Hyppää sisältöön
Etusivu / Terveys & Hyvinvointi / Värit ovat elämän suurta rikkautta

Värit ovat elämän suurta rikkautta

Värit – niistä voi ammentaa voimaa tai lepoa, ne tuovat viestejä vuosisatojen takaa. Niitä voi opiskella. Ne luovat maailmaan kauneutta. Anna värille mahdollisuus!

Anna-Maija Järvi-Herlevi ja Kaisa Herlevi
Julkaistu 27.10.2020
– Arvottaminen kaunis–ruma-akselilla on opittua, mutta värien maailma on rikas ja rajaton! Anna-Maria Björninen muistuttaa.

Miksi mustavalkoisuus edustaa suomalaisille tyylikkyyttä ja turvasininen on suosituin väri?

– Ehkä meidän värikammo johtuu valon puutteesta, arvelee taiteilija Anna-Maria Björninen, joka löysi värit aikoinaan Vapaassa Taidekoulussa opiskellessaan. – Oivalsin siellä, että värillä on merkitystä, ei vain piirustustaidolla.

Sitten hän naurahtaa ja siteeraa Picassoa, jonka mukaan hyvä maku on luovuuden vihollinen. Värien maailma on rikas ja rajaton. Miksemme sukeltaisi siihen?

”Minulla on halu imeä värejä”

Kävijä näkee jo ateljeen kynnykseltä maalauksen pyykkejä ripustavasta tytöstä. Se hehkuu ja loistaa keltaista, herättää mielikuvan aurinkoisen päivän keveästä tuulenviristä ja puhtaasta, raikkaasta tuoksusta.

– Valoa, miettii taiteilija Anna-Maria Björninen. – Ja on siinä muistoja nuoruudesta, äidin kaipuutakin.

Harmaata lattiaa täplittävät maaliläikät. Pöydät pursuilevat valmiiksi sekoitettuja tai värijauhetta sisältäviä purkkeja. Sinne, minne mahtuu vielä kirjoja, Björninen on pinonnut värioppia käsitteleviä teoksia. Hän lehteilee uusinta hankintaansa, J.W. Goethen Väriopin suomennosta, ja sen hiveleviä, värikylläisiä taidekuvia.

– Värioppi koetaan liian teoreettisena, vaikka se ei sitä ole. Se on hauskaa, ja siitä voi saada
oivalluksia. Värin voi sekoittaa itse, tehdä löytöjä ja vähitellen luoda oman värikielen. Tosin se kestää ja vaatii sitoutumista.

Anna-Maria Björnisellä on halu imeä värejä:

– Se tulee maalaamisessa ilmi siten, että ajattelen aina värejä ystävinä. Tietyt taiteilijat ovat vaikuttaneet vahvasti Giottosta nykymaalareihin. Matisset ja van Goghit ovat olleet tärkeitä väriensäkin kautta.

Värikaudet vaihtuvat

Jo Anna-Maria Björnisen lapsuudenkodissa värit olivat tärkeitä. Puna-vihersokea isä piti punaisesta. Äiti oli värillisesti lahjakas. Hän osasi rytmittää villapuseroakin neuloessaan värit niin, että ihmiset kehuivat: ”Onpas hauska yhdistelmä”.

Omassa kodissaan Björninen on tyynynpäällisten vaihtaja ja räsymattojen käyttäjä. Väreillä on tehtävänsä tunnelman luojina ja mielialaan vaikuttajina.

– Makuuhuoneessa pyrin pitämään siniharmaata. Pukeutuessani mietin, millainen päivä minulla on, mikä on vaatteitten väri. Omin väri on voimakas vihreä, viridiaani. Sitä kulkee aina mukana vaatteissa tai asusteissa.

– Nuorena tietynsävyinen punainen oli tärkeä; se liittyi nuoren ihmisen elinvoimaan, jonka avulla värin jaksoi kantaa. Iäkkäämmällä on rauhallisempaa punaista. Mustavalkoisissa kulkevia murrosikäisiä tulee sääli. Heillähän pitäisi olla värikkäitä vaatteita, kun maailma on täynnä ihania värejä!

Kun mieli huutaa

Värikaudet liittyvät tarpeeseen tehdä tietynvärisiä maalauksia.

– Ahmin pitkään vihreää, kun tarvitsin voimaa ja rauhoittumista. Vihreä on kuin hengitys, ilma… Sen jälkeen tuli monta keltaisen kautta. Keltainen jakaa ihmisiä enemmän kuin muut värit. Nyt okra tuntuu hyvältä. Kultauskurssilla tekoprosessin myötä kulta alkoi tuntua ihanalta. Se liittyi valtavaan valon tarpeeseen.

Suomessa on helppo ajatella luontoa, veden ja metsän ja maan värejä. Helene Schjerfbeck hengenheimolaisineen toi meille erilaista värimaailmaa, samoin Akseli Gallen-Kallela teoksilla, jotka oli maalannut Afrikassa.

Taidetta opettaessaan Björninen on huomannut, että jokainen meistä näkee värit omalla tavallaan – aivan kuten koemme maut tai tuoksutkin. Joitakin vinkkejä hän kuitenkin antaa.

Uupunut ihminen voisi levätä rauhallisessa pilvisen taivaan vaaleassa sinessä. Levottomuutta tyynnyttävät tietyt vihreän sävyt, harmaat ja siniset. Ahdistusta lievittää pehmeä vaaleanpunertava, herkkä ruskopilven sävy.

 

Maalauksellista väriä

Taideteoksen hankkiminen on iso prosessi.

– Kun sen on saanut omalle seinälle, sitä voi katsoa vaikka miten kauan, ja se elää ja muuttuu kanssasi, sanoo Anna-Maria Björninen.

Oma teos voi löytyä näyttelyesittelystä, jossa joku kertoo siitä tarkemmin, tai taiteilijan työhuoneelta. Ateljeevierailulle pyrkimistä ei pidä arastella.

– Tuntuu ihanalta, kun joku haluaa itselleen minun maalaamani työn!

Hän suosittelee myös taidelainaamossa kiertelyä:

– Voit ottaa työn kuukaudeksi lainaan. Jos se ei ole hyvä, voit palauttaa sen ja ottaa toisen. Kynnys ei ole korkea.

 

Lue myös Anneli Luoma-Kuikan artikkeli Toisten kohtaamisesta iloa ja voimaa

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi