Hyppää sisältöön

Mary Gallen-Kallela, Akselin rakas

Helena Ruuska kirjoitti elämäkerran Mary Gallen-Kallelasta, Akseli Gallen-Kallelan rakkaasta. Marylla ja Axelilla oli yhteinen unelma, joka oli Axelin taide, kirjailija kertoo.

Tiina Eloranta, toimittaja
Julkaistu 28.1.2022
Mary Gallén Lintulan rannassa, 1904. Olisit villiä villimpi -kirjan kuvitusta.

Tietokirjailija Helena Ruuska kirjoitti kirjan Mary Gallen-Kallelasta (1868–1947), Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) vaimosta. Olisit villiä villimpi (WSOY 2021) alkaa vuodesta 1868, jolloin Karl ja Aina Slöörin perheeseen syntyy tytär. Kastetilaisuudessa tytär saa nimen Mary Helena.

Helena Ruuska tutustui Maryyn sadoissa hänen äidilleen, isoäidilleen, sisaruksilleen, isälleen, anopilleen, lapsilleen ja tietysti Axelille kirjoittamissa kirjeissä.

– Niiden perustella uskallan väittää tuntevani hänet paremmin kuin monet ystäväni, Helena Ruuska kertoo blogissaan.

– Mary oli tyyni ja rohkea niin suomalaisissa erämaissa kuin Afrikan savanneilla tai New Mexicon vuoristoteillä. Lapset olivat Maryn ilon ja surun aihe, ruuhkavuodet väsyttivät häntä. Tärkeintä hänelle oli, että Axel sai omistautua omalle suurelle tehtävälleen.

Maryn syntymän aikaan Söörin perhe asui Helsingissä Bulevardin ja Fredrikinkadun kulmassa.

Isä vei lapsiaan oopperaan, kansallismuseoon ja sinfoniakonsertteihin, sillä vallasväen tuli harrastaa kulttuuria. Talvisin lapset luistelivat meren jäällä. Nukkeleikit taas valmistivat tyttöä äitiyteen.

Vuosien varrella Marystä kehittyi taitava pianisti.

Vahakantiseen vihkoon nuori neito oli kirjoittanut, miten hän säätyläisperheen tyttärenä istui ruokasalin ikkunan ääressä ja katseli ohikulkijoita. Odotellessa hän ompeli, neuloi, kirjoi ja parsi.

Axel tulee Maryn elämään

Maryn Arthur-veljen koulukaveri oli Axel Gallén, joka oli muuttanut Tyrväältä Helsinkiin vuonna 1876. Arthur ja Axel järjestivät kotiteatteriesityksiä Slööreillä. Mary sai näytellä mukana. Pojat myös piirsivät intiaaneja, afrikkalaisia ja villieläimiä. Joskus Axel piirsi myös Maryn.

Arthurin ja Axelin ystävyys päättyy ikävästi, kun Arthur lähtee pelastamaan jäihin pudonnutta ystäväänsä. Ystävä pelastuu, mutta Arthur sairastuu keuhkokuumeeseen ja kuolee. Axel viihtyi kuitenkin jatkossakin Slööreillä.

Arthurin kuoleman jälkeen isä-Slöör vuokrasi kesäasunnoksi Rapolan kartanon vanhan päärakennuksen. Myös Axel viihtyi Rapolassa Maryn Uno-veljen vieraana.

Vuonna 1884 Axel ”Akseli” Gallén oli lähdössä Pariisiin mukanaan Poika ja varis -maalaus. Ennen lähtöään Axel kävi hyvästelemässä Slöörit. Mary tuli surulliseksi. Hän tykkäsi Axelista ja pelkäsi, että Axel löytää itselleen kauniimman tytön Pariisista.

Maailmalta palasi kauniisti puettu, iloinen ja puhelias Axel.

Kolme vuotta myöhemmin Axel saapuu Repolaan ja viipyy viikon. Maryn ja Axelin tunteet sinetöidään Rapolanharjulla paikassa, jonne Mary kertoo menevänsä joka aamu.

Nuoret kirjoittavat satoja kirjeitä toisilleen Axelin Pariisin vuosina. Toukokuussa 1890 Mary Gallen-Kallela ja Akseli Gallen-Kallela vihitään.

–  Marylla ja Axelilla oli yhteinen unelma, joka oli Axelin taide. Yhteiset vuodet olivat työntäyteisiä, huolia riitti varmasti jokaiselle päivälle. Mutta he kunnioittivat ja arvostivat toisiaan, kulkivat rinnakkain myötä- ja vastamäet. Nykynaisten ei kannata pitää Maryn valintoja vanhanaikaisina. Mary nimittäin taisi olla onnellinen Axelinsa kanssa, Helena Ruuska kirjoittaa.

Helena Ruuska: Olisit villiä villimpi

Helena Ruuska: Olisit villiä villimpi. Mary Gallen-Kallela. WSOY, 2021

 

Lue myös:

Näyttelijäkonkarin pokka pitää näytelmässä kuin näytelmässä:

Martti Suosalon sisällä asuu ”näyttelijäseurue”, joka hallitsee usean roolin yhtä aikaa. Tulevaisuudessa Martti haluaa kiertää teatteriteltan kanssa myös pienillä paikkakunnilla.

Isovanhempien kirjeenvaihdosta kirjaksi:

Kirjoittaminen auttoi Heikki Aalto-Alasta ymmärtämään isovanhempiensa Aino ja Alvar Aallon välistä yhteistyötä ja rakkautta, mutta myös surua.

Lue seuraavaksi