Kun musiikki vie miestä

Kello 17.30 maskeeraajien työhuoneelle astelee ulkoisesti muuttunut mies: otsalle vedetyt aurinkolasit ovat poissa, kuten olkapäälle heitetty laukkukin. Näyttelijä Matti Leino on kiskaissut rooliasunsa puolittain päälleen, karvaiset hihat roikkuvat tyhjinä.

Tarzan-musikaalin tuottaja Marinella Jaskari soitti Matille reilu vuosi sitten. Hän kysyi, kiinnostaisiko koelaulu. Mattia kiinnosti. Koelaulu onnistui, siksi olemme nyt Helsingin kaupunginteatterissa.

Täysi sali yleisöä näki näyttelijän tulikasteen gorillalauman jäsenenä ja Tarzanin parhaana kaverina maaliskuun 20. päivänä. Taas tänään Matti asettuu Terkin nahkoihin. Näytös alkaa kello 18.30.

Käytävässä hämärtää. Kun astumme maskeeraajien työhuoneeseen, melkein häikäisee. Turhaan kuvaaja pohti valon riittävyyttä.

Matti vetäisee lanteillaan roikkuneen Terkin asun ylävartalonsa suojaksi. Istahtaa sitten tuoliin. Siveltimet on tökätty yhteen purtiloon, avonaisia väripurkkeja lojuu pöydällä. Maskeeraaja Jutta Kainulainen aloittaa Matin huulista, sivelee niihin lisäväriä. Sitten roosaa väriä luomiin.

Matti hyräilee, sormi paukuttaa rytmiä jalkaa vasten.
– Miksi aina toisten roolien biisit tulevat mieleen.

Jutta vetää viivat poskiin, otsaan, leukaan. Mustia viivoja, punaisia viivoja. Harjaa vielä sävyä ripsiin.
– Eikö Terkillä ole keltaista? Matti kysäisee. Ei kuulemma ole.

Käytävältä kuuluu läpsyttelyä. Pikku-Tarzan siellä tallustelee, toinen kenkä on jäänyt jonnekin.

Musiikki soi

Vanhemmat laittoivat Matin jo pienenä musiikkikouluun. Musiikkiluokka, piano, rummut ja sitten bändit. Musiikillinen ura eteni. Äänen muodostus alkoi, kun hän pääsi poikakuoro Cantores Minoresiin.

Nämä harrastukset Matti on jättänyt.
– Pääinstrumenttini on ollut laulu jo vuosikaudet. Sitä opiskelen yksityisellä laulunopettajalla.

Uteliaisuus voittaa, on pakko kysyä.
– No kyllä voin sen paljastaa. Opettajani on Aija Puurtinen.

Harjoittelu tuottaa tulosta. Matti on huomannut itsekin, että äänessä tapahtuu kehitystä.
– Kun nyt kuulen jonkin uusinnan nauhalta, niin kauhistuttaa. Mitä ihmettä, miten voin kuulostaa noin kauhealta ja erilaiselta. Kehittyminen on näyttelijälle voimavara, se myös kannustaa.

Matilla soi aina musiikki joka paikassa: kotona, autossa, lenkillä.
– Spurttilenkillä vain ihan eri musiikkia kuin silloin, kun rentoudun.

Ajokilometrejä kertyy

Kaupunginteatterille Matti ajoi suoraan Tampereelta. Siellä hän tekee töitä Tampereen Teatterille.
– Tampereen Teatterissa Frenckell-näyttämöllä menee Kuin ensimmäistä päivää. Se on eka puhenäytelmäni. Siitä tulikin käsittämätön hitti, sata näytöstä meni jo rikki. Siinä olemme vierailijoina minä ja Eila Roine, Matti kertoo.

Tampere on tullut Matille tutuksi muutenkin. Nelisen vuotta sitten hän aloitti Uusi päivä -sarjan kuvauksissa. Silloin hän oli jo Helsingin Kaupunginteatterilla tekemässäWicked-musikaalia.
– Pahimmillaan näytös päättyi Helsingissä kympiltä, sitten suihkuun ja rauhoittumaan, puolilta öin nukkumaan. Kuudelta aamulla piti olla jo Tampereella maskissa.

Kun pikaisesti laskee, siinä tulee kolmen-neljän tunnin yöunet. Matti kertoo, että tällä tavalla meni rankimmat ajat. NytUusi päivä -sarjan kuvaukset ovat hänen osaltaan jääneet, vaikka sarjaa vielä kuvataankin.
– En koe olleeni koskaan stressaantunut, vaikka töitä olisikin päällekkäin. Niihin täytyy vain suhtautua jo etukäteen oikealla tavalla.

Viidakon seikkailut kutsuvat

Maskeeraajien työhuoneessa touhu jatkuu. Jutta teippaa mikrofonia Matin otsaan, vielä teippiä päälaelle ja takaraivoon.
Entä näyttelijän tulevaisuus? Kalenteri täyttyy. Matti myöntää, että aikatauluttamiseen on tullut omat koomiset puolensa. – Välillä pitää tarkistaa, mitä teen huomenna.

Matti laskeskelee, että hiljattain tuli täyteen yksitoista vuotta näyttelijän töitä.
– Esitän Frenckellillä Sudanista tullutta maahanmuuttaja-lääkäriä, Kaupunginteatterilla taas gorillaa. Se on rikastuttavaa. En halua iskostua tietyntyyppiseen tekemisen malliin. Kun tilaisuus tulee eteen, teen töitä nälkäisenä, näyttelijä kertoo.

Hiljattain Tampereen teatterissa alkoi Ihmisen osa -näytelmän harjoitukset. Ensi-ilta on syyskuussa, vierailijoina Matin lisäksi Anja Pohjola ja Heikki Kinnunen.

Matti on tyytyväinen, että on päässyt tekemään töitä alan konkareiden kanssa. – Olen kuin kuiva koulusieni, imen ympäriltäni tietoa ja vaikutteita itseeni.

Mutta palataan takaisin Tarzan-musikaaliin. Naapurituoliin istahtaa maskeerattavaksi näyttelijä Mikko Vihma, tuleva Kerchak, apinoiden johtaja.

Matti pohtii vielä aikataulujaan ja toteaa, että nyt on vielä helppoa, kun ei tarvitse organisoida muiden menemisiä.
Vihma tarttuu puheenaiheeseen heti.
– Odotas vielä, kun sinullekin tulee tähän rumbaan lapset mukaan. Viet yhtä harrastuksiin ja sitten pitääkin jo tulla tänne.

Mattia hymyilyttää. Jutta askaroi mikrofonin johdon kanssa, lisää teippiä päälaelle. Pysyykö se varmasti paikoillaan?
– Kyllä se on tähän asti pysynyt.

Kello on 18.00. Summeri pirisee, kaiuttimista kuuluu ilmoitus: äänenavaus alkaa juuri lavalla.
– Kyllä tästä pikkuhiljaa aletaan valmistua, Jutta rauhoittelee.

Hän nappaa peruukin telineestä, pujottaa sen Matin päähän. Vähän sovittelua. Tarkistus vielä, että mikrofonin piuha pysyy paikoillaan. Sitten pulisongit paikoilleen.

Puolessa tunnissa Matti Leinosta kehkeytyi sympaattinen Terk-gorilla.

Kuka?

Matti Leino, 26, freelancer-näyttelijä, asuu Helsingissä.
Hänen äitinsä on suomalainen, isä kenialainen.
Harrastaa lenkkeilyä.
Näyttelee tv-sarjoissa Laura kesäleirillä (2003), Mogadishu Avenue (2005-2006) ja Uusi päivä (2010-2012).
Musikaalit: Hairspray (2005), Hair (2006, 2007), High School Musical 1 ja 2 (2008, 2009), Fame (2010), Wicked (2010), Rent (2012), Tarzan (20.3.2014 alkaen)
Teatteri: Kuin ensimmäistä päivää (2012 alkaen) ja Ihmisen osa, jonka ensi-ilta on 25.9.2014.