Marjaana Lahti-Koski: Sydänmerkki ohjaa Suomessa parempiin valintoihin
Viimeaikainen keskustelu ruuan terveysperustaisesta verotuksesta on tervetullutta. On tärkeää, että kansanterveyttä edistävät keinot – kuten kuluttajien ohjaaminen terveellisiin valintoihin – ovat esillä, Sydänliiton pääsihteeri Marjaana Lahti-Koski kirjoittaa.
Eino Hiltunen nosti omassa mielipidekirjoituksessaan (HS 15.10.2025) esiin Nutri-Score-järjestelmän, joka on käytössä muun muassa Ranskassa ja Alankomaissa. Suomessa on jo vakiintunut ja tutkittuun tietoon perustuva elintarvikkeiden merkitsemisjärjestelmä, Sydänmerkki.
Sydänmerkki on ollut käytössä Suomessa vuodesta 2000 lähtien. Sen kriteerit perustuvat suomalaisiin ravitsemussuosituksiin ja kansallisiin tutkimuksiin.
Merkki on kuluttajien hyvin tuntema ja arvostama. Sydänmerkin asema on vahva myös elintarviketeollisuudessa ja kaupan alalla. Se ei ole pelkkä symboli – se on ravitsemuslaadun tae, jonka kriteerit ovat tuoteryhmäkohtaisia ja huomioivat muun muassa suolan, rasvan laadun ja määrän, kuidun ja sokerin määrän.
Nutri-Score on ideana kiinnostava, mutta sen algoritmi ei sovellu suoraan suomalaiseen ruokakulttuuriin ja on osin ristiriidassa Sydänmerkin kriteerien, ravitsemussuositusten ja kansallisen voimakassuolaisten tuotteiden merkintää koskevan lainsäädännön kanssa.
Sydänmerkin kriteerejä on jo hyödynnetty sosiaali- ja terveysministeriön suosituksessa epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointirajoituksista. Näitä kriteerejä voisi käyttää pohjana myös terveysperustaiselle verotukselle, jossa runsaasti suolaa, sokeria ja rasvaa sisältäviä tuotteita verotettaisiin. Tällainen malli loisi kuluttajalle selkeän hintaeron terveellisemmän tuotteen hyväksi.
Kuluttajien ostopäätösten ohjaaminen kohti terveellisempiä valintoja on tärkeä tavoite. Keinot siihen tulee sovittaa kansalliseen toiminta- ja ruokaympäristöön. Suomessa Sydänmerkki tarjoaa jo toimivan, tutkittuun tietoon perustuvan ja kansallisesti hyväksytyn järjestelmän, jonka pohjalta voidaan vahvistaa ja rakentaa erilaisia ohjausmekanismeja.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 18.10.2025.