Vain harva tyypin 2 diabetesta sairastava onnistuu pudottamaan painoaan

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan vain harva tyypin 2 diabetesta sairastava onnistuu painonpudotuksessa. Suurin osa potilaista elää lihavuuden kanssa.

Tutkimus toteutettiin Pohjois-Karjalassa. Siinä hyödynnettiin Siun soten sähköisestä potilastietojärjestelmästä saatua rekisteritietoa, joka kattaa sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon. Tutkimuksessa oli mukana 889 vuosina 2011 ja 2012 tyypin 2 diabetesdiagnoosin saanutta potilasta.

Kaikille potilaille määriteltiin painoindeksin kehityskaaret neljän vuoden ajalta. Potilaita seurattiin kahdeksan vuoden ajan ja kullekin ryhmälle laskettiin riski sairastua komplikaatioihin.

Komplikaatioita ovat esimerkiksi silmien verkkokalvovauriot, munuaisten vajaatoiminta ja hermovauriot sekä sydän- ja verisuonitaudit. Lihavuus voi itsessään heikentää munuaisten toimintaa ja lisätä munuaisten vajaatoiminnan riskiä.

Painonnousu lisää merkittävästi potilaan komplikaatioiden riskiä. Siksi painonpudotus on yksi terapeuttisista tavoitteista kakkostyypin diabeteksen hallinnassa. Jo 5–10 prosentin painon lasku pienentää merkittävästi diabetekseen sairastumisen riskiä henkilöillä, joilla veren glukoosipitoisuus on suurentunut.

– Aktiivinen painonseuranta ja tuki painonhallinnalle ja -pudotukselle on erittäin tärkeä osa tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden hoitoa. Painonpudotus vaatii räätälöityä hoitoa ja riittävää tukea elintapamuutoksiin, sanoo Itä-Suomen yliopiston professori Tiina Laatikainen.

Pohjois-Karjalassa on ainutlaatuinen mahdollisuus tällaisen tutkimuksen tekoon, kun siellä on jo 2010-luvun alussa otettu käyttöön rakenteinen, sekä perusterveydenhuollolle että erikoissairaanhoidolle yhteinen potilastietojärjestelmä.

Järjestelmä mahdollistaa tällaisen rekisteritiedon saamisen. Tämä ei siis kansallisesti ole ollut mahdollista, Laatikainen kertoo tutkimusaineiston hankinnasta.

Ylipainoon ja lihavuuteen liittyy runsaasti sydäntä- ja verenkiertoelimistöä rasittavia tekijöitä kuten esimerkiksi kohonnut verenpaine, rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöt, hormonaaliset haitat sekä muutokset veren hyytymisessä ja verisuonten endoteelin eli seinämän toiminnassa.

– Sen vuoksi sepelvaltimotaudin riski on suurempi ylipainoisilla ja lihavilla. Vaikea-asteinen lihavuus voi myös itsenäisesti vaurioittaa sydänlihasta erityisesti vasenta kammiota lisäten vajaatoiminnan riskiä. Taustalla on muun muassa se, että merkittävä ylipaino ja sen aiheuttama runsaan verenkierron tarve saa aikaan sydämen jatkuvan tilavuuskuormituksen. Eli kyllä painonpudotus on erittäin tärkeää myös sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa, professori Laatikainen sanoo.

Laatikainen kuitenkin muistuttaa, että ikääntyneiden painonpudotuksen suhteen on oltava aina varovaisempi ja painonpudotuksen on tapahduttava hallitusti ammattilaisten seurannassa, jos painonpudotukselle on oikeasti tarvetta. Ikääntyneillähän ylipainon rajatkin ovat sallivampia eli jos ylipainoinen ikääntynyt laihduttaa, kannattaa lopettaa viimeistään painoindeksin 26–27 tuntumassa.

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen tulokset julkaistiin Clinical Epidemiology -lehdessä.

Tutkimus on osa väitöskirjatutkija Zhiting Wangin tutkimustyötä. Tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden hoitoa, hoidon laatua ja siihen vaikuttavia tekijöitä on rekisteripohjaisesti tutkittu jo pitkään yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston professori Tiina Laatikaisen vetämän tutkimusryhmän ja Siun soten kliinisten asiantuntijoiden kanssa.

Lue myös:

Lihavuuden hoidossa tulee ymmärtää lihavuuden biologiaa