Luonnon leikkikentällä

Aurinko paistaa, linnut laulaa ja käpytikka koputtaa lähistöllä puuta. Päiväkoti Kanavan esikoululaisryhmä, Luonnossa kotonaan Pyörteet, aloittaa aamupiirinsä läheisessä metsikössä laulamalla tervehdyksen metsälle. Jokainen esittelee vuorollaan metsänimensä ja ohjaa koko porukan pieneen jumppaliikkeeseen. Ensimmäisten joukossa esittäytyvät niin Sulo Susi, Atte Ampiainen kuin Jonna Jokirapu.

Ennen päivän ryhmätehtäviä kukin eskarilainen hiljentyy hetkeksi omaan kökötyspaikkaansa havainnoimaan luontoa ja nauttimaan metsän rauhasta.

Helsinkiläinen päiväkoti Kanava hyödyntää lähistönsä Vuosaaren luontoa viemällä lapsia päivittäin luontoelämysten äärelle. Päiväkodissa on kaksi Suomen Ladun koordinoimaa Luonnossa kotonaan -ryhmää, yksi esiopetusikäisille ja toinen 3–5-vuotiaille.

Lähes säällä kuin säällä joukko vaeltaa reput selässä aamulla muutamiksi tunneiksi metsään tai muualle lähiympäristöön. Päiväkodille palataan puolilta päivin. Lounas maistuu välillä myös ulkoilmassa joko luonnossa tai päiväkodin pihalla. Loppupäiväänkin saattaa kuulua vielä ulkoilua.

Lastentarhanopettaja Juulia Jantusen mielestä on vaikea keksiä metsää inspiroivampaa tilaa lapsille.

– Luonto on armollinen ja moniaistillinen, yhtä aikaa rauhoittava ja aktivoiva ympäristö, jossa seinät eivät kaadu päälle. Harvoin lapset kyselevät, joko mentäisiin sisälle. Lelujakaan he eivät kaipaa. Hyödynnämme luonnosta löytyviä materiaaleja, Juulia Jantunen kertoo.

Päivästä riippuen lastentarhanopettajan ja lastenhoitajan rinkoista saattaa myös löytyä tehtäviin ja retkeilyyn sopivia tarvikkeita, kuten vaikka naruja, köysiä tai riippukeinu. Lapset eivät tarvitse erityisiä varusteita, ainoastaan sään mukaiset vaatteet, jalkineet, juomapullon ja istuinalustan.

Janhunen haluaa korostaa, että kyse on aivan tavallisesta esikouluryhmästä, joka on vain lähes päivittäin luonnossa päiväkodin porttien ulkopuolella. Esiopetus onnistuu yhtä lailla ulkona kuin sisällä. Ryhmä havainnoi luontoa eri tavoin ja numeroita, viikonpäiviä, muotoja opitaan erilaisissa tehtävissä ja leikeissä. Lisäksi harjoitellaan sosiaalisia taitoja, tunnetaitoja, ryhmässä työskentelyä ja itsensä ilmaisemista.

– Sää on toki välillä märkä tai kylmä, mutta täällä ei ole tarkoitus palella. Koemme ja elämme säät, vuodenajat ja monet muut ilmiöt todeksi. Täällä on vahva tekemisen meininki. Esimerkiksi merestä puhumme sen äärellä.

Mielikuvitus rajana

Päiväkodeissa on aina hyödynnetty luontoa, mutta luontopäiväkodit ottavat askeleen pidemmälle. Monet päiväkodit ja esikouluryhmät erikoistuvat ja etsivät erilaisia painopisteitä.

Lastentarhanopettajan mielestä luontopäiväkoti sopii kaikille lapsille eikä vahvaa luontosuhdetta tarvita välttämättä entuudestaan. Joistakin lapsista on nähnyt esikoulun aluksi, etteivät he ole liikkuneet paljon luonnossa. Lapset tottuvat kuitenkin nopeasti. Lastentarhanopettajalta luontopäiväkoti vaatii vahvaa heittäytymistä.

Toiveena olisi, että esiopetuksen ohella luonnosta saisi hyviä lapsuusmuistoja ja siitä tulisi tuttu paikka myöhemmillekin vuosille. Metsä antaa hyvän mahdollisuuden olla lapsi.

– Luonnossa olo ei ehkä ole niin trendikästä kuin digiloikkiminen, mutta lapsuus on niin ainutlaatuinen vaihe elämässä, että kannattaa miettiä minkä asioiden parissa se vietetään. Lapsi ehtii myöhemminkin elämässään vaikka mitä, mutta vain kerran ollaan alle kouluikäisiä, Jantunen muistuttaa.

Metsä on ollut hyvä ryhmäyttäjä, sillä yhteistä tekemistä monipuolisessa ympäristössä on paljon. Porukalla on rakennuttu majoja, poimittu mustikoita ja sieniä sekä valmistettu kaarnasta leikkihampurilaisia.

Parhaita ovat kiireettömiltä tuntuvat hetket, jolloin lapset ovat ihastelleet kuulevansa niin taivaan suhinaa kuin kuvitelleet olevansa osa luontoaiheista taustakuvaa.

Metsässä riittää tilaa liikkua isommissa ryhmissä kuin sisällä.

Leikit ovat tälläkin kertaa täydessä vauhdissa. Suosittuja leikkejä ovat roolileikit, liikunnalliset puuhat ja hipat. Hilla leikkii kiireistä suurperheen äitiä kotileikissä. Atella ja Sulolla on menossa seikkailuleikki.

– Täällä on mukavaa, kun on niin paljon tilaa juosta. Jos en leiki kepeillä, käytän mielikuvitustani, Sulo kuvailee.

Monet vanhemmat ovat kertoneet, että koko perhe liikkuu nykyään lähiluonnossa enemmän, sillä lapset haluavat näyttää asioita ja jatkaa leikkejään.

– Erilaisia aarteita eli keppejä ja kiviä kantautuu kotiin varmaan joskus vanhempien kyllästymiseenkin asti, Juulia Jantunen naurahtaa.

Aamupäivä alkaa olla ohi, on aika palata päiväkodille.

– Hei hei metsä, esikoululaiset hyvästelevät parijonostaan.

Luovuutta ryhmissä

Erilaisia metsäpäiväkoteja on kasvava kirjo. Kaikissa niissä lapset viettävät pääsääntöisesti ainakin suurimman osan päivästä ulkona, luonnonmukaisessa ympäristössä. Leikki- ja opetusvälineinä on keppejä, kiviä, käpyjä tai vaikka kasvien lehtiä. Yhdessä toimiminen, luovuus ja ekologiset arvot ovat tärkeitä.

Keväällä julkaistussa gradussaan metsäpäiväkoteihin perehtynyt lastentarhanopettaja Silja Vuohensilta sanoo hyödyn olevan suurin vilkkaille lapsille. Metsässä on tilaa juosta ja riehua, eikä leikkiä tarvitse olla heti kieltämässä.

Tavanomaisempaan päiväkotiin verrattuna lapset viettivät enemmän aikaa ryhmässä ja olivat osallistuvampia, mikä näkyi myös fyysisenä aktiivisuutena. Lapset eivät olleet niin paljon yksin tai kaksin, vaan isommissa ryhmissä. Vetäytyvää ja dominoivaa käytöstä oli vähemmän.

– Metsä avoimena tilana antaa paremmat puitteet ryhmässä toimimiseen ja lasten keskenäiseen sovittelevaan yhteistyöhön. Siellä kukaan ei ole määritellyt etukäteen, mitä voisi tehdä, kuten leikkipuistossa tai leikkihuoneessa, vaan lapset saavat kehittää omaa luovuuttaan. Jo sisätilojen ahtaus pakottaa lapset hajaantumaan ja valitsemaan pysyvän leikkipaikan, Vuohensilta toteaa.

Suomessa toimivien metsäpäiväkotien juuret ulottuvat Ruotsiin ja saksalaiseen seikkailukasvatukseen. Kiinnostus metsäpäiväkoteihin tuntuu olevan kasvussa sitä mukaa, mitä tutuimmiksi ne tulevat.

Metsäpäiväkoteja koskevassa tutkimuksessa on oltu kiinnostuneita ulkoilman vaikutuksista lapsen terveyteen, hyvinvointiin, leikkiin, oppimiseen, sosiaalisuuteen ja itsetuntoon. Lasten on todettu liikkuvan metsäpäiväkodissa huomattavasti paljon enemmän verrattuna tavanomaisempiin. Motoriset taidot ovat olleet myös vahvempia.

Vuohensilta kertoo, että vanhemmat ovat pääosin ihastelleet luontopäiväkoteja, jossa lapsi pääsee liikkumaan ja ulkoilemaan enemmän. Jotkut ovat huolestuneita, ettei ulkona tule liian kylmä tai pääseekö tarvittaessa tarpeeksi nopeasti suojaan sään huonontuessa.

Silja Vuohensillan mielestä ihanteellinen metsäpäiväkoti sijaitsee aivan pienen siirtymän päässä kaupunkiympäristöstä.