Hyppää sisältöön

Mika Ripatti kirjoitti näytelmän viemärityömaasta

Mika Ripatin päivätyö Helsingin kaupungin Staran rakennuspalvelussa tarjoaa näytelmäkirjailijalle aineksia. Kokemuksista syntyi näytelmä Mikko Räsäsen tulevaisuus, jossa päähenkilö työskentelee kaupunkitekniikan työmaalla Helsingissä.

Tiina Eloranta, toimittaja
Julkaistu 25.4.2022
Mika Ripatti. Kuva Miika Storm

Näytelmäkirjailija Mika Ripatti pötköttää kotisohvalla. Työpäivä Helsingin Konalassa on takanapäin.

Mika kertoo, että menossa on tavallista hankalampi kaupunkitekniikan työmaa. Se vaatii monen instrumentin soittamista yhtä aikaa. Se, että ihmiset, työmiehet, kaksi kaivinkonekuskia ja kuorma-autonkuljettajat autoineen tekevät töitään, vaatii tiimipeliä. Etumiehenä Mika vastaa kysymyksiin työvaiheista, pitää työmaan työt liikkeessä.

Kun Mika kirjoittaa elokuva- tai teatterikäsikirjoitusta, hänellä on kuulemma vielä enemmän kysyviä henkilöitä ympärillään.

– Kaikki tarinoiden henkilöt ovat täynnä kysymyksiä. Minun pitää tietää niillekin vastaukset. Käyn heidän kanssaan päänsisäistä keskustelua.

Palkittu elokuvakäsikirjoittaja ja näytelmäkirjailija

Mika Ripatti on Jussi-patsaalla palkittu elokuvakäsikirjoittaja. Patsaan hän sai Johanna Vuoksenmaan elokuvasta Nousukausi (2003).

Näytelmä Mikko Räsäsen tulevaisuus taas kertoo kaupungin työmies Mikko Räsäsestä (Martti Suosalo), joka on kokenut suuren menetyksen ja yrittää selviytyä arjestaan pian aikuistuvan poikansa Aapon kanssa. Mikon työmaalla on käynnissä vesihuollon saneeraus.

Mika kertoo, että näytelmän käsikirjoitus on vähän työmaankaltainen kokonaisuus.

– Pitää kyetä näkemään, mitä kohti ollaan menemässä ja myös pitää kiinni siitä näkemyksestä.

Mikan edellinen näytelmää Vakavuusongelma esitettiin Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa vuonna 2016. Näytelmä oli mennyt koko kevään. Sitten dramaturgi Merja Turunen soitti ja kertoi, että olivat jutelleet silloisen teatterinjohtaja Asko Sarkolan kanssa Mikan mahdollisuudesta kirjoittaa uusi näytelmä

– Vastasin heti, että totta kai sopii.

Vähitellen Mikalle kirkastui idea seuraavasta näytelmästä. Hän halusi käsitellä sitä, miten maailma ja Suomi ovat muuttuneet siitä, kun hän itse oli nuori. Ja mitä edellisellä sukupolvella oli ajatuksia tulevaisuudesta.

– Miten erilaisessa maailmassa me elämme kuin siinä, mitä nuoruudessa ajattelin että elettäisiin. Jos nyt selittäisin tätä maailmaa isälleni, joka kuoli vuonna 1994, minulla olisi aika paljon selitettävää. Eihän tämä ole se suunta mihin luultiin, että ollaan menossa.

Mika alkoi kehittelemään tarinaa, henkilöitä ja maailmaa ensimmäisen ajatuksen ympärille. Vuonna 2018 näytti jo siltä, että ensi-ilta voisi olla 2018–2019. Suuren näyttämön aikataulutus muuttui, siirtyi kevääseen 2021.

– Olin järkyttynyt, kun siihen oli yli 900 päivää. Miten jaksan odottaa.

Kukaan ei tiennyt silloin, että koronapandemia siirtää esitystä vielä vuodella eteenpäin. Kantaesityksen näytelmä sai Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä maaliskuun 11. päivä.

Riittääkö päivässä tunnit, Mika Ripatti?

Mika Ripatin kirjoitusprosessi kulkee sykäyksinä.

Siinä vaiheessa, kun Mika tekee pohjatyötä, hän tekee sitä ”hyvin intensiivisesti”. Taukojen ja intensiivisen kirjoittamisen jaksot rytmittyvät. Ensimmäinen versio syntyy kuulemma nopeasti. Sitten voi tulla kuukausien tauko, kun joku toinen lukee sitä.

Kirjoittaminen jakautuu paloiksi monen vuoden ajalle, niin Mika pystyy hallitsemaan aikaa.

Hän myös herää aikaisin. Aamulla on aikaa kirjoittamiselle ja ajattelulle.

– Ajattelen myös, että minulla on kirjoittamiselle oma tili. Töissä saatan saada jonkun ajatuksen, jonka kirjaan sille tilille. Saatan saada oivalluksen, että tällainen hahmo on hauska. Teen työmaalla merkinnän puhelimeen.

Kun Mikalla on aikaa, hän palaa muistiinpanoihin.

– Jos se innostaa, kirjoitan siitä jonkun kohtausluonnoksen.

Näytelmäkirjailijan kohokohta löytyy teatterista

Vihdoin viime syksynä teatterin harjoitustilassa pöydän ääreen kokoontui kaikki näyttelijät ja tuotantoihmiset. Oli näytelmän ensimmäinen lukuharjoitus, jolloin näyttelijät istuvat pöydän ääressä ja lukivat tekstin ääneen.

– Se on hetki, joka sykähdyttää. Nämä ihmiset ovat valmiit panemaan ammattitaitonsa ja aikansa tähän juttuun. Yksin tekemäni juttu onkin yhtäkkiä monen ihmisen työtä.

Tuosta hetkestä on jo aikaa. Viime viikolla Mika vietti lomaa vaimonsa veljen mökillä Bromarvissa.

Siellä hän avasi tietokoneen ja päätti, että aloittaa uuden dokumentin. Tekstissä hän pistää kaksi ihmistä puhumaan.

– Siitä ei välttämättä tule mitään. Mutta siitä saattaa jäädä esimerkiksi ihmisen tapa puhua tai joku väri tai nuotti, joka jää omaan päähäni soimaan. Sitten kun vaikka puolen vuoden päästä kirjoitan jotain, saatan huomata saman nuotin siinä uudessa jutussa. Toivon, että olen henkisesti aloittanut uuden tarinan, vaikka oikeasti uutta tarinaa ei vielä olekaan.

Staran työmaalla syntyy silloin tällöin keskustelua Mikan kirjoittamisesta ja tekemisestä. Lähes kaikki Mikan ryhmän työntekijät kävivät katsomassa Mikko Räsäsen tulevaisuus -näytelmän.

– Tykkäsivät kyllä. Se kuvaa vähän samanlaista työmaata, mikä meillä on nytkin käynnissä, etumies kertoo.

 

Mikko Räsäsen tulevaisuus. Rehti draama, jolla on karheat kädet ja lämmin sydän

Lue myös Martti Suosalon haastattelu

Lue seuraavaksi