuessa voi perehtyä vaativampiinkin lajeihin, joissa kuntokin kohoaa eri tavalla kuin retkimelonnassa.

Melonta on ympäristöystävällinen tapa liikkua Suomen luonnossa, sen lukuisissa järvissä, joissa, koskissa sekä merellä. Kajakit ja kanootit ovat pitkäikäisiä kulkuneuvoja eivätkä ne saastuta luontoa. Miellyttävää on myös se, että melonta on hiljainen tapa kulkea vesillä.

Näkökulma luontoon

Kajakilla liikkuminen irrottaa arjesta. Työhuolet katoavat, kun keskittyy etenemiseen. Luonnossa liikkuminen rentouttaa ja rauhoittaa aina mutta kajakki tarjoaa erilaisen näkökulman kuin vaikkapa hiihto tai patikointi. Eskimoiden kehittämä liikuntamuoto on ikivanha, ja se sopii lähes kaikille. Melonta sopii lapsille ja aikuisille, ja harrastuksen edetessä voi perehtyä vaativiin ja sykettäkin nostattaviin lajeihin, kuten koskimelontaan.

Erämaajärvellä tutussa porukassa on huikeaa kokeilla melomista. Kajakissa pääsee lähelle vettä, liikkuminen tuntuu mukavalta, suojärven tuoksu huumaa. Rauhallinen melonta on mukavaa, mieli tyyntyy, eteenpäin meneminen tuntuu leppoisalta. Meloja sulautuu osaksi luontoa. Tätä lisää!

Alkeiskurssilla painotetaan turvallisuutta. Yksin ei kannata lähteä melomaan ja turvaseikat, kuten pelastautuminen, on syytä opiskella. Melojat ovatkin tottuneet seuraamaan säätiedotuksia: esimerkiksi isoilla järvillä saattaa aallokoida paljonkin vaikka kaupungissa näyttää tyyneltä. Melontaliivit ja kajakin tyhjennysvälineet kuuluvat asiaan, samoin vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet ja kännykkä sekä eväät.

Aloittelijan pitää keskittyä monessa. Kajakkiin meneminen ja sieltä nouseminen on oma taitolajinsa. Melontatekniikkaan pitää niin ikään keskittyä. Kokeneiden ohjaajien kanssa tekniikkaa on helppo hioa.

Isolla järvellä meloessa ymmärtää pian, miksi esimerkiksi turvallisuustekijöitä painotetaan paljon. Pienikin puhuri tuntuu aloittelijan kajakissa. Ihan helppoa tämä ei ole. Eteenpäin mennään auringon paahteessa, pienessä aallokossa. Mieli lepää – ja iloitsee – on mukavaa todeta, että on taas oppinut piirun verran jotakin uutta.

Varmuudeksi asioita voi opiskella myös kirjoista. Vesille kajakilla (2012) on hyvä ja selkeä perusteos. Siinä on perustietojen tai -taitojen lisäksi melojien kokemuksia, osin runollisiakin tunnelmapaloja. Melonnan harrastajien Anna Leena Lindin ja Markku Soikkelin kirjoittama kirja selkeä ja hyvin kirjoitettu, ja siinä kerrotaan lähes kaikki perustieto melomisesta – jopa työpaikkamelonnasta on oma lukunsa. Ari Saarton kuvat ovat havainnollisia, luontokuvat herkän tunnelmallisia.

Lisätietoa

  • Suomen Melonta- ja Soutuliitto
  • Liiton seuratiedotteet
  • Suomen Kanoottiliitto

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset