​Kun koululainen on yksin kotona ja vanhemmat töissä

Koululaisten lomat ovat pidemmät kuin vanhempien. Niinhän se on ja hyvä niin, mutta pieniä ja suurempiakin haasteita tämä vanhemmille tuo. Kaikilla lapsiperheillä ei ole käytössä isovanhempia, jotka rientäisivät apuun, vaan asiat pitää järjestellä toisin. Työnantajan kanssa voi neuvotella etäpäiviä, jolloin työpäivä lyhenee matkojen osalta ja on vanhempi helpommin saatavilla. Mutta eihän tämä ole kaikissa töissä mahdollista. Vanhemmalle napsahtaa väkisinkin lisätitteli ”koululainen lomalla -projektikoordinaattori”, joka sisältää aikataulutus- ja organisointivastuuta.

Tähän projektisuunnitelmaan on hyvä liittää kohdeyleisön kanssa yhdessä sovitut käytännöt: selkeät sopimukset siitä, mitä syödään, mihin aikaan, miten käytetään rahaa jne. On hyvä sopia, esimerkiksi kuinka paljon jäätelöä syödään. Ainakin meidän perheessä lapset tykkäävät jäätelöstä niin paljon, että sitä kuluu pakastearkullinen viikossa, ellei rajoja aseteta. Meidän jääkaapin ovessa lukee nyt, että jätskin ottamiseen kysytään lupa, ja joka päivä sitä lupaa ei saa.

Ruuan kanssa täytyy muutenkin ottaa uusi vaihde silmään. Tehokas projektin vetäjä suunnittelee ruokalistaa valmiiksi ja tekee jääkaappiin valmiita lämmitettäviä ruokia. Mutta ainakin meidän perheessä mennään osittain myös lämmitettävillä eineksillä ja puolivalmiilla ruuilla. Hedelmiä ja kasviksia pitää kuoria ja pilkkoa ja syömisestä pitää muistuttaa. Välipalat unohtuvat helposti tai ne korvataan keksillä tai jäätelöllä, jollei ole valmiina muuta. Pannarit, smoothiet, rahkat ja karjalanpiirakat ovat hyviä välipaloja, kun niitä vaan löytyy kaapista.

Joutilaisuus tekee hyvää, mutta varsinkin pientä koululaista auttaa myös kivojen tekemisten lista. Lapset unohtuvat helposti puhelimille tai ruutujen ääreen. Kannattaa sopia, paljonko on sopiva päivittäinen ruutuaika ja miten sitä pilkotaan osiin. Ja mitä muuta kivaa tekemistä voikaan keksiä.

Pihapelit ja urheiluvälineet on kannattaa nostaa näkösälle. Samoin lautapelit ja sisäpuuhat, kuten piirtelyt, lukemiset, legot ja askartelut. Kun ne on otettu esille, ne houkuttelevat tarttumaan.

Kaikille lapsille yksin oleminen ei sovi. Silloin tarvitaan kesätoimintaa ja naapuriapuja. Joskus tuntuu, että meillä Suomessa lapsia kannustetaan turhan varhain itsenäisyyteen. Jos lapselta kysytään ”Pärjääthän sinä?”, lapsella on taipumus vastata ”Joo”. Kannattaa miettiä, mikä on omalle lapselle sopiva määrä yksin olemista ja mukavaa tekemistä.

Esimerkiksi kesäleirit ovat joillekin lapsille hienoja ja kivoja kokemuksia, mutta toisille stressaavia ja jännittäviä tilanteita. Erityisen vaikea pitkä loma-aika on yhden vanhemman perheille ja niille, joiden arki on muutenkin haasteellista. Tällöin naapurien tarjoama pienikin apu voi olla kullan arvoista. Isompia koululaisia voi myös opettaa itse tarjoutumaan pieniin avustustehtäviin esimerkiksi naapureille ja ansaita siitä kenties pientä palkkaa ja paljon hyvää mieltä.

Iloisia kesähetkiä lomalaisille ja projektikoordinaattoreille.

Anne Kuusisto
Suunnittelija/Neuvokas perhe