Parasta kaveria ei jätetä – omaishoitajan arkea

Jos et hoida lähiomaistasi olet roisto. Jos hoidat, olet sankari ja autuas marttyyri, mutta todella yksin aamu-, päivä-, ilta- ja yöhoitajana. Oman elämäsi voit unohtaa. Kaupassa käynti on jo etelänmatkaa vastaava seikkailu. Puliset kaikille kaupan kassaa myöten, koska olet vähän vapaalla ja tapaat ihmisiä. Muuten olet kotona yksin hoidettavan puolisosi kanssa.

En ole sankari, enkä marttyyri. Olen vain mies, joka tietää, että elämä on arpa. Raaputin siitä kauan sitten päävoiton.

Suomessa on valtava määrä virallisia omaishoitajia puurtamassa ja vähintään saman verran epävirallisia. Vajaan satasen verran käteen saa alimman hoivaluokan virallinen omaishoitaja viikossa. Luokituksen nostaminen vaatii saman verran byrokratiaa, minkä teki jo ensimmäisessä vaiheessa. Seula on tiukka ja tarkka. Ja kummallista kyllä, lääkärikin uskoo hoidettavaa enemmän kuin hoitajaa.

Usein omaishoitajan tuskaiseen mieleen tulee pois muuttaminen, vaikka tietää omaisensa tarvitsevan ympärivuorokautista hoivaa. Eikä sekään ole missään hyvällä tolalla, niin sitten ajattelee, että jos minä vielä jaksaisin. Ainoat leikkaukset, mitkä toteutuvat ajoissa, ovat hoitajien palkkojen leikkaukset.

Usein omaishoitaja itsekin sairastaa sitä sun tätä. Tutkitusti sydänsairauksien synnyssä suru ja stressi ovat toisella sijalla. Vältä niitä, sanoi lääkärini ja nauroimme sanomiselleen yhdessä.

Silti edelleen rakastunut omaishoitaja antaa lohdutusta ja uskoa hoidettavalleen, sekä järjestelee kaikkia hänen asioitaan. Kuten omaishoitajan tivaamaa lääkärikäyntiä ja iloitsee saatuaan sen omaiselleen jo kolmen kuukauden päähän. Tai puolen vuoden.

Vielä jaksan puhelimella pitää suhteita harvoihin ja harveneviin ystäviin ja sukulaisiin. Heistä aina vain useampien on helpompaa jättää meillä käymättä ja yhteyttä pitämättä, koska me haluamme varmaan olla yksin kaksin, koska olemme niin heikkokuntoisia.

Emme halua. On todella mukavaa, kun joku käy. Me emme pääse minnekään muuten kuin pakon edessä.

Lomani eivät aivan pärjää kansanedustajien lomille. Saan 6 tuntia kuussa omien asioiden hoitoon ilmoittamalla siitä kaksi viikkoa etukäteen, ja kaksi vuorokautta kertyy lomaoikeutta kuukaudessa eli kolme viikkoa ja kolme vuorokautta vuodessa. Maassa olisi yleislakko, jos tämä koskisi mitä muuta työntekijäryhmää tahansa, mutta hallitus osaa ajatella, että hoitaa ne kumminkin. Mutta kuinka kauan ja kuinka moni ihmisten aina vaan, pahus vieköön, vanhetessa. Eikä täältä ole yksikään vanha terveenä lähtenyt.

Saat ehkä olla loma-ajan mielen rauhassa, mutta et saa, etkä halua olla puhelimen tavoittamattomissa. Mutta mistä löydät luotettavan, hyvän ja kohtuuhintaisen ympärivuorokautisen hoivapaikan? Jommasta kummasta viimeisistä kriteereistä on tingittävä: julkisen resurssipula on huikea ja yksityiset ovat kalliita, jos tilaa edes löytyy. Ja tilanne pahenee. Ja mitä tekee hallitus, leikkaa: leikkaa minutkin todennäköisesti ennen aikaiseen hautaan. Ei haittaa. Mutta sitä ennen teen parhaani, koska parasta kaveria ei jätetä.

Lue myös Anna Rikalan blogi Vain saman kokenut tietää miltä se tuntuu – Sydänliitto (sydan.fi)